Kaikki nykyihmiset ovat samaa afrikkalaista alkujuurta. Kuva: Kimmo Taskinen
Kaikki nykyihmiset ovat samaa afrikkalaista alkujuurta. Kuva: Kimmo Taskinen

Tutkijat paikansivat kahdeksan geenivarianttia, jotka säätelevät ihmisen ihon väriä.

Ihmisen geenipalettia on sekoiteltu ja ravisteltu lajimme satojatuhansia vuosia kestäneen taipaleen aikana, mutta kaikki ihmiset ovat samaa afrikkalaista alkujuurta.

Nyt monikansallinen tutkimusryhmä on toteuttanut Afrikassa ensimmäisen laajamittaisen tutkimuksen ihonväriä säätelevistä geeneistä.

Kahdeksaan geenivarianttiin keskittyvä tutkimus julkaistiin nyt Science-lehdessä.

Nykyisistä afrikkalaisista löytyy sekä geenien että ulkonäön tasolla miltei jokaista maailman ihonväriä. Ihmisen väripaletti onkin pitkälti kehittynyt jo muinoin Afrikassa, ennen kuin ihmiskunta vaelsi sieltä muihin maailman kolkkiin.

Tutkijat tarkastelivat eri ihonvärejä ja niihin vaikuttavia geenejä mittaamalla 2 100 eri ihmisryhmiin kuuluvan nykyafrikkalaisen ihon heijastavuutta ja ottivat heiltä verinäytteitä.

Tutkijat paikansivat ihmisen perimästä neljä aluetta, joissa yksittäisen emäsparin muutokset eli niin sanotut snipit vaikuttavat ihmisen ihon väriin.

Näitä geenivariantteja, snippejä, löydettiin tutkimuksessa kahdeksan.

Eräs niistä, nimeltään slc42a5, liittyy vaaleaan ihoon ja yleistyi nopeasti Euroopassa viimeisen 6 000 vuoden aikana.

Samaa geenivarianttia löytyy kuitenkin myös Itä-Afrikassa eläviltä ihmisiltä, Etiopiassa jopa puolelta tiettyjen alueiden asukkaista. Se ei kuitenkaan yksinään määrää ihonväriä, joka on monen geenin yhteispelin tuotos.

Hieman yllättäen vaalean ihon synnyttävät geenit ovat jopa vanhempia kuin aivan tummaan ihoon liitetyt variantit.

Kumpikin juontaa juurensa aikaan ennen nykyihmistä. Esimerkiksi kahta muuta vaalean ihonvärin synnyttävää geenivarianttia löytyy eurooppalaisilta ja Botswanassa elävän san-kansan metsästäjä-keräilijöiltä, mutta variantti oli olemassa jo 900 000 vuotta sitten eläneillä apinaihmisillä, arvelevat tutkijat.

Tiedetään, että ihmisen hipiän vaihtelevat värit ovat kehittyneet vastauksena auringonvalon vaihteluun.

Melaniinipigmentin aikaansaama tumma väri suojaa ihoa auringon uv-säteilyn aiheuttamilta vaurioilta. Vähemmän valoisilla alueilla elävät hyötyvät vaaleammasta ihosta voidakseen tuottaa paremmin d-vitamiinia.

On todennäköistä, että nykyihmisen esi-isät kuten Australopithecus olivat karvapeitteensä alla vaaleita, sillä karva suojasi säteilyltä.

Kun ihmisen esi-isät alkoivat kehittyä karvattomiksi, myös hipiä tummentui. Esimerkiksi simpanssin nahka on vaalea, kun karvat ajelee.

Tummin väri kehittyi ihmisen esi-isän iholle kenties vasta 500 000 vuotta sitten. Nykyihmisistä esimerkiksi Etelä-Sudanin dinka-kansa on tyypillisesti näin tummaa. Tähän liittyy geenivariantti nimeltään mfsd12.

Samaa geenivarianttia löytyy myös Oseaniassa eläviltä kansoilta, Australian aboriginaaleilta ja joiltakin intialaisilta.

Tästä voidaan päätellä muinaisten ihmisten liikkeitä ulos Afrikasta. Kenties osa muinaisista ihmisistä vaelsi Itä-Afrikasta kohti Intiaa ja lopulta Oseaniaa.

Kenties Afrikasta ulos suuntautui vain yksi suuri vaellus, mutta tumminta ihoa tuottava geenivariantti hävisi myöhemmin Euraasiaan asettuneelta populaatiolta.

Ennen uusinta tutkimusta kukaan ei tiennyt, mikä tämän mfsd12-geenivariantin rooli ihmisessä on. Tutkijat osoittivat hiirillä, että se säätelee turkin pigmentaatiota häivyttämällä punaiset ja keltaiset pigmentit.

Hiirten vaaleanruskeista turkeista tuli harmaita. Solumaljassa puolestaan havaittiin, että geeni saa solut tuottamaan enemmän eumelaniinia, joka tummentaa paitsi ihoa, myös hiuksia ja silmiä.

Tutkijan mielestä presidentti Donald Trumpkaan ei vaikuta tietävän paljon, vaikka laukookin vankasti mielipiteitään. Kuva: Paul D. Williams/The White House
Tutkijan mielestä presidentti Donald Trumpkaan ei vaikuta tietävän paljon, vaikka laukookin vankasti mielipiteitään. Kuva: Paul D. Williams/The White House

Niin sanottu ylivertaisuusvinouma saa epäpätevän ihmisen yliarvioimaan omaa osaamistaan ja pätevän vähättelemään itseään.

Mitä vähemmän ihminen asiasta tietää, sitä enemmän hän luulee tietävänsä. Asioista oikeasti perillä olevat taas saattavat olla taipuvaisia vähättelemään omaa osaamistaan.

Tähän psykologiassa tunnettuun ylivertaisuusvinoumaan eli Dunning–Krugerin vaikutukseen törmää esimerkiksi internetin kommenttipalstoilla. Uusi tutkimus osoittaa, että se vaikuttaa myös poliittisessa ajattelussa.

Politiikan tutkimuksen apulaisprofessori Ian Anson Marylandin yliopistosta havahtui tutkimaan asiaa seuratessaan sosiaalisessa mediassa käytyjä keskusteluja Yhdysvaltain vaalien aikaan. Anson ja muut tutkijat kiinnittivät huomiota siihen, että sosiaalisessa mediassa paljon seuraajia saaneet kommentaattorit esittivät vaalikamppailusta varsin voimakkaita ja itsevarmoja näkemyksiä.

”Vaalien jälkeen jotkut alkoivat puhua jopa Dunning–Kruger-presidentistä, sillä Donald Trump laukoo voimakkaita mielipiteitä asioista, joista ei kuitenkaan vaikuta tietävän paljon mitään”, Anson sanoo Psypost-verkkolehdessä.

Anson huomasi, että ylivertaisuusvinouman vaikutusta ei juurikaan ollut selvitetty politiikan tutkimuksessa. Häntä kiinnosti myös, ovatko erityisen vahvasti johonkin poliittiseen siipeen sitoutuvat ihmiset alttiimpia sille.

Anson kehitti yksinkertaisen koeasetelman testatakseen asiaa. 2600 täysi-ikäistä amerikkalaista vastasi verkkokyselyyn, jossa kartoitettiin heidän tietojaan Yhdysvaltojen politiikasta. Lomakkeessa kysyttiin esimerkiksi, kuka on Yhdysvaltain energiaministeri, kumpi puolue hallitsee tällä hetkellä edustajainhuonetta ja mihin hankkeisiin hallitus käyttää vähiten rahaa.

Koehenkilöitä pyydettiin samalla arvioimaan, miten hyvin he kokevat olevansa perillä politiikasta.

Todellinen osaaminen osoittautuikin kuviteltua vähäisemmäksi. Mitä huonommat tiedot politiikasta ihmisellä testin mukaan oli, sitä paremmaksi hän omat tietonsa arvioi. Ylipäänsä koe osoittautui valtaosalle vaikeaksi.

”Moni amerikkalainen vaikuttaa todella itsevarmalta omista tiedoistaan, koska he eivät tiedä itse, kuinka vähän he oikeastaan tietävät.”

”Vaikutus näyttää myös vahvistuvan, kun ihmiset kohtaavat toisen poliittisen laidan edustajia”, Anson kertoo.

Kokeen toisessa osassa jompaankumpaan poliittiseen laitaan vahvasti samaistuvat osallistujat pantiin pisteyttämään muiden vastauksia. Heille annettiin valmiiksi täytetty lomake, jonka kerrottiin olevan toista poliittista laitaa edustavan henkilön täyttämä. Vakaumukselliset republikaanit siis luulivat arvioivansa vankkojen demokraattien vastauksia ja toisin päin.

Vinouma vaikutti tässäkin. Mitä huonommin henkilö oli itse pärjännyt testissä, sitä todennäköisemmin hän pisteytti muiden testivastaukset puhtaasti omien poliittisten luulojensa mukaan.

”Tulokset viittaavat siihen, että amerikkalainen poliittinen keskustelukulttuuri on laajasti epäonnistunut. Kun yhden laidan edustaja kohtaa omaan puolueeseensa kuulumattoman, on varsin todennäköistä, että hän arvioi sekä omansa että toisen ihmisen poliittisen ymmärryksen väärin. Ja usein vielä niin, että hän pitää itseään pätevämpänä”, Anson sanoo.

Ansonin tutkimus julkaistiin Political Psychology -lehdessä.

Joistain viruksen kantajista löytyneet vasta-aineet vaikuttavat lupaavalta keinolta torjua tautia.

Nature Medicine -lehdessä julkaistu uusi tutkimus antaa toivoa kauan etsitystä hiv-rokotteesta. Niin sanotut laajasti neutraloivat vasta-aineet näyttävät lupaavalta lähestymistavalta. Niitä kehittyy joillekin hiv-positiivisille henkilöille.

Nämä vasta-aineet tepsivät useaan hi-viruksen kantaan, ja niillä on onnistuttu suojaamaan apinoita ihmisen hiviä muistuttavalta virukselta useita kuukausia.

Yhdysvaltain terveysviraston tutkija Malcolm Martinin johtama ryhmä räätälöi näiden laajasti neutraloivien vasta-aineiden ominaisuuksia laboratoriossa niin, että yksi ruiske tätä uutta vasta-ainecocktailia esti reesusmakakeita saamasta tartuntaa pisimmillään 20 viikon ajan.

Muunnellut vasta-aineet säilyvät koe-eläimen verenkierrossa 2–4 kertaa pidempään kuin muuntelemattomat.

Ruiskeen saaneita apinoita altistettiin kokeen aikana muunnellulle versiolle hi-viruksesta, niin sanotulle shiville. Se on laboratoriossa luotu yhdistelmä apinoiden si-virusta ja ihmisen hi-virusta. Ihmisen hi-virus on kehittynyt apinoilla luonnostaan esiintyvästä si-viruksesta, mutta ihmisen hi-virus ei tartu apinoihin.

Tutkimus on jatkoa saman ryhmän aiemmalle tutkimukselle, joka julkaistiin pari vuotta sitten Naturessa.

Vasta-aineruiske ei ole varsinaisesti rokote, sillä rokotteen ideana on virittää potilaan oma immuunijärjestelmä tuottamaan vasta-aineita viruksen nujertamiseksi. Nyt siis apinoihin ruiskutettiin näitä vasta-aineita suoraan. Niiden teho hiipuu ennen pitkää.

Kaksi kertaa vuodessa otettava vasta-aineruiske olisi silti merkittävä harppaus hiv:n torjumisessa. Vuonna 2016 maailmassa oli 37 miljoonaa hiv-positiivista ihmistä, ja uusia tartuntoja tuli 1,8 miljoonaa.

Tutkijat kuitenkin huomauttavat, että tulosten soveltaminen ihmisiin on vielä kaukana. Vaikka laajasti neutraloivat vasta-aineet nyt toimivatkin apinoilla, niin kokeessa ne pitivät kurissa vain yhtä tiettyä, räätälöityä viruskantaa. Toimivan rokotteen tai vasta-aineruiskeen pitäisi tepsiä hyvin erilaisiin hi-viruskantoihin.

Myös toisenlaiset lähestymistavat ovat tuottaneet hedelmää. Science-lehti raportoi viime kuussa yhdysvaltalaisessa hiv-konferenssissa esitellyistä tutkimuksista, joita pidetään lupaavina.

Oregonin Health & Science -yliopiston tutkijat esimerkiksi ovat siirtäneet apinoiden si-viruksen geenejä sytomegalovirukseen, pistäneet sitä koe-eläimiin ja luoneet näin rokotteen, joka on kokeissa pystynyt suojaamaan apinoita tartunnalta jopa vuoden ajan.

Koska herpesviruksiin kuuluva, muunneltu sytomegalovirus säilyy hengissä rokotetun elimistössä, se tarjoaa immuunijärjestelmälle jatkuvan harjoitusvihollisen todellista sairautta vastaan. Tämä rokote ei kuitenkaan toimi läheskään aina, eivätkä tutkijat tiedä vielä, miksi.

Hi-virukseen ei ole vielä parantavaa hoitoa, mutta lääkkeet ovat kehittyneet 1980-luvulta valtavasti. Kun vielä 30 vuotta sitten tartunta oli käytännössä kuolemantuomio, nykyään hi-positiivinen ihminen voi elää tavallista elämää päivittäisen lääkityksen turvin.