Kilpaurheilun aiheuttamat pään vammat nousevat helposti otsikoihin. Kuva: Kimmo Taskinen HS
Kilpaurheilun aiheuttamat pään vammat nousevat helposti otsikoihin. Kuva: Kimmo Taskinen HS

Aivovammoista vain murto-osa tulee urheilukentillä, neurokirurgi Teemu Luoto muistuttaa.

Pään vammojen tiedetään olevan yleisiä urheilussa, ja karmeimmat tapaukset nousevat helposti otsikoihin. Toistuvilla aivotärähdyksillä uskotaan olevan pitkäaikaisia seurauksia.

Miten on, saavatko jalkapalloilevat lapset puskea palloa, neurokirurgiaan erikoistuva lääkäri Teemu LuotoTampereen yliopistollisesta sairaalasta?

”Saavat puskea”, Luoto lupaa.

Urheilussa sattuvien pään vammoja on tutkittu Luodon mukaan kiivaasti vasta alle vuosikymmenen ajan, eikä varsinkaan lievemmistä vammoista voi sanoa mitään varmaa.

”Jotakin haittaa niistä on”, Luoto muotoilee.

Luoto on tutkinut aivovammoja ja ohjaa väitöstutkimusta jääkiekossa sattuvista pään vammoista. Suomessa urheilussa saadut pään vammat liitetään monesti juuri jääkiekkoon.

Vaikka karmeat taklaukset nousevat otsikoihin, vakavia aivovammoja näyttäisi jääkiekon huipulla sattuvan vähän.

Kolmen vuoden aikana esimerkiksi SM-liigassa on Luodon mukaan sattunut vain yksittäisiä vakavampia pään vammoja. Aivotärähdyksiä liigan pelaajat saavat vuosittain 30–60.

”Luku on kansainvälistä tasoa”, Luoto huomauttaa.

Tilastointi voi olla epätarkkaa. Vammatilanteet voivat olla huomaamattomia ja välittömät oireet vähäisempiä kuin luullaan, Luoto sanoo. Oireet voivat tulla tuntien tai päivien viiveellä.

”Toisaalta huipputasolla pelaajat saattavat ikään kuin peitellä päähän saamaansa vammaa, koska haluavat jatkaa pelaamista”, Luoto sanoo.

Vamman vähättely voi altistaa kaukaloon palanneen pelaajan uusille vammoille. Liikkeiden hallinta, reaktionopeus ja tarkkaavaisuus voivat heikentyä.

Urheilussa tulleista pään vammoista 90 prosenttia on lieviä. Niistäkin iso osa oli Luodon mukaan ehkäistävissä.

Esimerkiksi jääkiekossa voitaisiin siirtyä joustaviin kaukaloihin, joiden on todettu vähentävän päävammoja. Ensimmäisen iskun jälkeen pelaaja voi menettää tasapainonsa ja iskeä päänsä.

Toinen keino on kehittää entisestään pelaajien suojausta. Kolmas on hillitä lajien pelitapoja ja tekniikoita vähemmän aggressiivisiksi. Nyrkkeilyyn ja muihin kamppailulajeihin Luoto ei ota kantaa.

Toistuvien päävammojen vaikutuksesta urheilijan terveyteen tutkijat ovat kahta mieltä, koska varmaa näyttöä syy-seuraussuhteesta ei Luodon mukaan ole.

”Raja-arvoa päävammojen turvalliselle määrälle ei tiedetä. Aihe on ollut kiistanalainen toistakymmentä vuotta”, Luoto muistuttaa.

Luoto muistuttaa, että edes toistuvien aivotärähdysten pitkäaikaisia vaikutuksia ei ole osoitettu kiistattomasti, saati puskemisen.

Jalkapallon puskemisen aiheuttamista pienistä tilapäisistä muutoksista aivoissa kerrottiin vastikään brittitutkimuksessa.

Kun toisessa tutkimuksessa tutkittiin entisten ammattilaisjalkapalloilijoiden aivoja ja heille tehtiin muistitestejä, poikkeamia ei havaittu.

Erityisen paljon on puhuttu amerikkalaisen jalkapallon aiheuttamista aivovammoista, mutta Luodon mukaan keskusteluun liittyy runsaasti vääristävää ja paisuttelevaa medianäkyvyyttä.

”Selkeää on, että pään kolhiminen oireisuuteen asti lajissa kuin lajissa ei ainakaan edistä aivoterveyttä, vaikka liikunnalla muuten todetusti on runsaasti terveyttä edistäviä vaikutuksia.”

Kaikista suomalaisten aivovammoista 2–9 prosenttia tulee urheilukentillä, muillakin kuin kilpakentillä.

”Kilpaurheilussa saadut vammat ovat vain murto-osa kaikista pään vammoista. Suurin osa tulee arkisista kaatumisista ja liikenteessä”, Luoto sanoo.

Aivovammaliiton mukaan aivovamman saisi 15 000–20 000 suomalaista vuosittain. Kansainvälisiin tutkimuksiin perustuva laskelma viittaa yli kaksinkertaiseen määrään.

Kehittyvät miniaivot auttavat tutkimaan aivojen sairauksia ja niiden hoitoja.

Ihmisen ihosoluista voidaan valmistaa miniaivoja, joissa on pari miljoonaa elävää ja toimivaa hermosolua. Nyt sellaiset on istutettu osaksi hiiren aivoja.

Ihmisen hermosolujen esiasteita on aiemmin siirretty kehittyviin hiiriin, joiden aivoissa ne ovat kypsyneet toimiviksi. Kokonaista miniaivoa ei ole ennen onnistuttu hiireen istuttamaan niin, että se todella sulautuisi osaksi hiiren hermostoa.

Yhdysvaltalaisen Salk-instituutin tutkijat raportoivat kokeestaan Nature Biotechnology -lehdessä.

Kantasolututkija, professori Fred Gagen ryhmä kasvatti ensin miniaivoja laboratoriossa puolitoista kuukautta, minkä jälkeen muutaman millimetrin kudospallukka siirrettiin hiiren aivokuoreen tehtyyn onkaloon. Miniaivo istutettiin aivokuoressa alueelle, joka säätelee tilan hahmottamista ja liikettä.

Nämä miniaivot eivät olleet täysin kehittyneitä vaan kehitysvaiheessa olevista hermosoluista koostuvia kudosklimppejä. Hiirten immuunijärjestelmää oli peukaloitu niin, ettei se hyökkäisi ihmiskudosta vastaan.

Koe oli häkellyttävä menestys. Viiden päivän kuluttua tutkijat huomasivat, että istutettuun kudokseen oli alkanut kasvaa verisuonia. Parin viikon päästä suonisto läpäisi jo koko kudoksen.

Eräitä biomarkkereita tarkkailemalla havaittiin, että miniaivoissa olevat hermosolujen esiasteet alkoivat kehittyä aivosoluiksi ja muodostaa yhteyksiä, synapseja. Kolmen kuukauden päästä miniaivoista oli versonut viejähaarakkeita eli aksoneita syvälle hiiren aivoihin.

Tutkijat pystyivät ennennäkemättömän tarkasti seuraamaan, miten sähkö kulki elävän hiiren aivoissa sen oman kudoksen ja ihmiskudoksen välillä. Fluoresoivan eli hohtavan väriaineen avulla ryhmä näki, miten verisuonet muodostuivat siirrettyyn kudokseen.

Nyt on siis luotu hiiriä, joiden aivoissa pieni osa on ihmistä. Hiiren kannalta se ei merkitse juuri mitään. Ihmisen aivosolut ovat tehokkaampia tiedonvälittäjiä kuin hiiren omat, mutta ne eivät kuitenkaan tee hiirestä älykkäämpää.

Onnistuminen avaa mahdollisuuksia sille, että laboratoriossa voitaisiin saada verisuonia kasvamaan miniaivoihin ja luoda niistä yhä monimutkaisempia.

Dosentti, kantasolututkija Kirmo Wartiovaara Helsingin yliopistosta pitää tutkimusta uraauurtavana.

”On aivan huippuluokan saavutus, että elävästä hiirestä pystyy näkemään, miten hiiren ja ihmisen solut keskustelevat keskenään sähköllä. Kyllä maailma on nyt taas pikkuisen parempi paikka.”

Konkreettinen hyöty miniaivoista voi tulevaisuudessa olla ihmisen varaosina. Tutkijat toivovat, että joskus olisi mahdollista rakentaa aivovammapotilaille korvaavaa kudosta.

Vahvalla on myös älliä. Kuva: Santeri Viinamäki / Wikimedia Commons
Vahvalla on myös älliä. Kuva: Santeri Viinamäki / Wikimedia Commons

Vahvemmat koehenkilöt pärjäsivät paremmin reaktionopeutta, loogista päättelyä ja muistia mittaavissa testeissä.

Liikunta hyödyttää aivoja, se on osoitettu useissa tutkimuksissa.

Nyt monikansallinen tutkijaryhmä on havainnut, että puristusvoima on yhteydessä aivojen terveyteen sekä ikääntyneillä että nuoremmilla ihmisillä. Paremmat näppivoimat omaavat henkilöt suoriutuivat keskimäärin paremmin erilaisissa muistia ja loogista päättelyä mittaavissa testeissä, osoittaa Schizophrenia Bulletin -lehdessä julkaistu tutkimus.

Muun muassa Manchesterin yliopistossa ja Ruotsin Karoliinisessa instituutissa työskentelevät tutkijat keräsivät Britannian biopankista tiedot 475 000 ihmisestä. Tutkittavina oli myös 1 100 skitsofreniaa sairastavaa ihmistä, sillä tutkijoita kiinnosti, voisiko voimaharjoittelusta olla apua sairauden hoidossa.

Siihen tämä tutkimus ei vielä vastaa, mutta ylipäänsä tutkimuksessa löydettiin vahva tilastollinen yhteys puristusvoiman ja aivojen toiminnan välillä.

Tutkijoilla oli käytössään tieto koehenkilöiden pärjäämisestä erilaisissa muistia ja ajattelua mittaavissa testeissä. Vahvemmat lihakset ennustivat hyvää suoriutumista kaikissa näissä – muun muassa reaktionopeutta, loogista päättelyä ja muistia mittaavissa testeissä.

Aiemmissa tutkimuksissa tällainen yhteys on löydetty ainoastaan yli 55-vuotiailta, mutta tutkijat havaitsivat nyt saman pätevän nuorempiinkin.

Tutkimuksessa huomioitiin tuloksiin mahdollisesti vaikuttavat muut tekijät, kuten ikä, sukupuoli, paino ja koulutustaso. Mikäli jotain vielä piilossa olevaa selittävää tekijää ei ole, näyttää siltä, että lihasvoimalla ja aivojen terveydellä on selvä yhteys.

Sinänsä tulos ei yllätä. Tiedetään hyvin, että säännöllinen harjoittelu virkistää aivoja. Aiemmissa tutkimuksissa on esimerkiksi havaittu, että aerobinen liikunta tehostaa hippokampuksen toimintaa ja tätä kautta kielellistä muistia ja oppimista.

Hiljattain havaittiin myös, että maksimaalinen hapenottokyky ennustaa hieman parempaa valkean aineen rakennetta aivoissa sekä terveillä että orastavasta muistisairaudesta kärsivillä ihmisillä.

Uuden tutkimuksen perusteella ei voi vielä varmasti sanoa, että lihasharjottelu parantaisi henkisiä kykyjä, mutta tilastollinen yhteys on olemassa.

”Tarvitaan lisätutkimusta jotta näkisimme, voiko lihaksia vahvistavalla painoharjoittelulla todella tehdä myös aivoistamme terveemmät”, huomauttaa liikuntaan ja mielenterveyteen erikoistunut tutkijatohtori Joseph Firth Manchesterin yliopistosta tiedotteessa.

Erityisesti ryhmä haluaisi selvittää, olisiko lihastreenistä avuksi mielenterveysongelmiin.

”Tutkimuksemme osoittaa, että lihasvoima on yhteydessä aivojen toimintaan myös ihmisillä, jotka kärsivät skitsofreniasta, vakavasta masennuksesta ja kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Kaikki nämä häiritsevät aivojen normaalia toimintaa ja on hyvin mahdollista, että lihasharjoittelu voisi parantaa sekä näiden henkilöiden fyysistä että henkistä kuntoa”, Firth sanoo.