Satelliittikuva B15-jäävuoresta tammikuulta 2001. Kuva: Robert Bindschaldler/NASA
Satelliittikuva B15-jäävuoresta tammikuulta 2001. Kuva: Robert Bindschaldler/NASA

Maailman kuuluisin jäävuori sai arvoisensa lopun.

Kaaosteorian mukaan perhosen siiven lepatus voi johtaa maanjäristykseen toisella puolella maapalloa. Jotakin tällaista täytyi tapahtua lokakuussa 2005, kun Alaskassa raivonnut myrsky johti maailman suurimman jäävuoren tuhoutumiseen Etelänavalla. Jäävuori B15-A joutui tömäyskurssille Drygalskin jääkielekkeen kanssa ja tuhoutui lukuisiksi pienemmiksi kappaleiksi.

Chicagon yliopiston tutkijat pääsivät jäävuoren tuhon alkusyyn jäljille mitatessaan jäävuorten aikaansaamia seismisiä aaltoja. Laitteet osoittautuivat kuitenkin riittävän herkiksi rekisteröidäkseen myös matalampia aallonpituuksia myrskyn nostattamien aaltojen rysähtäessä rantaan. Lyhyiden ja pitkien aallonpituuksien vertaileminen osoitti, että aallot olivat lähteneet liikkelle toiselta puolelta maapalloa. Alaskassa nähdyt kymmenenmetriset kuohupäät havaittiin pari päivää myöhemmin Havaijilla, jossa ne olivat talttuneet viisimetrisiksi. Kuljettuaan 13 500 kilometrin matkan Etelänavalle ne rysähtivät B15 A:n kylkeen ja runttasivat sen kappaleiksi.

Geophysical Research Lettersissä julkaistu tutkimus valottaa napajäätiköiden geologisia prosesseja. Vaikka myrsky johti tällä kertaa jäävuoren tuhoutumiseen, se olisi toisessa tilanteessa voinut tunkeutua johonkin railoon ja repiä jäälohkareen irti napamantereesta. Jäävuoret siis syntyvät samalla tavalla kuin ne tuhoutuvat.

Lue lisää Naturen sivuilta.