Itämeri on nuori ja herkkä meri, jonka kohtalo koskettaa suurta joukkoa. Ympäristössä asuu 85 miljoonaa ihmistä. Kuva: Planet Observer / UIG / Getty Images
Itämeri on nuori ja herkkä meri, jonka kohtalo koskettaa suurta joukkoa. Ympäristössä asuu 85 miljoonaa ihmistä. Kuva: Planet Observer / UIG / Getty Images

Suuri tuulipuisto saattaa sotkea elintärkeät suolapulssit.

Tuulienergia lisääntyy vauhdilla, kun maailma vaihtaa ilmastoa lämmittävistä fossiilisista energianlähteistä uusiutuviin. Iso kysymys kuuluu: mihin tuulivoimaloita kannattaa pystyttää?

Merenrantavaltioissa oivana vaihtoehtona nähdään aluevedet, sillä merellä tuulet puhaltavat vapaammin kuin maalla. Siksi voimaloita on noussut myös Itämerelle. Innokkaimmin niitä on rakentanut Tanska, jolla on kymmenen voimalaa. Ruotsille energiaa pyörittää viisi ja Saksalle kaksi.

Lisää on tulossa. Saksassa Mecklenburgin-Vorpommernin liittotasavalta kaavailee suurta tuulipuistoa Darssin kynnykselle. Itämeren tulevaisuutta ajatellen paikka ei ole pulmaton.

Darssin kynnys on Itämerelle elintärkeä. Sen kautta sisään puskee iso osa Pohjanmeren suurista suolapulsseista, jotka pitävät Itämerta hengissä. Suolaisten valtamerivesien hyöky tuo muassaan happea, joka uudistaa happipulaa potevia syvännevesiä ja elvyttää rikkivedyn riuduttamaa pohjaelämää.

Kaavaillut tuuliturbiinit saattavat sekoittaa saapuvia vesiä niin, että suolapulssien happipitoisuus pienenee. Se ei tietäisi hyvää. Pohjanmeren suolavedet auttavat Itämerta vain, jos ne saapuvat laimentumattomina, sekoittumatta selvästi suolattomamman pintaveden kanssa.

Ylimääräistä huolen aiheuttajaa ei enää kaivattaisi, sillä Itämereen tulevan hapen määrä on muutenkin pienentynyt. Suuret suolavesipulssit ovat nimittäin harventuneet. Syynä on ilmastonmuutos, joka on jo tavoittanut Itämeren.

Muutos näkyy esimerkiksi matalapaineiden radoissa. Ne ovat vaihtuneet niin, etteivät tuulet enää raivaa pulsseille yhtä otollisia oloja kuin ennen. Esimerkiksi viimeisintä suurta, joulukuussa 2014 saapunutta pulssia jouduttiin odottamaan 11 vuotta, kun pulsseja vielä 1950-luvulla tuli useita vuosikymmenessä.

 

Lue lisää

Kesäkuun 2016 Tiede-lehdessä on pitkä artikkeli, jossa merentutkija Kai Myrberg tarkastelee Itämeren tilaa, selvittää suolavesipulssien syntyä ja pohtii, miten kotimeren käy, jos pulsseja ei tulevaisuudessa saavu ollenkaan.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa painettu lehti tai iPad-digilehti.

Jos olet tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi alla olevasta linkistä. Ellet ole vielä aktivoinut tunnuksiasi, löydät ohjeet täältä.

Ensimmäisiä bongauksia odotetaan jo kesällä.

Eksoplaneettoja etsivä Tess-tutkimussatellitti on kohonnut avaruuteen. Tessin odotetaan löytävän tuhansia planeettoja, jotka kiertävät muuta tähteä kuin Aurinkoa.

Tess kohoaa aivan uudenlaiselle radalle, jota kokeillaan ensi kertaa. Rata on soikea ja tahdistettu Kuun kiertoon Maan ympäri, kertoo Nasa sivuillaan.

”Joka kerta lähellä maapalloa Tess lähettää kaikki ottamansa kuvat lennonjohdolle. Tämä on aivan uutta”, sanoi Tessiä rakentanut avaruusinsinööri George Ricker MIT-yliopistosta.

Radalle kohoamiseen menee viikkoja. Apuna käytetään Kuun painovoimaa.

Lisäksi neljän tarkan kameran viritys vie aikansa. Siksi Tess alkaa havainnoida tähtien ympäristöä vasta kesäkuun lopulla.

Tess keskittyy tähtiin 30–300 valovuoden päässä. Jos niiltä löytyy ehdokkaita eksoplaneetoiksi, aletaan niitä tutkia maanpäällisillä kaukoputkilla.

Auringon ja Maan lähellä on 250 valovuoden etäisyydellä noin 200 000 tähteä. Tess keskittyy kirkkaisiin ja läheisiin tähtiin.

Erityisesti tutkijat haluavat selvittää, onko uudella eksoplaneetalla kaasukehää ja jos on, mistä aineista se koostuu.

Tessin menetelmä on vanha tuttu. Jos tähden edestä kulkee planeetta, se himmentää hetkeksi tähden valoa. Muutoksen perusteella voidaan selvittää tähteä himmentävän kappaleen koko ja massa.

Moni haluaa ryhtyä liikkumaan, mutta into lopahtaa aikatauluihin ja monimutkaisiin harjoitusohjelmiin. Tavoite pitää paremmin, jos laajentaa mielikuvaa liikunnasta.

Liikkuminen on terveellistä, kuka sitä ei tietäisi. Mitä välttelystä seuraa, voi aavistella UKK-instituutin tuoreesta raportista, jossa lasketaan liikkumattomuuden kustannuksia suomalaiselle yhteiskunnalle.

Ne ovat huomattavat: vähintään runsaat kolme miljardia mutta kenties jopa yli seitsemän miljardia euroa vuodessa. Summa kertyy sairauspäivistä, lääkemenoista, terveyspalveluiden käytöstä, tekemättä jääneistä työtunneista, menetetyistä verotuloista ja koti- ja laitoshoidon kustannuksista.

Tutkimusten mukaan liikkuja suojaa itseään monilta sairauksilta: diabetekselta, masennukselta, metaboliselta oireyhtymältä, sydän- ja verisuonitaudeilta, jopa joiltakin syöviltä – ja tietysti ylipainolta.

Mikä määrä sitten pitäisi liikkua hyödyt saadakseen?

Suositus kaksi ja puoli tuntia

Maailman terveysjärjestön WHO:n suositus, jota Suomikin noudattaa, ohjeistaa liikkumaan keskitehoisesti vähintään kaksi ja puoli tuntia tai voimakkaasti tunnin ja vartin viikossa.

Ohjetta tukee vuonna 2017 julkaistu tutkimus, johon osallistui yli 130 000 ihmistä 17 maasta. Tulosten mukaan varhaisen kuoleman riski vähenee lähes 30 prosenttia, kun käyttää vähintään suositellun ajan fyysisiin aktiviteetteihin.

Hyvästä kannusteesta huolimatta aikatavoite voi lannistaa nykyajan kiireistä ihmistä. Mistä ottaa ajan juoksulenkkiin, jumppatuntiin tai salilla käyntiin?

Entä jos sitä ei tarvitsisi aina erikseen ottaa. Liikuntaa voi tarkastella muutenkin kuin nimenomaisena suorituksena.

Kertyy arjen askareistakin

WHO laskee keskitehoiseksi liikunnaksi myös tavalliset arjen tekemiset, kuten imuroinnin ja muut kotityöt. Samaan joukkoon menevät työmatkakävely, työmatkapyöräily – ja näin kesän lähestyessä monen iloksi – myös puutarhatyöt, marjastus ja sienestys.

Liikuntaa ei ole edes pakko jakaa pitkin viikkoa, vaikka suositus niin neuvookin. Viikonloppuliikuntakin hyödyttää. Tutkimuksissa se on pienentänyt ennenaikaisen kuoleman riskiä yhtä paljon kuin ositettu liikunta.

Mikä parasta, tuore yhdysvaltalaistutkimus osoittaa, että vähänkin on parempi kuin ei mitään.

Nykyinen suositus pitää terveyshyödyn rajana vähintään kymmenen minuutin liikuntarupeamaa, mutta uusien tulosten mukaan elimistö kiittää jo kahden minuutin aktiivisuudesta. Se voi olla pysäkin väli kävelyä tai hissin vaihto portaisiin.

Näin ajatellen kaksi ja puoli tuntia ei enää tunnukaan mahdottomalta.

 

Lue lisää

Huhtikuun Tiede-lehdessä on pitkä artikkeli, jossa kansainväliset tiedetoimittajat esittävät asiantuntijoille monien miettimiä liikuntakysymyksiä: Onko pakko rehkiä hikeen asti? Voiko venyttelyn jättää väliin? Mitä oikein kannattaa syödä? Siivittääkö musiikki tosiaan menoa?

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.