Washingtonin yliopiston tutkija Katharina Lodders kumppaneineen ehdottaa, että Jupiter syntyi 4,5 miljardia vuotta sitten tervaisesta jäästä ja kaasusta. Hänen ehdotuksensa perustuu Galileo-luotaimen mittauksiin.
Yleisesti hyväksytyn mallin mukaan Ju...

Washingtonin yliopiston tutkija Katharina Lodders kumppaneineen ehdottaa, että Jupiter syntyi 4,5 miljardia vuotta sitten tervaisesta jäästä ja kaasusta. Hänen ehdotuksensa perustuu Galileo-luotaimen mittauksiin.

Yleisesti hyväksytyn mallin mukaan Jupiter on vetykaasupallo, jossa on myös aavistus happea ja muita heliumia raskaimpia aineita. Jupiterin ytimen ajatellaan olleen massiivisen jääpallon, joka muodostui Aurinkoa ympäröineen protoplanetaarisen kiekon hyisillä ulkolaidoilla. Vähitellen ytimen ympärille kertyi paksu kerros kaasua ja ytimen jää suli valtavan paineen alla.

Mutta jos Jupiterilla oli jääydin, missä ytimen vesi on nyt? Galileo-luotaimen ottamissa spektreissä on nimittäin vähemmän vedestä kertovaa happea kuin jääydin edellyttäisi. Toisaalta ilmeni, että Jupiterilla on ylimääräistä hiiltä protoplanetaarisen kiekon keskimääräiseen koostumukseen verrattuna.

Happivajeesta ja hiiliylimäärästä Lodders päätteli, että Jupiterin ydin oli jään sijasta tervaa.

Jos protoaurinkokunnan laidoilla oli tervan kaltaista, hiilipohjaista ainetta, siellä on täytynyt olla oletettua lämpimämpää. ”Jää sulaa lämpimässä, mutta terva ei”, sanoo Lodders yliopistonsa uutisessa. Lodders korostaa myös, että tervan kaltainen aine toimisi hyvin ”liimana”, jota tarvitaan protoplanetaarisen kiekon hiukkasten yhdistämiseen suureksi ytimeksi. Jääytimen kasvamista jäähippusista sen sijaan on vaikea selittää.

Loddersin mallin mukaan kasvavan Jupiterin tervaydin kuumeni ja tervasta muodostui metaania, joka on Jupiterin kaasukehän kolmanneksi yleisintä ainetta.

”Halusin hyväksyä Galieleo-satelliitin mittaukset ja selittää ne uudella mallilla sen sijaan, että olisin ryhtynyt sovittamaan niitä vanhaan malliin väkisin”, sanoo Lodders. Nähtäväksi jää, miten Loddersin malli kestää tiedeyhteisön kritiikin.

Aurinkokunnassamme kiitänyttä asteroidia tutkitaan vielä radioteleskoopein. Ohessa taiteilijan näkemys sikarin muotoisesta vieraasta. Kuva: ESO / M. Kornmesser

Asteroidi ’Oumuamua tuli Maan lähelle aurinkokuntamme ulkopuolelta ja on nyt jo yli 300 miljoonan kilometrin päässä Maasta.

Asteroidi ulkoavaruudesta lensi aurinkokuntaamme lokakuussa, ja se paljastui oudosti sikarin muotoiseksi. Asteroidi sai nimen ‘Oumuamua, joka tarkoittaa havaijin kielellä viestinviejää.

Tähtitieteilijät haluavat nyt tarkistaa, onko asteroidissa merkkejä vieraasta sivilisaatiosta tai Maan ulkopuolisesta älystä.

Asteroidia tutkii loppuviikosta iso Green Bankin radioteleskooppi läntisessä Virginiassa Yhdysvalloissa, kertoo The Guardian.

Radioteleskooppi seuraa asteroidia keskiviikosta alkaen ainakin kymmenen tuntia. Merkkejä etsitään neljällä eri radiotaajuudella.

”Asteroidista voisi löytyä esimerkiksi radiolähde”, sanoo tähtitieteen professori Avi Loeb Harvardin yliopistosta. Hän on mukana Breakthrough Listen -hankkeessa, joka etsii vieraan älyn merkkejä avaruudesta.

Breakthrough Listen -hanke perustettiin 2015. Se etsii elämän merkkejä planeetoilta, joita on löydetty ja löydetään miljoonalta lähimmältä tähdeltä. Hanketta rahoittaa venäläinen miljardööri Juri Milner.

”On outoa, että ensimmäinen kappale, jonka havaitsemme tulevan aurinkokuntamme ulkopuolelta, on tuon muotoinen”, sanoo Loeb.

”Jos siinä on mitään keinotekoista, saamme siitä selvää. Melko varmasti se on tavallinen kappale”, sanoi Loeb The Guardian -lehden mukaan.

Tähtitieteilijät pystyivät päättelemään asteroidin radasta, että se tuli aurinkokuntamme ulkopuolelta. Jonkin kappaleen painovoima on sinkauttanut sen tähtienväliseen avaruuteen.

‘Oumuamuan muoto mietityttää tähtitieteilijöitä. Samanlaista ei ole tavattu aurinkokunnassamme.

Vaikka signaalia maan ulkopuolisesta älystä ei saataisikaan, saa radioteleskoopilla lisää tietoa kohteesta. Vielä ei tiedetä, onko sillä vettä ja kaasuja.

Tutkijat esittävät, että nykyihminen vaelsi ulos Afrikasta useaan otteeseen. Ensimmäisen seurueen lähdöstä on noin 120 000 vuotta.

Nykyihminen Homo sapiens kehittyi Afrikassa, mistä noin 60 000 vuotta sitten levittäytyi Aasian ja Euroopan puolelle joukko, josta kaikki nykyiset ei-afrikkalaiset polveutuivat.

Näin ihmislajin tarinaa on kerrottu koulukirjoissa ja tiedeuutisissa vuosien ajan. Nyt siihen on aika tehdä päivitys, toteavat alan asiantuntijat Science-lehdessä .

Arvostetun Max Planck -instituutin ja Hawaijin yliopiston tutkijat kokosivat analyysissaan yhteen joukon löytöjä, jotka on tehty Aasiassa aivan viime vuosina. Niistä saadut tutkimustulokset eivät sovi yhteen vanhan kertomuksen kanssa.

Esimerkiksi Keski- ja Etelä-Kiinasta on löydetty nykyihmisen jäänteitä, jotka on ajoitettu 70 000–120 000 vuotta vanhoiksi.

Löydöt Kaakkois-Aasiasta ja Australiasta viittaavat siihen, että nykyihminen ehti häärätä sielläkin jo ennen kuin lajimme vanhan teorian mukaan oli edes astunut jalallaan Afrikan ulkopuolelle.

Tutkijat esittävät, että nykyihminen vaelsi ulos Afrikasta useaan otteeseen. Ensimmäisen seurueen lähdöstä on noin 120 000 vuotta, siis kaksi kertaa pidempi aika kuin mitä ennen otaksuttiin.

Heidän jälkeensä muuttajia on ollut useita, kunnes suurin Afrikasta muutto nähtiin 60 000 vuotta sitten.

Jokin vanhassa tarinassa sentään pitää kutinsa: kaikki kansat Afrikan ulkopuolella polveutuvat tuosta viimeksi mainitusta joukkiosta. Syystä tai toisesta aiemmin lähteneiden ihmisten suvut ovat sammuneet.

”Varhemmin kuin 60 000 vuotta sitten Afrikasta levittäytyneet ihmiset olivat todennäköisesti pieniä metsästäjä-kerääjien ryhmiä. Ainakin jotkin näistä varhaisista levittäytyjistä jättivät vähäisiä geneettisiä jälkiä nykyisiin ihmispopulaatioihin”, selittää tutkimustiedotteessa professori Michael Petraglia Ihmisen historian Max Planck -instituutista.

Analyysissaan tutkijat liittävät tarinaan myös viimeaikaisissa geenitutkimuksissa saadut tiedot siitä, että nykyihminen pariutui sukulaislajiensa kanssa Afrikasta lähdettyään.

Nykyihmisiltä on tunnistettu niin neandertalien kuin denisovanihmisten geenejä sekä näiden lisäksi vielä tunnistamattoman ihmislajin perimää.

Tutkijoiden mukaan risteytyminen tapahtui Aasiassa, missä lajeillamme oli mahdollisuus kohdata oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa.