Occatorin kraatterin vaaleat läikät erottuivat kaukaa Dawn-luotaimen kuvissa ja herättivät hämmennystä. Kuva: <span class="photographer">Nasa</span>
Occatorin kraatterin vaaleat läikät erottuivat kaukaa Dawn-luotaimen kuvissa ja herättivät hämmennystä. Kuva: Nasa

Cereksen vaaleat laikut kummeksuttivat tutkijoita jo ennen Dawn-luotaimen lähihavaintoja 2015–2018.

Kääpiöplaneetta Ceresin outojen vaaleiden läikkien arvoitus on ratkeamassa.

Ainakin yhden ison läikän alla on iso meri, josta eri aineita, lähinnä suoloja, kohoaa yhä kääpiöplaneetan pintaan.

Dawn-luotain kuvasi Ceresiä vuosina 2015–2018. Se oli ensimmäinen luotain, joka kiersi lopulta lähellä aurinkokuntamme isointa asteroidivyöhykkeen kappaletta.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Ceres nimettiin kääpiöplaneetaksi vuonna 2006. Se löytyi kaukoputkien avulla jo tammikuussa 1801 asteroidivyöhykkeeltä eli Marsin ja Jupiterin väliseltä alueelta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kääpiöplaneetan läpimitta on 946 kilometriä, kun esimerkiksi Kuun on 3 474 kilometriä.

Mitä lähemmäs Ceresiä Dawn-luotain pääsi, sitä enemmän planeettatutkijat alkoivat ihmetellä Dawnin ottamia kuvia. Kuvissa näkyi harvakseltaan isoja vaaleita läikkiä. Vaaleina ne erottuivat selvästi Ceresin tummasta, kuumaisesta pinnasta.

Suurin vaalea läikkä sijaitsee Occatorin kraatterissa lähellä päiväntasaajaa. Läikän ympärillä on pienempiä vaaleita alueita. Kraatterin läpimitta on 92 kilometriä ja syvyys on enimmillään neljä kilometriä.

Dawn keskittyi lentonsa loppupuolella erityisesti läikkiin, koska ne olivat arvoituksellisia.

Lokakuussa 2018 Ceres kiersi enää alle 35 kilometrin päässä pinnasta. Nasan planeettatutkijat ovat nyt huolellisesti tutkineet näitä lähikuvia.

Dawn otti kuvia kahdesta erillisestä heijastavasta alueesta Occatorin kraatterissa. Ne saivat nimet Cerealia Facula ja Vinalia Faculae. Tutkijat keskittyivät Cerealian läikkään. Faculae on latinaa ja tarkoittaa kirkasta aluetta.

Mittauksien perusteella tutkijat uskaltavat nyt sanoa, että Occatorin vaalean läikän alla on ”suuri suolaveden säiliö”, siis pinnanalainen meri.

Suolavettä on alueella, jonka syvyys on 40 kilometriä. Leveyttä merellä on enimmillään satoja kilometrejä, kertoo Nasa tiedotteessaan. Tämä saatiin selville Ceresin painovoiman mittauksista.

Pinnan vaaleat alueet ovat tutkijoiden mukaan pääosin natriumkarbonaatista eli soodasta syntyneitä kerrostumia. Sooda on hiilihapon natriumsuola. Läikässä on suolayhdisteitä ja natriumin, hiilen ja hapen sekoitusta.

Aineet nousevat merestä aika ajoin pintaan. Osa niistä haihtuu. Jäljelle jää lopulta vaalea suolapinta, joka heijastaa hyvin valoa.

Ceresin pintaan osuu kuitenkin koko ajan mikrometeoriitteja.

Niiden iskujen ja syntyneiden roiskeiden olisi ajan kuluessa pitänyt tummentaa ja karhentaa myös näitä vaaleita alueita.

Läikät ovat kuitenkin yhä heijastavia. Se kielii siitä, että vaaleat alueet ovat aurinkokunnan aikamitoissa nuoria. Tutkijat arvioivat, että ne ovat alle kahden miljoonan vuoden ikäisiä.

Dawnin mittaukset osoittivat, että läikissä oli yhä myös vettä, vaikka vesi kuivuu Ceresin pinnan oloissa jo satojen vuosien aikana. Nesteiden on siis täytynyt kohota pintaan melko äskettäin.

Tämä todisti, että Occatorin kraatterin alapuolella on nestemäistä ainetta, jota myös siirtyy pinnalle. Tutkijat löysivät kaksi eri pääreittiä, joiden kautta nesteet nousevat pintaan.

”Pinnan alapuolen sulatti aikoinaan asteroidi, joka iski Ceresiin arviolta 20 miljoonaa vuotta sitten ja tuotti Occatorin kraatterin”, sanoo Carol Raymond, yksi Dawnin tutkijoista.

”Iskun tuottama lämpö heikkeni muutaman miljoonan vuoden kuluttua. Isku uursi pintaan kuitenkin murtumia, jotka ulottuvat suolaveden säilöön. Niitä pitkin suolaliemi kohoaa aika ajoin pintaan.”

Painovoiman mittauksista havaittiin, että Ceresin pintakuoren tiheys kasvaa syvemmällä. Tutkijat päättelevät, että Ceresin meri on jäätymässä. Suolat siirtyvät hiljalleen syvemmälle kääpiöplaneetan kuoressa.

Ceresistä kertoivat tiedelehti Naturen lehdet Astronomy, Geoscience ja Communications.

Sisältö jatkuu mainoksen alla