Janosolut toiminnassa. Kuva: Zuker Lab, HHMI at Columbia University
Janosolut toiminnassa. Kuva: Zuker Lab, HHMI at Columbia University

Toiset neuronit herättävät janon, toiset sammuttavat.

Janon herättävät ja sammuttavat hermosolut on paikannettu hiirten aivoista. Vaikka hiiri olisi juonut vettä jo kyllikseen, se jatkaa latkimista, kun tutkijat kokeissa vilkastuttavat tietyn soluryhmän toimintaa. Vastaavasti jos toista soluryhmää ärsytetään, janoinen hiiri menettää kiinnostuksensa tarjolla olevaan juomaveteen.

Janoa säätelevät hermosolut sijaitsevat subfornikaalisessa elimessä. Tämän tehtävä on huolehtia elimistön nestetasapainosta kertomalla, milloin eläimen täytyy juoda vettä ja milloin tarvetta ei ole.

Howard Hughes Medical Schoolin ja Columbian yliopiston tutkijat lähtivät etsimään janokeskusta subfornikaalisesta elimestä, koska sen tiedetään vilkastavan toimintaansa elimistön nestehukassa. Elin sijaitsee aivojen alueella, jossa ei ole veriaivoestettä, ja siksi se on välittömässä yhteydessä elimistössä virtaaviin nesteisiin.

Hiirten subfornikaalisen elimen soluihin ujutettiin väriherkkää proteiinia, joka avulla tutkijat saattoivat virittää soluryhmiä toimeen.

Kun yhtä soluryhmää aktivoitiin sinisellä laservalolla, oloonsa siihen asti tyytyväiset hiiret painelivat suorinta tietä juottopaikalle. Juominen jatkui niin pitkään kuin valoaltistus kesti. Hiiret saattoivat hörppiä annoksia, jotka vastaavat kahdeksaa prosenttia eläinten ruumiinpainosta. Ihmisellä määrä tarkoittaisi noin 6,5 litraa vettä.

Toisen soluryhmän aktivoinnista jano sammui. Janoiset hiiret vähensivät veden juomistaan 80 prosenttia. Ruokahaluun tai suolan nälkään hermosolujen aktivointi ei vaikuttanut. Toisin sanoen ne ovat erikoistuneet säätelemään juuri janoa.

Tutkimuksen julkaisi tiedelehti Nature.