Hindupappi kiinnittää maitoa sisältäviä pieniä hopea-astioita ihoon Malesian Kuala Lumpurissa. Kuva: Samsul Said / REUTERS
Hindupappi kiinnittää maitoa sisältäviä pieniä hopea-astioita ihoon Malesian Kuala Lumpurissa. Kuva: Samsul Said / REUTERS

Joukko tutkijoita selvitti tuskallisten rituaalien fysiologisia ja psykologisia vaikutuksia.

Toisinaan kipu tekee hyvää. Suomalainen menee jäätävään avantoon tai juoksee maratonin ja kivuliaasta koettelemuksesta selvittyään uhkuu elinvoimaa.

Maailmalla miljoonat ihmiset osallistuvat uskonnollisiin rituaaleihin, joissa aiheutetaan tieten tahtoen kipua itselle.

Ihmiset pistävät, lävistävät ja jopa repivät kehoaan. Jotkut kävelevät palavilla hiilillä, kuten pohjoiskreikkalaiset ortodoksikristityt anastenariamenoissaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Vaikka toimituksista voi seurata vammoja ja ne voivat altistaa infektioille, rituaalien harjoittajat pitävät niitä usein tervehdyttävinä ja puhdistavina. Käsityksessä voi olla perää, osoittaa Current Anthropology -tiedelehden julkaisema tutkimus.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Joukko antropologian, sosiaalipsykologian ja ihmisen evoluutiobiologian tutkijoita selvitti kivuliaiden rituaalien fysiologisia ja psykologisia vaikutuksia Mauritiuksella Intian valtamerellä. Saarivaltion vajaat puolitoista miljoonaa asukasta kuuluvat moniin eri etnisiin ryhmiin.

Sikäläinen tamiliyhteisö viettää tammi-helmikuussa kymmenpäiväistä juhlaa, jonka rituaaleihin kuuluu kavadi attam eli taakkatanssi.

Taakkatanssi on eräänlainen pyhiinvaellus tai kulkue, jossa miehet kuljettavat harteillaan alttaria. Nämä kavadit ovat usein yli kolme metriä korkeita ja painavat jopa 60 kiloa. Vaellus kestää useita tunteja ja päättyy hindujen sodanjumalan Muruganin temppeliin. Vasta siellä alttarin saa laskea harteiltaan.

Ennen vaellusta miehet teettävät kehoonsa lävistyksiä neuloilla, koukuilla ja vartailla. Kymmeniä koukkuja voi roikkua pitkin ja poikin vartaloa. Jotkut lävistävät molemmat poskensa luudanvarren paksuisella tangolla.

Miehet voivat vetää perässään pikkuauton kokoisia rattaita, joiden vetoköysi on kiinnitetty koukuilla ihoon. Samaa rituaalia miljoonat hindut harjoittavat myös useissa muissa maissa.

Naiset eivät altistu näihin äärimmäisiin koettelemuksiin. Heillä on korkeintaan yhdellä neulalla kasvoihin tehty lävistys.

Connecticutin yliopiston antropologi Dimitris Xygalatas ja kollegat värväsivät Mauritiuksella tutkimukseensa nelisenkymmentä miestä. Puolet heistä teetätti lävistyksiä ja osallistui pyhiinvaellukseen.

Heitä verrattiin samankokoisen joukkoon miehiä, jotka vastasivat ominaisuuksiltaan edellisiä, mutta eivät osallistuneet rituaaliin.

Kahden kuukauden ajan miehillä oli koko ajan käsivarressa seurantalaite mittaamassa stressiä, kehon lämpötilaa, unta, immuunijärjestelmää ja fyysistä aktiivisuutta. Tutkijat luotasivat miesten mielentilaa haastatteluilla ja mittasivat heidän sykettään useita viikkoja ennen ja jälkeen rituaalin.

Kuten odottaa saattaa, rituaali pani miehet koville. Rasitus oli silmin nähtävää, mutta myös ihon sähkönjohtavuuden muutoksista päätelty fysiologinen stressi nousi huomattavasti pyhiinvaelluspäivänä.

Kun muutama viikko oli kulunut, rituaaliin osallistuneilla meni jo paremmin kuin ennen sitä. He arvioivat hyvinvointinsa ja elämänlaatunsa merkitsevästi paremmaksi kuin ne miehet, jotka eivät osallistuneet rituaaliin.

Mitä suurempaa fysiologista stressiä henkilö oli kokenut ja mitä enemmän hänellä oli lävistyksiä, sitä paremmin hänellä keskimäärin meni.

”Ne, jotka kärsivät eniten, hyötyivät eniten”, kirjoittaa Xygalatas antropologisia tutkimuksia esittelevässä Sapiens -verkkolehdessä.

Kaikkein kivuliaimpiin kokemuksiin itsensä altistivat miehet, joilla oli ennen rituaalia terveydellisiä ongelmia tai joiden sosio­ekonominen asema oli alhaisempi. He saattoivat eniten kaivata rituaalista kohennusta oloonsa.

Rituaaliin liittyvä kipu voi hyödyttää ihmisiä neurofysiologisesti, psykologisesti ja sosiaalisesti, selittävät tutkijat.

Kipua seuraava hyvän olon tunne juontaa ilmeisesti samoista fysiologisista syistä kuin pitkänmatkan juoksijan kokema juoksijan taivas. Äärimmäiset koettelemukset pistävät elimistön erittämään omia kipua lievittäviä opioideja ja endorfiinia.

Mielihyvää nostattavan endorfiinin eritys vielä voimistuu, kun asioita tehdään ryhmässä. Tämä on osoitettu, kun on tutkittu yhdessä tanssimista ja laulamista.

Vaikka fysiologinen euforia ei kestäisikään pitkään, hyvän olon kokemus voi silti jättää pysyvämmän jäljen psykologisena jälkihehkuna.

Kärsimyksille altistuminen voi olla itselle osoitus omasta kunnosta ja kestävyydestä. Se voi nostaa omanarvontuntoa siinä kuin kyky kestää maratonin tuskia.

Kärsimyksestä seuraa myös sosiaalisia etuja. Aiempien tutkimusten mukaan kivun sietäminen rituaaleissa nostaa ihmisen statusta. Koettelemuksillaan henkilö ikään kuin osoittaa sitoutumistaan yhteisöönsä ja voi saada tukea ja arvostusta.

Tutkimuksesta kertoi myös suomalainen antropologiasta raportoiva Antroblogi-sivusto.

S.Kuratov
Seuraa 
Viestejä1830

Suomalainen versio taitaa olla tyyliä mökkireissulla nokkos-piiskausta kännissä ja läpällä.

molaine kirjoitti:
Mutta tämäkin ketju on mennyt liian hapokkaaksi mestarien käsittelyssä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla