Ikiruota sulaa Alaskassa. Kuva: Wikimedia Commons
Ikiruota sulaa Alaskassa. Kuva: Wikimedia Commons

Uuden arvion mukaan kaksi astetta voisi käynnistää mekanismeja, jotka lämmittäisivät ilmastoa paljon enemmän.

Yleisesti vielä hallittavana pidetty kahden asteen lämpeneminen voisi riittää vahvistamaan erilaisia ilmaston takaisinkytkentämekanismeja, joiden seurauksena lämpeneminen ei pysähtyisikään kahteen asteeseen. Näin esittää kansainvälinen tutkijaryhmä Pnas-lehdessä.

Heidän arvionsa mukaan maapallon lämpötila vakiintuisi uuteen tasapainoon, joka olisi peräti viisi astetta esiteollista aikaa lämpimämpi.

Heidän argumenttinsa siis on, että ilmastojärjestelmä olisi luultua herkempi muutoksille.

”Kahden asteen kohdalla saatamme olla jo tilanteessa, jossa menetämme hallintamekanismimme ja annamme kohtalomme maapallolle, joka alkaa siirtyä pois tasapainosta”, sanoo fyysikko, ilmastotutkija Hans-Joachim Schellnhuber Potsdamin ilmastotutkimusinstituutista BBC:lle.

Yksi vaikuttava tekijä on hiilinielujen heikkeneminen. Suuri osa ilmakehään tuprutetusta hiilidioksidista imeytyy mereen, jossa se aiheuttaa happamoitumista. Mutta meri ei pysty nielemään hiilidioksidia loputtomiin, ja tutkijoiden mukaan on merkkejä siitä, että kyllästymispiste olisi lähellä.

Toinen tekijä on jäätiköiden sulaminen. Kahden asteen skenaariossa koetaan ennen pitkää kesä, jolloin pohjoiset merialueet ovat täysin jäättömiä. Tällöin auringon säteilyenergia pääsee imeytymään tummaan mereen, kun valkoinen jää- ja lumipeite ei enää heijasta sitä takaisin.

Kolmas tekijä on ikiroudan sulaminen ja siitä ilmakehään vapautuvat hiilidioksidi- ja metaanipäästöt. Neljäntenä tutkijat mainitsevat merenpohjan metaaniklatraateista vapautuvat kaasut.

Ryhmä esittelee artikkelissaan useita tällaisia jo tunnettuja mekanismeja, joiden yhteisvaikutuksen he kuitenkin katsovat periaatteessa mahdollistavan laskelmia ja kaikkia odotuksia suuremman lämpenemisen, vaikka nykyiset päästötavoitteet saavutettaisiin.

”Esitämme, että seuraavien vuosikymmenien aikana tapahtuva kehitys voi muuttaa huomattavasti planeetan suuntaa kymmeniksi tuhansiksi vuosiksi ja luoda maapallolle sellaiset olosuhteet, jotka vallitsivat viimeksi miljoonia vuosia sitten. Sellaiset olosuhteet olisivat kestämättömät nykyisille ihmisyhteiskunnille ja useille eläinlajeille”, tutkijat kirjoittavat.

Käytännössä maapallo siis lämpenisi satojen vuosien kuluessa joka tapauksessa 4–5 astetta esiteollisesta ajasta, mitä pidetään yleisesti jo katastrofaalisena. Merenpinta voisi nousta tuolloin jo 60 metriä ja useista maapallon alueista tulisi yksinkertaisesti niin kuumia ja kosteita, että ne olisivat asuinkelvottomia.

”Emme tiedä, voiko ilmastoa turvallisesti pysäyttää tilanteeseen, jossa se on kaksi astetta esiteollista aikaa lämpimämpi, kuten Pariisin sopimuksessa toivotaan”, Schellnhuber kommentoi.

Tiedetään, että ilman lisääntyneitä kasvihuonepäästöjä olisimme hiljalleen matkalla kohti seuraavaa jääkautta. Sen alkua olemme joka tapauksessa viivästyttäneet jopa kymmeniä tuhansia vuosia ja lämmitämme planeettaa tavalla, johon ekosysteemit eivät ehdi sopeutua.

On kuitenkin yhä epäselvää, onko planeetan ilmastossa mitään varsinaista keikahduspistettä, joka vaikuttaisi sillä tavoin kuin tutkijat esittävät ja kiihdyttäisi lämpenemistä äkkiarvaamatta. Tutkijoiden artikkelia kannattaa tässä vaiheessa pitää rohkeana keskustelunavauksena, joka voi antaa aihetta jatkotutkimuksille.

”He ovat koonneet yhteen aiemmin esitettyjä teorioita ja ajatuksia perustellakseen, miten tällainen ilmaston keikahduspiste voisi olla olemassa. Se on vähän valikoivaa, mutta ei ajatuksena mahdoton”, arvioi geofyysikko Martin Siegert Lontoon Imperial Collegesta AFP:lle.

Tutkijat väistävät analyysissaan sen, että takaisinkytkentämekanismit toimivat kumpaankin suuntaan. He erittelevät tarkasti tapauksia, joissa ilmaston lämpeneminen ja hiilidioksidin lisääntyminen entisestään lietsovat ilmastonmuutosta, mutta jättävät kertomatta tapauksia, joissa ne hillitsevät ilmastonmuutosta.

Esimerkiksi Siperian ja Kanadan pohjoisissa havumetsissä ja tundralla ilmaston lämpeneminen pidentää kasvukautta, ja hiilidioksidin määrän lisääntyminen lisää kasvien yhteyttämistä kaikkialla.

Ilmastonmuutoksen vuoksi pohjoisilla kasvaa siis entistä enemmän biomassaa puihin ja pensaisiin. Tämä sitoo ilmakehästä hiilidioksidia ja hillitsee ilmastonmuutosta.

Tutkijat keskittyvät pohjoisen ikiroutaisista soista vapautuvaan metaaniin ja hiilidioksidiin mutta eivät painota samoilla alueilla tapahtuvaa puuston kasvun kiihtymistä, joka sitoo hiilidioksidia. Puuston kasvun kiihtyminen kuitenkin on paljon merkittävämpi takaisinkytkentäilmiö kuin soiden metaanihöyryt.

Ihmisen toimesta ilmasto muuttuu joka tapauksessa nopeammin kuin koskaan ennen. Ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on jo nyt suurempi kuin 800 000 vuoteen ja jatkaa kasvuaan.