Tämä pyton oli seitsemän metriä pitkä.
Tämä pyton oli seitsemän metriä pitkä.

Käärmeillä ja ihmisillä on ollut mutkikas suhde läpi evoluutiohistorian. 

Yleisen käärmeiden pelon on arveltu juontavan ihmisen ja käärmeiden pitkästä yhteisestä evoluutiohistoriasta. Tuore tutkimus filippiiniläisen metsästäjä-keräilijäheimon ekologisesta suhteesta verkkopytoniin vahvistaa olettamusta tiiviistä vuorovaikutuksesta.

Amerikkalaistutkijat Thomas N. Headland and Harry W. Greene selvittivät käärmeiden uhkaa ihmisille etnografisessa tutkimuksessaan, johon osallistui 120 agta negrito –heimon jäsentä.

Tutkijat laskivat, että yksi 62 agtanaisesta ja 15 58 agtamiehestä oli selvinnyt hengissä verkkopytonin hyökkäyksistä. Agtat tiesivät kuristajakäärmeen tappaneen kuusi ihmistä vuosina 1934-1973. Käärmeen aiheuttama uhka oli siis hyvin todellinen.

Agtat myös söivät jättiläiskäärmeitä, joiden koiraat voivat kasvaa viisimetrisiksi ja naaraat yli seitsemänmetrisiksi. Agtat pistivät poskeensa niin ikään pytonien saaliseläimiä villisikoja, kauriita ja apinoita. Näin ihminen oli samaan aikaan sekä pytonin saalistaja, saaliseläin että kilpailija.

Luonnonhistorialliset lähteet kertovat lisäksi, että käärmeet ovat saalistaneet 26 kädellislajia. Monet kädelliset puolestaan tappavat ja toisinaan syövät käärmeitä. Käärmeille ja kädellisille on maistunut samat saaliseläimet, mikä tekee niistä mahdollisia kilpailijoita ravinnonhankinnassa.

Tutkimuksen julkaisi Pnas.