Raidat vaihtuvat pyörteiksi, kun kamera siirtyy napaseudulle. Kuva: Nasa
Raidat vaihtuvat pyörteiksi, kun kamera siirtyy napaseudulle. Kuva: Nasa
Amatööri käsitteli JunoCamin kuvaa kolmannelta ohilennolta. Kuva: Nasa
Amatööri käsitteli JunoCamin kuvaa kolmannelta ohilennolta. Kuva: Nasa
Amatööri käsitteli JunoCamin kuvaa kolmannelta ohilennolta. Kuva: Nasa
Amatööri käsitteli JunoCamin kuvaa kolmannelta ohilennolta. Kuva: Nasa
Jupiterin etelänavalla ei näykään tuttuja kaasunauhoja vaan valtavia myrskyjä. Yksittäisen pyörremyrskyn läpimitta on jopa tuhat kilometriä. Juno-luotain otti kuvat ohilennoillaan noin 52000 kilometrin korkeudesta. Kuva: Nasa
Jupiterin etelänavalla ei näykään tuttuja kaasunauhoja vaan valtavia myrskyjä. Yksittäisen pyörremyrskyn läpimitta on jopa tuhat kilometriä. Juno-luotain otti kuvat ohilennoillaan noin 52000 kilometrin korkeudesta. Kuva: Nasa
Infrapunakuvassa erottuvat Jupiterin etelänavan vahvat revontulet. Kuva: Nasa
Infrapunakuvassa erottuvat Jupiterin etelänavan vahvat revontulet. Kuva: Nasa

Avaruusluotain Juno tutki kaasujättiläistä uusista kulmista viidellä ohilennolla.

Jupiteria kiertävä Juno-luotain on talven ja kevään aikana kiitänyt viisi kertaa jättiplaneetan ohi. Se on kuvannut ensi kertaa läheltä Jupiterin myrskyisiä napaseutuja.

Juno kävi lähimmillään vain 3 500 kilometrin päässä Jupiterin ylimmistä kaasukerroksista.

Vauhti oli hurja. Juno on toiseksi nopein ihmisen valmistama laite. Nopeammin on kulkenut vain Helios 2 -luotain vuonna 1989. Juno kiisi Jupiterin pilvien yllä suhteessa Maahan noin 200 000 kilometrin tuntivauhtia – hieman jarrutellen.

Raportin ohilennoista julkaisi toukokuun lopulla tiedelehti Science. Havaintojen mukaan monia käsityksiä Jupiterista on mietittävä uusiksi.

Napa-alueilla Jupiterille tyypilliset raidat katoavat. Tilalla on isoja pyöreitä myrskyjä, jotka kohoavat sinertävästä taustakaasusta.

”Myrskyn läpimitta voi olla jopa puolet maapallosta. Ne muuntuvat jatkuvasti”, sanoo Junon lennonjohtoon kuuluva Scott Bolton. Seuraavilla ohilennoilla selviää, miten myrskyt liikkuvat ja muuttuvat.

Myös Jupiterin suuri punainen pilkku on myrsky, joka on pienentynyt viime vuosikymmeninä. Ihmiset ovat tunteneet pilkun jo vuosisatoja, joten sen kokoa on voitu seurata.

Junossa on seitsemän mittalaitetta. Mikroaaltojen luotaajalla on päästy kaasukehässä aina 350 kilometriin syvyyteen.

Juno on mitannut myös kaasujätin päiväntasaajan yläpilviä noin 4 600 kilometrin korkeudelta. Junon laitteet löysivät Jupiterin päiväntasaajalta kaistaleen, jossa on paljon ammoniakkia.

Bolton sanoo, että Jupiterin pinnalla myös sataa omanlaistaan lunta tai rakeita. Se on on ehkä jäätynyttä ammoniakkia. Lumi tulee kaasukehän kuohkeista vaaleista pilvistä.

Jupiterin napojen revontulet ovat aurinkokuntamme suurin valoshow. Ne syntyvät Jupiterilla eri tavalla kuin maapallolla.

Revontulia synnyttävät hiukkaset vuorovaikuttavat myös Jupiterin kuun Ion kanssa. Pizzamaisen ja kupruilevan Ion pinta elää koko ajan Jupiterin valtavien vuorovesivoimien vaikutuksesta.

Jupiterin massaa ja painovoimaa mittaamalla voi yrittää päätellä, mitä Jupiterin sisuksissa on. Onko Jupiterin uumenissa kiinteä kivinen ydin? Siitä ei ole vielä saatu varmuutta.

Jättiplaneetan magneettikenttä paljastui noin kymmenen kertaa vahvemmaksi kuin Maan. Kentän suuruus vaihtelee eri alueilla. Se viittaa syvyyksissä myllertäviin voimiin.

Jupiterin ytimessä on ehkä metallista vetyä, ja magneettikenttä syntyy sen ympärille. Se on kuin valtaisa dynamo.

Juno-luotain tekee ohilentonsa 53-päiväiseltä radalta. Soikean radan etäisin piste on jopa kahdeksan miljoonan kilometrin päässä Jupiterista. Ohilento Jupiterin lähellä kestää vain kaksi tuntia.

Kaukana Juno on turvassa Jupiterin vahvalta magneettikentältä, joka voisi vaurioittaa mittalaitteita. Tähän asti Juno on kestänyt säteilyä hyvin. Siinä auttaa luotaimen sentinpaksuinen titaaninen kuori.

Luotain ohittaa Jupiterin läheltä vielä ainakin 32 kertaa helmikuun 2018 loppuun mennessä. Sitten se ajetaan Jupiterin kaasukehään.

Yhdysvaltain avaruushallinto Nasa tarjoaa Junon kameraa JunoCamia tähtitieteen harrastajien ja kaikkien kansalaisten käyttöön. Amatöörit ovat itse saaneet valita kuvakulmia ja käsitellä otoksia.

Lopputulos yllättää. Osa töistä sopisi impressionistien tai ekspressionistiseen taidenäyttelyyn.

Kuvia saa käsiteltäväksi osoitteessa missionjuno.swri.edu/junocam

Kivikautisessa naudankallossa on reikä, jonka kuva näyttää sen sekä otsaluun ulko- että sisäpuolelta. Janan pituus vastaa kymmentä senttimetriä. Kuva: Fernando Ramirez Rozzi
Kivikautisessa naudankallossa on reikä, jonka kuva näyttää sen sekä otsaluun ulko- että sisäpuolelta. Janan pituus vastaa kymmentä senttimetriä. Kuva: Fernando Ramirez Rozzi

Länsi-Ranskasta löydetyssä yli 5 000 vuotta vanhassa lehmän kallossa oleva reikä on mitä todennäköisimmin porattu tarkoituksella.

Kallonporaus on ikivanha toimenpide. Esimerkiksi migreenin ja epilepsian uskottiin aiheutuvan pään sisällä mekastavista pahoista hengistä, ja kun kalloon porattiin tai raaputettiin reikä, nämä pirut pääsivät liihottelemaan matkoihinsa.

Arkeologinen todistusaineisto osoittaa, että ihmiset porasivat reikiä toistensa päihin jo yli 8 000 vuotta sitten. Toimenpiteestä jopa selvittiin hengissä jo kivikaudella.

Useassa vanhassa kallossa näkyy, että porausreikä on luutunut umpeen. Potilas on siis elänyt ainakin jonkin aikaa toimenpiteen jälkeen.

Nyt Ranskasta löydetty yli 5 000 vuotta vanha lehmän kallo viittaa siihen, että ihmiset ovat kenties harjoitelleet operaatiota eläimillä. Lehmän kallossa on ammottava reikä, jonka ympärillä on selvästi samanlaisia raapimisjälkiä kuin porauksen läpikäyneiden ihmisten päässä.

Atlantin rannalla Länsi-Ranskassa on muinoin ollut kivikautista asutusta, ja lehmän kallo kaivettiin siellä esille jo 1970–1980-luvun kaivauksissa.

Reiän ajateltiin tuolloin syntyneen kamppailussa toisen eläimen kanssa. Kenties toinen sarvipää oli puhkaissut lehmäparan kallon.

Kallon alun perin löytänyt tutkija pyysi kuitenkin muutama vuosi sitten kahta tutkijaa vilkaisemaan reikää lähemmin.

”Näimme hyvin nopeasti, että reikä on syntynyt kallonporauksesta. Se ei ole sarven jälki”, kertoo tutkija Fernando Ramirez Rozzi LiveScience-verkkolehdelle.

Totuus paljastui viimeistään elektronimikroskoopin alla, kun tutkijat näkivät kivityökalujen aiheuttamat raapimisjäljet reiän ympärillä.

Muinaiset ihmiset ovat siis ehkä harjoitelleet kallonporausta lehmällä. Tai kenties lehmäparka on kärsinyt jostain sairaudesta, jota on yritetty parantaa poraamalla sen päähän reikä.

Ei tiedetä, oliko lehmä elossa, kun reikä tehtiin. Joka tapauksessa se ei ole elänyt kovin pitkään operaation jälkeen, sillä reikä ei ole luutunut lainkaan.

Tutkijat pohtivat myös, olisiko reikä tehty osana jotain rituaalia. Heidän mielestään on kuitenkin todennäköisintä, että lehmä on toiminut aloittelevan kallonporaajan harjoituspotilaana ennen kuin vaarallista tekniikkaa on lähdetty soveltamaan ihmiseen.

Ranskasta on aiemmin löytynyt myös villisian kallo, jossa on samankaltainen reikä.

Tutkimuksen julkaisi Scientific Reports.

Some ja pelit muokkaavat aivoja samalla tavalla kuin porno tai päihteet.

Moni vitsailee olevansa riippuvainen Facebookista tai Instagramista, mutta addiktio voi olla aivan todellinen, muistuttaa Helsingin Sanomat jutussaan.

Kiinassa arviolta yhdeksän prosenttia ja Japanissa kahdeksan prosenttia nuorista on nettiriippuvaisia. Kiina luokitteli internet-riippuvuuden sairaudeksi jo vuonna 2008.

Internet-riippuvuuden mekanismit ovat samankaltaisia kuin muissakin riippuvuuksissa.

”Riippuvuutta voi aiheuttaa oikeastaan mikä tahansa, mistä aivot saavat nopeita palkintoja”, Helsingin yliopiston aivotutkija Minna Huotilainen kertoo.

Taustalla on aivojen palkkiojärjestelmä, joka aktivoituu muun muassa syömisen ja seksin yhteydessä. Sen tarkoitus on varmistaa eloonjääminen.

Facebook, Twitter, Instagram ja pelinkehittäjät osaavat hyödyntää aivojen palkkiojärjestelmää. Palveluita on hiottu niin, että käyttäjälle tulee jatkuvasti pieniä yllätyksiä: tulee ilmoituksia tykkäyksistä, viestejä kavereilta, uutisia ja videoita.

Lyhyet ilmoitukset herättävät uteliaisuuden ja antavat nopeasti dopamiinitujauksen. Tämän vuoksi Twitter koukuttaa paremmin kuin pitkät kirjoitukset.

Riippuvuuden kehittyessä aivojen toiminta muuttuu alueilla, jotka ovat vastuussa motivaatiosta, kognitiivisista toiminnoista, itsehillinnästä ja viivästyneen palkkion odottamisesta.

Myös hormonien pitoisuudet aivoissa muuttuvat. Hiljattain korealaiset tutkijat havaitsivat, että nuorilla nettiriippuvaisilla aivojen välittäjäaine gaban pitoisuus oli tavallista korkeampi. Tämän tiedetään aiheuttavan uneliaisuutta, masennusta ja ahdistuneisuutta.

Kysely

Oletko nettiriippuvainen?