Miten tähden ympärillä olevistä jäisistä pölyhiukkaista syntyvä planeetta-alkio pääsee kasvun alkuun? Tätä kysyy jo toinen tähtitieteilijäpolvi. Nyt yhdysvaltalaiset kemistit sanovat superkylmän jään liimaavan hiukkaset toisiinsa.
Planeettojen arvell...

Miten tähden ympärillä olevistä jäisistä pölyhiukkaista syntyvä planeetta-alkio pääsee kasvun alkuun? Tätä kysyy jo toinen tähtitieteilijäpolvi. Nyt yhdysvaltalaiset kemistit sanovat superkylmän jään liimaavan hiukkaset toisiinsa.

Planeettojen arvellaan syntyvän nuorta tähteä ympäröivässä pölykiekossa. Kun tähden ympärillä syntyvät planeetta-alkiot ovat muutaman kilometrin kokoisia, vetovoima riittää kasvattamaan niistä kelpo planeettoja. Mutta miten kappale kasvaa muutaman kilometrin kokoiseksi? Planeetat muodostuvat suhteellisen nopeasti, joten pölyhiukkasten satunnainen tarkertuminen toisiinsa ei riitä selitykseksi.

Pacific Northwestin kansallisen laboratorion kemistit matkivat avaruuden kylmyydessä olevia jäisiä pölyhiukkasia. He jäähdyttivät keraamisen pallon – 230 asteeseen ja jäädyttivät sen pinnalle ohuen jääkerroksen. Tämän jääkerroksen kiderakenne osoittautui ”löysemmäksi” kuin tavallisisssa oloissa syntyvän jään: palloa kattavan jään pinta vaikutti ”nukkaiselta”.

Vertailun vuoksi tutkijat jäädyttivät ohuen kerroksen myös huoneenlämpöisen pallon päälle. Seuraavaksi Jim Cowinin johdolla työskennellyt ryhmä vertasi pallojen kimmoisuutta. Tavallisen jään peittämä pallo ponnahti kahdeksan senttimetrin korkeuteen. ”Avaruusjään” peittämä pallo pomppasi vain yhden senttimetrin.

Tästä tutkijat päättelivät, että superkylmyydessä muodostuneet jäiset hiukkaset pysyisivät pienen kimmoisuutensa takia kolaroituaan yhdessä. Ne ikään kuin takertuisivat toisiinsa ja muodostaisivat planeetta-alkion siemenen, joka kasvaisi hiukkasten törmäilyjen jatkuessa.

”Olemme kemistejä emme astrofyysikkoja. Nyt odotamme tieteellisen yhteisön reaktiota tutkimustulokseemme”, sanoo Cowin New Scientist –lehdessä.