Kansanviisauden mukaan kerran koukkuun tarttunut ja vapautettu kala ottaa tapahtumasta onkeensa ja kiertää siitä lähtien pyydykset kaukaa. Uskomuksen vedenpitävyys pantiin testiin Uudessa Seelannissa.

Pitkän linjan perhokalastajat pyysivät

Kansanviisauden mukaan kerran koukkuun tarttunut ja vapautettu kala ottaa tapahtumasta onkeensa ja kiertää siitä lähtien pyydykset kaukaa. Uskomuksen vedenpitävyys pantiin testiin Uudessa Seelannissa.



Pitkän linjan perhokalastajat pyysivät Cawthron-instituutin tutkijoita selvittämään heikentyneen kalaonnen syitä. Koepaikoiksi valittiin kaksi jokea, joissa kummassakin on vankka taimenkanta. Ensimmäistä kansoittavat vapaa-ajankalastajat, toisen varsilla eivät vavat juuri heilu. Molemmissa vesistöissä harrastetaan ns. pyydä ja päästä-kalastusta eli saalis palautetaan jokeen.



Kummallekin joelle tehtiin kesän aikana neljä kolmen päivän koekalastusmatkaa. Jokainen saaliskala kirjattiin ja merkattiin tunnistamista varten.



Taimenet olivat tiukassa perhostelijoiden suosimalla joella. Syrjäisemmässä vesistössä siimat pysivät kireällä kalastuksen ensimmäisenä päivänä, mutta tilanne muuttui nopeasti. Tutkijat havaitsivat, että saaliiksi joutuneet taimenet noudattivat samaa oppimiskaavaa: ne painuivat vapauduttuaan joen pohjaan ja välttivät jatkossa perhoja. Kerran saaliiksi napattua taimenta oli lähes mahdotonta juksata koukkuun uudestaan, vahvistaa tutkija John Hayes New Scientistin haastattelussa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla