Kilpaurheilun aiheuttamat pään vammat nousevat helposti otsikoihin. Kuva: Kimmo Taskinen HS
Kilpaurheilun aiheuttamat pään vammat nousevat helposti otsikoihin. Kuva: Kimmo Taskinen HS

Aivovammoista vain murto-osa tulee urheilukentillä, neurokirurgi Teemu Luoto muistuttaa.

Pään vammojen tiedetään olevan yleisiä urheilussa, ja karmeimmat tapaukset nousevat helposti otsikoihin. Toistuvilla aivotärähdyksillä uskotaan olevan pitkäaikaisia seurauksia.

Miten on, saavatko jalkapalloilevat lapset puskea palloa, neurokirurgiaan erikoistuva lääkäri Teemu LuotoTampereen yliopistollisesta sairaalasta?

”Saavat puskea”, Luoto lupaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Urheilussa sattuvien pään vammoja on tutkittu Luodon mukaan kiivaasti vasta alle vuosikymmenen ajan, eikä varsinkaan lievemmistä vammoista voi sanoa mitään varmaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Jotakin haittaa niistä on”, Luoto muotoilee.

Luoto on tutkinut aivovammoja ja ohjaa väitöstutkimusta jääkiekossa sattuvista pään vammoista. Suomessa urheilussa saadut pään vammat liitetään monesti juuri jääkiekkoon.

Vaikka karmeat taklaukset nousevat otsikoihin, vakavia aivovammoja näyttäisi jääkiekon huipulla sattuvan vähän.

Kolmen vuoden aikana esimerkiksi SM-liigassa on Luodon mukaan sattunut vain yksittäisiä vakavampia pään vammoja. Aivotärähdyksiä liigan pelaajat saavat vuosittain 30–60.

”Luku on kansainvälistä tasoa”, Luoto huomauttaa.

Tilastointi voi olla epätarkkaa. Vammatilanteet voivat olla huomaamattomia ja välittömät oireet vähäisempiä kuin luullaan, Luoto sanoo. Oireet voivat tulla tuntien tai päivien viiveellä.

”Toisaalta huipputasolla pelaajat saattavat ikään kuin peitellä päähän saamaansa vammaa, koska haluavat jatkaa pelaamista”, Luoto sanoo.

Vamman vähättely voi altistaa kaukaloon palanneen pelaajan uusille vammoille. Liikkeiden hallinta, reaktionopeus ja tarkkaavaisuus voivat heikentyä.

Urheilussa tulleista pään vammoista 90 prosenttia on lieviä. Niistäkin iso osa oli Luodon mukaan ehkäistävissä.

Esimerkiksi jääkiekossa voitaisiin siirtyä joustaviin kaukaloihin, joiden on todettu vähentävän päävammoja. Ensimmäisen iskun jälkeen pelaaja voi menettää tasapainonsa ja iskeä päänsä.

Toinen keino on kehittää entisestään pelaajien suojausta. Kolmas on hillitä lajien pelitapoja ja tekniikoita vähemmän aggressiivisiksi. Nyrkkeilyyn ja muihin kamppailulajeihin Luoto ei ota kantaa.

Toistuvien päävammojen vaikutuksesta urheilijan terveyteen tutkijat ovat kahta mieltä, koska varmaa näyttöä syy-seuraussuhteesta ei Luodon mukaan ole.

”Raja-arvoa päävammojen turvalliselle määrälle ei tiedetä. Aihe on ollut kiistanalainen toistakymmentä vuotta”, Luoto muistuttaa.

Luoto muistuttaa, että edes toistuvien aivotärähdysten pitkäaikaisia vaikutuksia ei ole osoitettu kiistattomasti, saati puskemisen.

Jalkapallon puskemisen aiheuttamista pienistä tilapäisistä muutoksista aivoissa kerrottiin vastikään brittitutkimuksessa.

Kun toisessa tutkimuksessa tutkittiin entisten ammattilaisjalkapalloilijoiden aivoja ja heille tehtiin muistitestejä, poikkeamia ei havaittu.

Erityisen paljon on puhuttu amerikkalaisen jalkapallon aiheuttamista aivovammoista, mutta Luodon mukaan keskusteluun liittyy runsaasti vääristävää ja paisuttelevaa medianäkyvyyttä.

”Selkeää on, että pään kolhiminen oireisuuteen asti lajissa kuin lajissa ei ainakaan edistä aivoterveyttä, vaikka liikunnalla muuten todetusti on runsaasti terveyttä edistäviä vaikutuksia.”

Kaikista suomalaisten aivovammoista 2–9 prosenttia tulee urheilukentillä, muillakin kuin kilpakentillä.

”Kilpaurheilussa saadut vammat ovat vain murto-osa kaikista pään vammoista. Suurin osa tulee arkisista kaatumisista ja liikenteessä”, Luoto sanoo.

Aivovammaliiton mukaan aivovamman saisi 15 000–20 000 suomalaista vuosittain. Kansainvälisiin tutkimuksiin perustuva laskelma viittaa yli kaksinkertaiseen määrään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla