Taiteilijan näkemys Parviraptor estesi -käärmeestä, jolla oli vielä jalat. Matelijan fossiili löytyi Purbeckin kalkkikiviesiintymästä Englannista. Kuva: Julius Csotonyi
Taiteilijan näkemys Parviraptor estesi -käärmeestä, jolla oli vielä jalat. Matelijan fossiili löytyi Purbeckin kalkkikiviesiintymästä Englannista. Kuva: Julius Csotonyi

Varhaisilla käärmeillä oli pienet jalat.

Paleontologit ovat määrittäneet ja ajoittaneet neljä muinaista käärmelajia kallojen fossiilien perusteella. Lajit osoittautuivat 167–143 miljoonan vuoden ikäisiksi. Vanhin niistä on melkein 70 miljoonaa vuotta kaukaisemmalta ajalta kuin niiden käärmeiden jäänteet, joiden ikä on aiemmin määritetty.

Nyt nimetyt käärmeet kehittyivät jurakaudella, jolloin useimmat muutkin suomumatelijoiden lahkoon kuuluvat ryhmät erilaistuivat nopeasti. Varhaisia käärmeitä eli eri puolilla maapalloa monenlaisissa ympäristöissä, kuten soilla, lammissa, joissa ja rannikoilla.

Uuden tutkimuksen valossa käärmeiden evoluutio näyttää paljon mutkikkaammalta kuin on luultu, sanoo professori Michael Caldwell Albertan yliopiston tiedotteen mukaan.

Lisäksi paljastui aukko evoluutiossa: ajanjaksolta 140–100 miljoonaa vuotta sitten ei ole lainkaan käärmeiden fossiileita.

Nykyiset käärmeet ovat jalattomia matelijoita, mutta varhaisimmilla käärmeillä oli raajat. Caldwellin ryhmä arvelee, että käärmeen kallo on saattanut kehittyä alalahkolle tyypilliseksi, ennen kuin eläimet saivat pitkulaisen ruumiinsa ja menettivät jalkansa.

Neljällä nyt määritetyllä käärmelajilla on samanlaiset terävät, taaksepäin suuntautuneet hampaat kuin tänä päivänä elävillä käärmeillä. Fossiileista ei kuitenkaan paljastunut, millaisia eläimet olivat muodoltaan ja muulta olemukseltaan.

Vanhin lajeista on Etelä-Englannista löytynyt Eophis underwoodii. Siitä on säilynyt vain hyvin rikkonaisia jäänteitä yhdestä pienestä yksilöstä. Rippeistä on vaikea päätellä, minkä ikäinen eläin oli kuollessaan.

Kookkain lajeista on metrinen tai sitäkin pidempi Portugalophis lignites. Se on kaivettu esiin Portugalissa sijaitsevasta hiilikerrostumasta.

Nämä lajit sekä Parviraptor estesi elivät muinaisen Euroopan länsiosassa sijainneiden suurten saariketjujen soisilla rannoilla. Pohjoisamerikkalainen Diablophis gilmorei on löytynyt läntisen Coloradon sisämaasta joenrannan kerrostumista.

Tutkimuksen julkaisi Nature Communications.

Taiteilijan näkemys supermassiivisesta mustasta aukosta. Se ahmii ainetta ja säteilee hurjasti. Kuva: Nasa
Taiteilijan näkemys supermassiivisesta mustasta aukosta. Se ahmii ainetta ja säteilee hurjasti. Kuva: Nasa

Eniten silti luettiin uutista Pääsiäissaaren patsaiden kivihatuista.  

1. Pääsiäissaaren kivihattujen arvoitus ratkesi

Muinaiset pääsiäissaarelaiset hyödynsivät fysiikkaa nokkelasti.

2. Suomalaisten yleisin veriryhmä altistaa ärjylle ripulille

Tietty kolibakteeri tarttuu suoliston seinämään herkemmin, jos henkilö kuuluu A-veriryhmään.

3. Hivin siedon salaisuus alkaa paljastua

Prosentin murto-osalla hiv-tartunnan saaneista on poikkeuksellisia tappajasoluja, jotka ilmeisesti vangitsevat sairastuneet solut imukudokseen.

4. Afrikan vanhimmat apinanleipäpuut kuolevat oudosti

Kolmestatoista vanhimmasta yhdeksän on kuollut täysin tai osittain viime vuosikymmenen aikana.

5. Alzheimer voi vaeltaa kuin syöpä

Tautiproteiinia valmistuu elimistössä muuallakin kuin aivoissa.

6. Kivikauden heimosodat niittivät valtaosan miehistä

Tappamisen jäljet näkyvät yhä geeneissämme, osoittaa Stanfordin yliopiston uusi tutkimus.

7. Ihminen haistaa toisen pelon

Hammaslääkäriopiskelijat tekivät enemmän virheitä, kun he harjoittelivat operaatioita nukella, jolle oli puettu ahdistuneen ihmisen aiemmin käyttämä paita.

8. Suurtutkimus laittoi huumeet vaarallisuusjärjestykseen

Huumeista ”taikasienet” vievät käyttäjiä vähiten sairaalaan, kertoo maailmanlaajuinen kyselytutkimus.

9. Silmälasit saattavat todella kieliä älystä

Älykkyyteen vaikuttavat geenit ovat yhteydessä myös huonompaan näkökykyyn.

10. Hirviömäinen musta aukko kasvaa ennätysvauhdilla

Musta aukko nielee Auringon verran massaa kahdessa päivässä.

Tiede-lehden päivittäiset tiedeuutiset jäävät kesätauolle ja palaavat 1. elokuuta.

Ilmaviljely vauhditti siemenperunoiden tuotantoa.

Uusi suomalainen varhaisperuna Jussi tuli markkinoille kolme vuotta sitten. Lajike osoittautui niin suosituksi, että siemenperunat ovat kahtena keväänä loppuneet kesken. Vasta täksi kaudeksi sitä oli ammattiviljelijöille riittävästi, 500 tonnia.

Suuri kysyntä yllätti kaikki.

Jussin siemeniä alettiin kasvattaa Suomen siemenperunakeskuksessa myös aeroponisesti, ilman multaa, koska niitä piti saada viljelijöille paljon ja nopeasti. Perinnäisellä tavalla olisi saatu riittävä määrä siemenperunoita viidessä vuodessa, mutta uusi ilmaviljelymenetelmä nopeutti tuotantoa.

Aeroponisten perunoiden varret varttuvat luonnonvalossa tai ledien loisteessa kaapin päällä, juuret ja maavarret taas venyvät kaapin sisällä pimeässä. Juuristoon ja mukulavyöhykkeelle vain ruiskutetaan ajoittain ravinnesumua.

Jos mukulat poimitaan 30–35-millisinä, kasvi innostuu tekemään niitä jatkuvasti lisää. Kasvi ei ymmärrä vanheta vaan kasvaa ja kasvaa. 

Keskimäärin menetelmä kymmenkertaistaa sadon. Jos turpeessa kehittyy vaikka kolme mukulaa, aeroponisesti niitä syntyy vähintään 30.

Työläs jalostaa

Ajatus uudesta suomalaista perunalajikkeesta syntyi toistakymmentä vuotta sitten. Tavoitteena oli kehittää kaunis, maukas, satoisa ja aikaisen kevään kylmässä maassa selviävä peruna. Sen piti myös kestää tauteja ja soveltua Suomen lyhyeen kasvukauteen ja runsaaseen valoon.

Helpommin sanottu kuin tehty. Perunan perimä sisältää neljä versiota jokaisesta geenistä, kun esimerkiksi ihmisellä niitä on kaksi. Tämän vuoksi kahden perunalajikkeen risteyttäminen tuottaa tuhansia erilaisia vaihtoehtoja. Jotta kaikki halutut ominaisuudet saadaan samaan kasviin, tarvitaan runsaasti jälkeläisiä, joista karsia.

Vuosien jalostustyö tuotti Jussin. Muutamassa vuodessa se on kahmaissut kolmasosan varhaisperunan 800 viljelyalasta. Kahdella muulla kolmanneksella kasvaa Timoa ja saksalaista Solistia. 

Missään muualla kuin Suomessa ja Ruotsissa ei kuitenkaan ymmärretä varhaisperunan arvoa. Jussi sai nimensäkin siitä, että sitä on tarkoitus syödä juhannuksena.

 

Lue lisää

Kesäkuun Tiede-lehdessä on pitkä artikkeli, jossa tiedetoimittaja Arja Kivipelto kertoo, miten uuden perunalajikkeen kehitys ideasta lautasille eteni. Hän kertoo myös, mistä peruna on peräisin – ja miten ja miksi se valloitti maailman.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä