Opiskelijoiden juhlissa Senaatintorilla juotiin ja laulettiin juomalauluja. Kuva: Christian Westerback
Opiskelijoiden juhlissa Senaatintorilla juotiin ja laulettiin juomalauluja. Kuva: Christian Westerback

Kosteaa opiskelijaelämää viettäneiden aivoissa näkyy samoja piirteitä kuin kroonisilla alkoholisteilla.

Kasvava tutkimusnäyttö viittaa siihen, että turvallista alkoholinkäyttöä ei ole olemassakaan.

Nyt Frontiers in Behavioral Neuroscience -lehdessä julkaistu uusi tutkimus näyttää osoittavan, että jo verrattain harmittomana ja kiinteänä osana opiskelijaelämää pidetty ajoittainen ryypiskely aiheuttaa nuorten aivoihin muutoksia.

Espanjalaistutkijat halusivat selvittää, vaikuttaako satunnainen alkoholinkäyttö aivojen aktiivisuuteen ja erityisesti levossa, mitä ei toistaiseksi juuri ole tutkittu. Alkoholin vaikutusta erilaisista tehtävistä suoriutumiseen on perattu enemmän.

Tutkijat haalivat Espanjassa kokeisiin ensimmäisen vuoden yliopisto-opiskelijoita ja selvittivät heidän alkoholinkäyttöään.

Heiltä kysyttiin, ovatko he harrastaneet humalahakuista juomista viimeisen kuukauden aikana. Humalahakuisuuden raja määriteltiin miehillä vähintään viideksi annokseksi kahden tunnin sisällä nautittuna ja naisilla neljäksi annokseksi. Kyse ei siis ollut edes kovin rankasta juomisesta opiskelijajuhlien mittapuulla.

Verrokkeina oli opiskelijoita, jotka eivät koskaan olleet harrastaneet humalahakuista juomista.

Opiskelijoiden aivojen sähköistä aktiivisuutta mitattiin elektrodeilla.

Alkoholia kuukauden sisällä juoneiden aivoista mitattiin suurempia beta- ja thetaoskillaatioita oikeanpuoleisessa ohimolohkossa ja tietyillä alueilla takaraivolohkossa. Vastaavia muutoksia sähkötoiminnassa on havaittu myös kroonisten alkoholistien aivoissa.

Tutkijat arvelevat, että sähköisen toiminnan muutos näillä alueilla voi kertoa alentuneesta kyvystä reagoida ulkoisiin ärsykkeisiin ja vaikeuksista käsitellä informaatiota. Muutoksissa voi olla kyse jopa alkoholin aiheuttamien aivovaurioiden aivan varhaisista merkeistä.

Nuorten aikuisten aivot kehittyvät vielä, joten alkoholinkäytöllä voi olla heihin muita suurempi vaikutus, tutkijat sanovat tiedotteessa.

He kuitenkin korostavat, että lisätutkimuksissa täytyy vielä selvittää tarkemmin, johtuvatko havaitut muutokset juuri humalahakuisesta juomisesta ja vaarantaako se aivojen kehitystä.

Vastaavia tuloksia saatiin aivan hiljattain myös Suomessa.

Itä-Suomen yliopiston ja Kuopion yliopistollisen sairaalan tutkimuksissa havaittiin, että runsaasti alkoholia käyttäneiden koehenkilöiden aivot reagoivat magneettikenttään voimakkaammin kuin raittiiden tai vähän alkoholia käyttävien verrokkien aivot. Se viittasi tutkijoiden mukaan pitkäkestoisiin muutoksiin aivojen reaktioherkkyydessä.

Suomalaistutkimuksessa tarkasteltiin nuoria aikuisia, jotka olivat käyttäneet vuosien ajan runsaasti alkoholia, vähintään 20 annosta viikossa.

Himuli
Seuraa 
Viestejä1437
Liittynyt10.3.2016

Jo lievempikin kännääminen voi rappeuttaa aivoja

Mutta miten tämä rappeutuminen käytännössä tapahtuu? Sitähän on sanottu nyttemmin ettei alkoholi oikeastaan tapakaan aivosoluja vaikka niin on joskus luultu. Lähinnä jotain B-vitamiinipuutoksia aiheuttaa ja saattaa surkastuttaa sellaisia osia niistä neuroneista tms mutta ne kai voisivat palautua? En usko mihinkään aivorappeutumiseen ennenkuin selitetään tarkalleen mitä fyysistä vauriota siellä tapahtuu ja mitä se vaatii ja onko se peruuttamatonta.
Lue kommentti

Geenimuoto näyttää torjuvan diabetesta ja tekevän sen kantajista pitkäikäisempiä.

Sattumanvarainen muutos yhdessä ainoassa geenissä näyttää olleen hyödyksi amerikkalaisille amisseille. Geenimuutos näyttäisi pidentävän elämää.

Vanhoillisia kristittyjä oppeja noudattavat amissit ovat tunnettuja siitä, että he elävät eristyksissä modernista yhteiskunnasta. He eivät yleisesti ottaen halua hyödyntää nykymaailman mukavuuksia kuten autoja ja sähköä.

Yhdysvaltalaisen Chicagon Northwestern-yliopiston tutkijat selvittivät erään Indianan osavaltiossa elävän amissiyhteisön jäsenten geeniperimää.

He havaitsivat, että osalla amisseista on mutaatio geenissä, joka vaikuttaa ikääntymiseen. Tästä kirjoittaa muun muassa New Scientist.

Tämä serpine1-niminen geeni tuottaa pai1-proteiinia, joka on yhdistetty solujen nopeampaan vanhenemiseen.

Osalla amisseista on kuitenkin mutaatio tässä geenissä, jolloin kyseistä proteiinia syntyy puolet vähemmän kuin tavallisesti. Tutkijat laskevat mutaation syntyneen kuusi sukupolvea sitten.

Tutkijat huomasivat, että ne amissit, joilla oli vähintään yksi kopio tästä muuttuneesta geenistä, elivät keskimäärin kymmenen vuotta pidempään kuin muut, tyypillisesti 85-vuotiaiksi.

Samoin heidän kromosomiensa päissä olevat telomeerit olivat kymmenen prosenttia pidemmät kuin muilla. Telomeerit lyhenevät hieman joka kerta, kun solut jakautuvat, kunnes ne lopulta kuluvat loppuun.

Heidän paastoverensokerinsa oli myös 30 prosenttia alempi kuin verrokeilla, eikä yksikään tutkituista geenin kantajista sairastunut diabetekseen.

Seitsemän prosenttia niistä, joilla tätä geenimuunnosta ei ollut, sairastivat diabetesta.

Tutkimuksessa tarkasteltiin 177 henkilöä, joista 43 henkilöllä oli kyseinen muunnos geenistä.

Lisätutkimusta tarvitaan vielä, mutta voi olla, että pai1-proteiinin tuotanto on yhteydessä ihmisen ikääntymiseen.

Tutkimuksen julkaisi Science Advances.

Raspu
Seuraa 
Viestejä9248
Liittynyt12.7.2010

Amissien yhteisössä syntyi ikää pidentävä geenimuunnos

Neutroni kirjoitti: Raspu kirjoitti: Uskismuijat on niin hotteja. Tiedän, että mieltymyksille ei ole järkiperusteita, mutta ihmettelen silti, miksi joku voi nähdä jotain hottia ihmisessä, jonka persoonallisuus on vauvasta lähtien tuhottu raa'alla henkisellä väkivallalla ja josta on tehty kloonattu orja yhteisönsä nokkamiehiä palvelemaan. Ei sellaisen yhteisön nokkamieskään ole minusta mikään erityisen kadehdittava asema verrattuna vaikka isän rahoilla leveilevään playboy -tyyppiin, koska siinä...
Lue kommentti
Sokeritutkimus haudattiin, kun tulokset eivät miellyttäneet. Kuva: Markku Niskanen

Sokeriteollisuuden tutkimusjärjestö hautasi tutkimuksen, joka uhkasi osoittaa sokerin yhteyden sydäntauteihin ja syöpään hiirillä.

Sokeriteollisuuden vaikutuskeinot ovat Yhdysvalloissa 1960-luvulla olleet varsin samanlaiset kuin tupakkateollisuudella, paljastaa Kalifornian yliopistossa San Franciscossa työskentelevien tutkijoiden löydös.

Tutkijat saivat käsiinsä arkistoista vanhoja, sokeriteollisuuden sisäisiä asiakirjoja.

Asiakirjat osoittavat, että sokeriteollisuutta edustava Sugar Research Foundation rahoitti aluksi eläinkokeita, joissa oli tarkoitus selvittää sokerin yhteyttä sydän- ja verisuonisairauksiin.

Kun hiirikokeissa alkoi ilmetä, että sokeri todella voi olla haitallista, nostaa veren rasva-arvoja ja saattaa olla yhteydessä jopa virtsarakon syöpään koe-eläimillä, teollisuus veti rahoituksen pois – ja hautasi tulokset kaikessa hiljaisuudessa.

Tutkimusryhmä julkaisi raporttinsa torstaina PLoS Biology -tiedelehdessä.

Sokerin ja tärkkelyksen vaikutuksia veren rasva-arvoihin tutkitaan yhä. 1960-luvun lopulle tultaessa alkoi kuitenkin kertyä tietoa siitä, että sokeri voisi olla haitallisempaa sydämelle kuin tärkkelys.

Sokerisäätiö palkkasi Birminghamin yliopiston tutkijan W. F. R. Poverin selvittämään asiaa eläimillä.

Pover havaitsi ensinnäkin, että sokeri nosti veren triglyseridi- eli rasva-arvoja hiirillä. Ihmisillä veren kohonnut triglyseridi voi lisätä riskiä sydänkohtauksiin ja aivohalvauksiin.

Toisekseen hiirten virtsassa oli entsyymiä, joka tutkimuksissa oltiin yhdistetty virtsarakon syöpään.

Kun sokeriteollisuus sai alustavia tuloksia nähtäväkseen, se päätti keskeyttää koko tutkimushankkeen vuonna 1969. Poverin tuloksia ei koskaan julkaistu.

Teollisuuden sisäisessä muistiossa todetaan tutkimuksen olevan ensimmäinen, joka osoittaa biologisia eroja sokeria ja tärkkelystä syöneiden hiirien välillä.

Sekä tohtori Pover että tutkimuksen rahoituksesta ja katkaisusta päättänyt johtaja John Hickson ovat jo kuolleet.

Löytyneiden muistioiden mukaan Hickson kertoi kollegoilleen vuonna 1970 muista tutkimuksista, joista saataisiin ”teollisuuden kannalta arvokasta ja hyödyllistä tietoa”.

Poverin tutkimuksen arvoa teollisuudelle hän kuvaili ”nollaksi”.

Sokeriteollisuuden kannalta kiusalliset asiakirjat löysi Kalifornian San Franciscon yliopiston hammaslääketieteen apulaisprofessori Christin E. Kearns. Selvitystyössä olivat myös hänen kollegansa Dorie Apollonio ja Stanton Glantz.

Sama kolmikko osoitti viime vuonna niin ikään salassa pysyneiden asiakirjojen perusteella, että sokeriteollisuus maksoi vuonna 1967 Harvardin yliopiston tutkijoille 50 000 dollaria, jotta he kirjoittaisivat sokerin kannalta myönteisen tutkimuksen.

Poverin tutkimuksen aikoinaan tilannut ja torpannut sokeriteollisuuden järjestö SRF on nykyisin Sugar Association. Se julkaisi myös oman vastineensa tutkijoiden löydöksiin.

Sugar Association sanoo tutkijoiden olevan ”tunnettuja sokeriteollisuuden kriitikkoja” ja että Poverin tutkimusta olisi ollut tarkoitus aikoinaan jatkaa toisen tahon rahoituksella.

”Syistä, joita emme tiedä, näin ei tapahtunut”, vastineessa kirjoitetaan.