Taaperot eivät pidä öykkärimäisestä käytöksestä. Kuva: Wikimedia Commons
Taaperot eivät pidä öykkärimäisestä käytöksestä. Kuva: Wikimedia Commons

Ihmislapset eivät hyväksy toisen alistamista väkivalloin. Toisin on apinoilla.

Pienetkin lapset näyttävät ymmärtävän, kuka on tilanteessa vahvoilla, ja valitsevat suosikikseen voittajan. Toisaalta jo vuoden ikäisillä on tajua oikeudenmukaisuudesta. Kiusaamistilanteessa asetutaan heikomman puolelle.

Näin voidaan päätellä uudesta Nature Human Behaviour -lehdessä julkaistusta tutkimuksesta, jossa parikymmentä 1,5–2,5-vuotiasta lasta laitettiin katsomaan eräänlaista nukketeatteria ja valitsemaan erilaisissa tilanteissa kahdesta nukesta mieleisensä.

Tutkimus rakentaa aiempien havaintojen pohjalle. Esimerkiksi Science-lehdessä vuonna 2011 julkaistussa tutkimuksessa havaittiin, että jo vuoden ikäiset lapset olettavat, että pienempi väistää isompaa tilanteessa, jossa jommankumman on pakko väistyä.

Puolitoistavuotiaat lapset arvelevat, että kerran yhdessä tilanteessa voittanut osapuoli voittaa jatkossakin. He tuntuvat otaksuvan, että kuvitteellisessa tilanteessa vahvempi saa myös enemmän nameja.

Tutkimuksessa Kalifornian, Harvardin ja Oslon yliopistojen tutkijat näyttivät 23 taaperolle tilanteen, jossa kaksi isosilmäistä nukkea kävelee valkoisen taustan puolelta toiselle.

Lapset totutettiin ensin nukkeihin esittämällä kumpikin nukke kerrallaan matkalla laidasta toiseen. Sitten tulikin vastaan tilanne, jossa nuket joutuivat vastakkain. Jommankumman piti väistää, jotta matka jatkuisi.

Ensimmäisessä kokeessa toinen nukke ikään kuin alistui. Se kääntyi naama alaspäin ja päästi toisen nuken ohi. Kun lapsilta kysyttiin, kummasta nukesta he tykkäävät enemmän, 20 lasta 23:sta valitsi nuken, joka ”voitti” väistötilanteessa. Vain kolme valitsi toisen nuken.

Seuraavassa kokeessa toinen ryhmä näki eri tilanteen samoilla nukeilla esitettynä. Tässä tapauksessa toinen nukke työnsi vastaantulevan nuken väkisin pois tieltä ja jatkoi matkaansa. Nyt lapset asettuivatkin altavastaajan puolelle: 22 lapsesta 18 valitsi hävinneen nuken.

Nukkeja kävelytettiin koetilanteissa useilla eri tavoilla. Tällä yritettiin sulkea pois mahdollisuus, että lapset suosisivat tiettyä nukkea jostain muusta syystä.

Nuket laitettiin esimerkiksi kävelemään peräkkäin taulun vasemmasta reunasta oikealle, mutta matkalla toinen nukke kupsahti ja toinen jatkoi matkaansa. Kun lapsilta sitten kysyttiin, kumpi nukke on kivempi, vastaukset menivät tasan.

Tutkijat tulkitsevat tätä niin, että lapsia ei näytä kiinnostavan se, pääseekö nukke perille vai ei. He valitsisivat väistötilanteessa voittavan nuken.

Tutkijat päättelevät, että lapsilla on taju siitä, kumpi on tilanteessa vahvemmilla, ja he myös suosivat tätä nukkea. Epäreilusti käyttäytyvästä ei kuitenkaan pidetä.

Vahvojen yksilöiden ja valtasuhteiden tunnistamista on testattu paljon myös apinoilla. Bonobot eli kääpiösimpanssit eivät välitä siitä, miten valta on hankittu, kunhan sitä on. Ne suosivat vahvempaa yksilöä, vaikka tämä käyttäisi väkivaltaa pienempiinsä.

Urospuolisille makakeille on annettu katseltavaksi laumahierarkiassa ylempänä ja alempana olevien apinoiden kuvia. Samalla niille on annettu tietty määrä mehua riippuen siitä, kumpaan suuntaan ne katsovat. Makakit haluavat johdonmukaisesti katsoa ylempänä nokkimisjärjestyksessä olevan apinan kuvaa, vaikka saisivat vähemmän mehua tästä valinnasta.

”Apinat suosivat hallitsevia yksilöitä muusta piittaamatta, mutta ihmislapset suosivat niitä, jotka ovat voimakkaita, mutta eivät ilkeitä”, summaa kehityspsykologian apulaisprofessori Kiley Hamlin Brittiläisen Kolumbian yliopistosta uutiskanava NPR:lle.

Hamlin ei ollut mukana uudessa tutkimuksessa. Hän kertoo 1970-luvulla tehdyistä tutkimuksista, joiden mukaan päiväkotilapset alkavat jo 1,5 vuoden iässä muodostaa sosiaalisia hierarkioita.

”Minusta on kiintoisaa, miten paljon se lopulta muistuttaa aikuisten toimintaa. Kiinnitämme valtavasti huomiota julkkiksiin ja rikkaisiin ja muihin, joilla on valtaa. Tutkimus viittaisi siihen, että tällainen ajattelu alkaa jo hyvin varhain elämässä”, Hamlin sanoo.

Yksi nukkekoe ei toki ole lopullinen totuus. Havainnot nivoutuvat kuitenkin aiempaan tutkimukseen, myös Hamlinin itsensä tekemään. Siinäkin lapset suosivat niitä, jotka auttavat muita, ja välttävät kiusaajia.

”Ei riitä, että on vain statusta – sitä ei ole saanut hankkia vääryydellä.”

Käyttäjä4499
Seuraa 
Viestejä4410
Liittynyt21.7.2017

Jo pieni lapsi suosii vahvaa muttei ilkeää

Eihän asemaansa osoittava apina ole ilkeä... se vain pitää järjestystä yllä, ja on siinä mielessä HYVÄ. Aivan kuten ihmisestä ilmenee paremmuus kohtaustilanteessa (mitä ikinä ne tekijät sitten ovatkin, joista arvokkuus ilmenee), apina tunnistaa jatkuvasti ylempiarvoisen lajitoverin; ellei alempiarvoinen kykene hyväksymään omaa asemaansa ja kapinoi, ainoa keino pitää se ruodussa on selkeämmät eleet. Vertailukelpoinen tilanne ihmisillä olisi vaikkapa se, että joku yrittää riistää sinulta jotain,...
Lue kommentti

VVM = varhainen vuorovaikutusmalli

Uudet tutkimukset osoittavat, että aspiriini ei auta torjumaan ensimmäistä sydäninfarktia tai aivoverenkierron tukosta, vaikka se ehkäisee niiden uusiutumista.

Aspiriinia käytetään yleisesti paitsi särkylääkkeenä myös sydän- ja verisuonisairauksien ehkäisyyn iäkkäillä, riskiryhmiin kuuluvilla ihmisillä.

Aspiriini eli asetyylisalisyylihappo ehkäisee veren hyytymistä, sillä se estää verihiutaleita takertumasta toisiinsa. Lääkkeen käyttö pienentää tutkitusti riskiä sydän- tai aivoinfarktin uusiutumiseen. Se saattaa myös ehkäistä peräsuolen ja paksusuolen syöpien esiasteiden kehittymistä.

Suomessakin aspiriinin on laskettu ehkäisevän satoja kuolemia vuodessa. Moni keski-iän ylittänyt syö myös omasta aloitteestaan ”miniaspiriinia” eli suurimmillaan 100 milligramman annoksen asetyylisalisyylihappoa päivässä verenkiertohäiriöitä ehkäistäkseen.

Tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että jos henkilöllä ei ole merkittäviä sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöitä, ei aspiriinista ole hyötyä. Toisin sanoen aspiriini tuskin auttaa ehkäisemään sitä ensimmäistä infarktia, vaikka se suojaakin niiden uusiutumiselta.

Arvostetussa New England Journal of Medicinessä julkaistut kolme uutta tutkimusta viittaavat nyt vahvasti siihen, että perusterveelle 70 vuotta täyttäneelle ihmiselle ei ole mitään hyötyä popsia aspiriinia päivittäin varmuuden vuoksi.

Päin vastoin siitä voi olla haittaa, sillä veren hyytymistä ehkäisevä aspiriini lisää riskiä vaarallisiin verenvuotoihin aivoissa ja ruoansulatuskanavassa. 19 000 henkilön seurantaryhmässä aspiriinia päivittäin käyttäneet saivat merkittävästi todennäköisemmin verenvuotoja kuin ne, joille annettiin lumelääkettä. Mitään hyötyjä aspiriinista ei ilmennyt.

”Jos et tarvitse aspiriinia, älä ota sitä”, tiivistää tutkimuksia johtanut professori John McNeil australialaisesta Monashin yliopistosta The New York Timesissa.

Aspree-tutkimushankkeen tarkoitus oli saada lisätietoa aspiriinin vaikutuksesta nimenomaan perusterveisiin yli 70-vuotiaisiin ihmisiin, jotka eivät ole koskaan saaneet aivohalvausta tai sydänkohtausta. Samalla haluttiin selvittää, ehkäiseekö päivittäinen aspiriiniannos dementiaa tai syöpää tässä ikäryhmässä.

Tutkimuksessa seurattiin 19 000:ta ihmistä, pääosin valkoihoisia australialaisia, viiden vuoden ajan. Lisäksi mukana oli pienempi ryhmä yhdysvaltalaisia 65 vuotta täyttäneitä afrikkalais- ja latinotaustaisia koehenkilöitä. Näillä väestöryhmillä on suurempi riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin ja dementiaan.

Puolet koehenkilöistä sai joka päivä 100 milligramman annoksen aspiriinia ja puolet lumepillerin. Valtaosa tutkituista ei ollut aiemmin käyttänyt säännöllisesti aspiriinia.

Aspiirini ei suojannut ensimmäiseltä sydänkohtaukselta, aivohalvaukselta eikä muilta sydän- ja verisuonisairauksilta juuri lumelääkettä paremmin. Aspiriiniryhmässä näitä sairastapauksia oli 10,7 jokaista tuhatta henkilöä kohti, kun lumelääkeryhmässä niitä oli 11,3.

Aspiriinia päivittäin käyttävät saivat kuitenkin muita todennäköisemmin vakavia verenvuotoja ruoansulatuskanavaan tai aivoihin. Aspiriiniryhmässä verenvuototapauksia oli tuhatta henkilöä kohden 8,6 ja lumelääkeryhmässä 6,2.

Dementian ja muiden elämänlaatua heikentävien sairauksien esiintyvyydessä ei kuitenkaan havaittu näiden kahden ryhmän välillä mitään eroa seuranta-aikana.

Yllättäen aspiriiniryhmässä kuolleisuus ja erityisesti syöpäkuolleisuus oli hieman suurempi kuin lumelääkeryhmässä. Syöpää ei esiintynyt aspiriiniryhmässä sen enempää, mutta siihen kuoltiin hieman todennäköisemmin.

Tutkijat huomauttavat, että tämä havainto ei välttämättä merkitse mitään. Aspiriinin tiedetään suojaavan paksu- ja peräsuolen syöviltä, mutta hyödyt eivät välttämättä tule esille tämän tutkimuksen kaltaisessa viiden vuoden seurannassa.

Aspiriinin haittavaikutukset, kuten vatsahapon lisääntynyt eritys, ruoansulatuskanavan haavaumat ja verenvuotoriskit, on tunnettu hyvin jo aiemmin. Siinä mielessä löydös ei ole mullistava.

Laaja tutkimus auttaakin punnitsemaan aspiriinin hyötyjä ja haittoja ikäihmisillä entistä tarkemmin. Tutkijat aikovat jatkaa seurantaa viisi vuotta selvittäkseen, ilmenisikö tätä vanhemmilla ihmisillä joitain hyötyjä. Lisäksi he ottavat näytteitä tutkimusaikana syöpään kuolleiden kasvaimista.

Vanhat suositukset pätevät edelleen. Vaikka perusterveelle aspiriinista ei olisi hyötyä, se auttaa tutkitusti ehkäisemään sydäninfarktin ja tukostyyppisten aivoverenkiertohäiriöiden uusiutumista. On myös havaittu, että aspiriini vähentää paksusuolisyövän riskiä henkilöillä, joilla on siihen perinnöllinen alttius.

”Jos sinulla on ollut sydänkohtaus, tämä on kiistatonta: aspiriini pelastaa henkiä”, sanoo kardiologi Jeffrey Berger New Yorkin yliopistosta. Hän ei ollut mukana tutkimuksessa.

Uudet tutkimukset ovat vapaasti luettavissa. Niiden otsakkeet olivat suomeksi seuraavat:

Aspiriinin vaikutus kuolleisuuteen terveillä ikäihmisillä, Aspiriinin vaikutus sydän- ja verisuonisairauksiin sekä verenvuotoihin sekä Aspiriinin vaikutus terveiden elinvuosien määrään vanhemmalla iällä.

Ihmiset pelkäävät jatkuvasti antavansa itsestään huonon kuvan.

Useimmilla meistä on taipumus huolehtia liikaakin siitä, mitä muut meistä oikein ajattelevat. Kaksi uutta tutkimusta auttavat ehkä murehtimaan vähemmän.

Muut ihmiset ovat varsin alttiita antamaan anteeksi huonoa ja jopa moraalittomana ja itsekkäänä pidettyä käytöstä, osoittaa Nature Human Behaviour -lehden julkaisema tutkimus.

Toisessa tutkimuksessa taas selvitettiin sitä, miten paljon tai vähän ihmiset ajattelevat muiden pitävän heistä. Ihmiset aliarvioivat johdonmukaisesti muiden mielipiteitä heistä – toisin sanoen muut pitävät sinusta enemmän kuin ehkä luuletkaan, kertovat tutkijat Psychological Science -lehdessä.

Anteeksiantoa selvittäneessä moniosaisessa tutkimuksessa yhteensä 1 500 koehenkilöä sai eteensä tilanteen, jossa kaksi kuvitteellista hahmoa joutui tekemään päätöksen.

Hahmot saivat tilaisuuden antaa toiselle ihmiselle kivuliaita sähköiskuja rahapalkkiota vastaan. Toinen hahmoista oli ”hyvis”, joka pääosin kieltäytyi satuttamasta muita edes rahaa vastaan. Toinen taas oli ”pahis”, joka useimmiten otti rahat ja antoi kerkeästi sähköä.

Koehenkilöiltä kysyttiin, mitä mieltä he ovat näiden hahmojen luonteesta ja kuinka varmoja he ovat omasta näkemyksestään. Heidän piti myös arvioida, mitä kukin hahmo seuraavaksi tekee, kun vastaavia valintatilanteita toistettiin useita kertoja.

Tutkimuksen edetessä kävi ilmi, että ihmiset muodostivat melko vahvan näkemyksen siitä, että reilusti toiminut ja sähköiskujen antamisesta kieltäytynyt hahmo oli jatkuvasti hyvä. Tästä hahmosta jäi vahva, positiivinen mielikuva, mikä ei toki yllätä.

Ilkeämmin toimineesta hahmosta ei kuitenkaan muodostunut tällaista pysyvää näkemystä. Ikään kuin koehenkilöt olisivat epäröineet päättää, onko kyseessä sittenkään niin paha tyyppi.

Kun tämä hahmo sitten yhtäkkiä kieltäytyikin antamasta sähköiskuja, koehenkilöiden mielikuva koheni välittömästi. He olivat valmiita antamaan anteeksi ja tavallaan pidättäytymään lopullisesta tuomiosta.

”Joskus ihmiset käyttäytyvät tahtomattaan huonosti ja meidän täytyy pystyä korjaamaan heistä muodostuneita mielikuvia, jotka voivat osoittautua vääriksi”, selittää tutkimuksen tekijä, psykologi Molly Crockett Yalen yliopiston tiedotteessa.

Tutkimus viittaa siihen, että ihmiset eivät yhden mokan tai tylyn käytöksen perusteella välttämättä muodosta lopullista kuvaa toisesta.

Toisessa tutkimuksessa havaittiin, että ihmiset uskovat toisten elättävän heistä huonompaa mielikuvaa kuin heillä todellisuudessa on.

Tässäkin tutkimuksessa oli monta osaa, kun asiaa selvitettiin useammasta kulmasta eri ryhmillä koehenkilöitä. Perusajatus kaikissa oli se, että kaksi toisilleen tuntematonta henkilöä tapaa ja keskustelee niitä näitä, joko lyhyesti tai pidemmin.

Pisimmillään henkilöt jaksoivat turista jopa 45 minuuttia. Sitten heidän piti arvioida, kuinka paljon he pitivät vastapuolesta ja hänen kanssaan keskustelemisesta, ja vastaavasti kuinka paljon vastapuoli heidän arvionsa mukaan piti heistä. Henkilöiltä kysyttiin asteikolla 0–7, millaisen vaikutuksen toinen osapuoli oli tehnyt ja haluaisivatko he esimerkiksi tutustua tähän paremmin.

Kaikissa viidessä kokeessa kävi johdonmukaisesti niin, että ihminen arvioi toisen pitäneen hänestä vähemmän kuin tämä todellisuudessa piti.

Yksi tekijä voi tietysti olla se, ettei ihminen kehtaa arvioida tehneensä toiseen todella hyvän vaikuyuksen – sehän kuulostaa omahyväiseltä. Näin ollen koehenkilöillä olisi siis taipumus aliarvioida itseään vaikuttaakseen hieman nöyremmältä.

Tutkijoiden mukaan tästä ei kuitenkaan ole kysymys. Oma arvio oli yhteydessä myös ujouteen: ujommat henkilöt aliarvioivat tekemäänsä vaikutustaan enemmän, kun taas vähemmän ujoiksi luokitelluilla oli pienempi ero toisen ja oman arvion välillä.

Tutkijat kirjoittavat, että ihmisillä on käsitys ideaaliminästä, jonka tasolle oikea minä ei yllä. Siksi ihmiset kuvittelevat näyttävänsä sosiaalisesti kömpelömmiltä kuin he todellisuudessa ovatkaan.

Se on kuitenkin harhaa.

”Muut ihmiset pitävät meistä enemmän kuin arvaammekaan”, tutkijat päättävät artikkelinsa.