Ampujakalan kyvyt yllättivät tutkijat, sillä ihmiskasvojen tunnistamista pidetään melko mutkikkaana tehtävänä. Kuva: Cait Newport
Ampujakalan kyvyt yllättivät tutkijat, sillä ihmiskasvojen tunnistamista pidetään melko mutkikkaana tehtävänä. Kuva: Cait Newport

Hauen tai lohen kyvyistä ei vielä tiedetä, mutta ainakin trooppinen ampujakala osaa panna naaman muistiin.

Uusi australialais-brittiläinen tutkimus asettaa uuteen valoon niin Tappajahai-elokuvan kuin pyydystä ja päästä -kalastuksenkin. Sen mukaan kalat nimittäin tunnistavat ihmiskasvoja.

Tutkimus tosin tehtiin vain yhdellä kalalajilla, ampujakalalla. Nimensä mukaisesti se osaa ampua suullaan vettä, vähän kuin vesipyssyllä.

Yleensä kala tähtää vesisuihkun oksalla keikkuviin hyönteisiin, jotka putoavat veteen sen ateriaksi. Tutkimuksessa kala opetettiin räiskimään ihmisten kasvokuvia kohti.

Kokeessa akvaarion yläpuolelle viritettiin näyttö. Ensin kaloille näytettiin vain yhtä naamaa, jota kohti ne koulutettiin ampumaan.

Koetta vaikeutettiin näyttämällä tutut kasvot samanaikaisesti vieraan naaman kanssa. Kalat ampuivat oikeaa naamataulua 81 prosentin varmuudella. Tulos on hämmästyttävän hyvä, sillä kokeessa kaloille näytettiin kaikkiaan neljän eri ihmisen kasvoja.

Koska ampujakalat osoittautuivat näin taitaviksi, tutkijat vaikeuttivat koetta. Kasvokuvia muokattiin kuvankäsittelyllä yhdenmukaisemmiksi. Esimerkiksi kasvojen väri ja pään muoto säädettiin kaikissa kuvissa samanlaiseksi.

Nyt kalat pärjäsivät jopa aiempaa paremmin, ampuen oikeita kasvoja 86 prosentissa naamapareista.

Kalan kyvyt yllättivät, sillä ihmiskasvojen tunnistamista pidetään melko mutkikkaana tehtävänä.

Kasvot ovat kaikki aika samanlaisia: silmä, silmä, nenä, suu, aina samassa muodostelmassa. Yksilölliset erot ovat lopulta pieniä, kun miettii vaikka sitä, miten paljon perheenjäsenten kasvot muistuttavat toisiaan.

Osa tutkijoista on olettanut kasvojen tunnistamisen niin haastavaksi tehtäväksi, että siihen pystyvät vain kädelliset, joilla on isot ja mutkikkaat aivot. Kaloilla esimerkiksi koko näköaivokuori on kädellisiin verrattuna heikosti kehittynyt.

”Ihmisen aivoissa on erityinen alueensa ihmiskasvojen tunnistamista varten, mikä viittaa siihen, että kasvoissa itsessään on jotain erityistä”, sanoo Oxfordin yliopiston tutkija Cait Newport tutkimustiedotteessa.

”Se, että ampujakala selvisi tehtävästä, viittaa siihen, että ihmisten kasvojen tunnistamiseen ei välttämättä tarvita monimutkaisia aivoja.”

Ennen kalakokeita vastaava tehtävä on onnistunut linnuilta.

Ihmisen kasvojen tunnistamiseen liittyvät aivorakenteet voivat liittyä tarpeeseen käsitellä nopeasti suurta määrää kasvoja hyvin vaihtelevissa oloissa.

Tutkimuksen julkaisi Scientific Reports.

Kolmen ja puolen kuukauden kuuri sisälsi pahoinvointilääkettä, hormoneja ja rintojen pumppausta.

Transsukupuolinen 30-vuotias nainen syötti puolisonsa synnyttämää vauvaa pelkästään omalla rintamaidollaan kuusi viikkoa.

Merkkitapauksesta raportoivat endokrinologit Tamar Riesman ja Zil Goldstein Transgender Health -lehdessä. He työskentelevät Mount Sinainin transsukupuolisen lääketieteen keskuksessa New Yorkissa.

Tämä on ensimmäinen kerta, kun lääketieteellisessä kirjallisuudessa kuvataan sitä, että sukupuolensa miehestä naiseksi vaihtanut on onnistunut imettämään. Tällaisesta on kyllä kiertänyt tarinoita internetissä, mutta niiden todenperäisyydestä ei ole varmuutta.

Nainen haki apua Riesmanilta ja Goldsteinilta, kun hänen hänen kumppaninsa oli yli viidennellä kuukaudella raskaana. Hän oli kiinnostunut rintaruokinnasta, vauvaa odottava puoliso ei.

Aiemmin potilas oli syönyt kuusi vuotta naiselliseksi muuttavia hormoneja, ja nämä hoidot olivat yhä meneillään. Mitään leikkauksia hänelle ei ollut tehty.

Maidon erittymiseen tähtäävä kuuri sisälsi kasvavia annoksia progesteronia ja estradiolia.

Tavallisesti synnyttäneiden naisten maidontuotantoa stimuloi aivolisäkkeen etulohkosta vapautuva hormoni nimeltä prolaktiini, mutta sitä ei ole saatavana synteettisenä valmisteena. Sen sijaan maitorauhasten herättämiseen kokeiltiin pahoinvointilääkettä nimeltä domperidoni.

On näet olemassa kertomuksia siitä, että tämä lääke vauhdittaisi maidontuotantoa. Yhdysvaltain Ruoka- ja lääkevirasto FDA on kuitenkin varoittanut, ettei sitä tulisi käyttää tuohon tarkoitukseen.

Samaan aikaan nainen käytti rintapumppua rintojen stimuloimiseen. Hoidon ansiosta hänelle kasvoivat lääketieteellisen määrittelyn mukaan normaaleilta naisen rinnoilta näyttävät rinnat.

Kuukaudessa niistä alkoi herua maitotippoja. Kolmen kuukauden kuurin jälkeen maitoa valui yhteensä 227 grammaa päivässä.

Kun vauva syntyi, nainen pystyi ruokkimaan vauvaa pelkästään rintamaidolla kuusi viikkoa. Sen ajan lääkäri varmisti, että pienokainen oli terve ja kehittyi normaalisti.

Tämän jälkeen vauva alkoi saada myös äidinmaidonvastiketta, koska rintamaito ei riittänyt. Nainen jatkaa imettämistä.

Se, että transnainen tuottaa maitoa, ei itse asiassa ole yllätys. Monet lääkärit ovat havainneet, että hormoniterapia johtaa rintojen kasvamiseen.

Ei ole mitään syytä, mikseivät tällaisten rintojen maitorauhaset toimisi kuten muillakin naisilla, sanoi transsukupuolisten hoitoon erikoistunut Joshua Safer Bostonin yliopistosta New Scientistille.

On epäselvää, missä määrin määrin lääke ja hormonit tukivat maidontuottoa.

”Pelkästään rintojen stimulaatio voisi riittää”, Safer totesi.

Jos hoito osoittautuu turvalliseksi ja tehokkaaksi, se voi auttaa myös naisia, joilla on vaikeuksia imetyksessä ja naisia, jotka adoptoivat vauvan.

Transnaisen rintamaitoa ei kuitenkaan ole tutkittu. Vielä ei tiedetä, onko sen koostumus sama kuin raskauden kokeneiden ja synnyttäneiden naisten maidon. Siitäkään ei ole aavistusta, miten uudella tavalla tuotettu maito vaikuttaa vauvaan pitkällä ajalla.

Siksi hoitoa ei vielä voi suositella kenellekään, vaikka se vaikuttaakin lupaavalta.

Puhdistusaineet, deodorantit, maalit ja muut haihtuvat kemikaalit lisäävät vaarallisia pienhiukkasia ja epäterveellistä alailmakehän otsonia.

Terveyttä vaarantaville ilmansaasteille on paljastunut yllättävä lähde: öljystä valmistetut kuluttajatuotteet saippuasta maaleihin.

Niistä haihtuvat yhdisteet lisäävät ulkoilmaan päästessään pienhiukkasten ja alailmakehän otsonin muodostusta jo yhtä paljon kuin autojen päästöt, paljasti Science-lehdessä julkaistu tutkimus.

Otsoni on hengitettynä epäterveellistä, ja ilman pienhiukkaset ovat teollisuusmaissa terveydelle kaikkein vahingollisin ympäristötekijä.

Pienhiukkaset kulkeutuvat hengitysilman mukana keuhkoihin ja pystyvät tunkeutumaan keuhkorakkuloihin, pienimmät jopa verenkiertoon. Ne aiheuttavat hengityselinsairauksia ja lisäävät esimerkiksi sydänkohtauksia ja aivoverenkierron häiriöitä.

Pienhiukkasten parhaiten tunnettu lähde on palaminen. Niitä tulee suoraan savupiipuista ja pakoputkista.

Lisäksi pienhiukkasia muodostuu ilmakehän kemiallisissa reaktioissa, joissa on mukana haihtuvia orgaanisia voc-yhdisteitä.

Voc-yhdisteitä haihtuu esimerkiksi sellaisista tuotteista kuin puhdistus- ja pesuaineista, printtereiden painomusteista, kosmetiikasta, maaleista, liimoista, pinnoitteista ja hyönteismyrkyistä. Niitä tulee ilmaan myös autojen pakokaasuista ja haihtuu bensiinistä.

Kuluttajatuotteiden merkitys saastelähteenä on yllättävän suuri siihen nähden, että 95 prosenttia öljyntuotannosta käytetään polttoaineisiin ja vain viisi prosenttia muihin tuotteisiin.

Muiden tuotteiden osuus on alkanut korostua sitä mukaa, kun liikenteen päästöt ovat merkittävästi vähentyneet.

”Autot ovat sata kertaa puhtaampia kuin 50 vuotta sitten”, sanoi tutkijaryhmän jäsen Jessica Gilman Yhdysvaltain meren- ja ilmakehän tutkimuslaitoksesta Noaasta Yhydsvaltain tiedeviikolla Austinissa.

Iso osa päästöistä tapahtuu sisätiloissa.

”Niillä voi olla merkittävä vaikutus, vaikka sitä ei ole aiemmin ymmärretty”, sanoi ryhmän toinen tutkija Christopher Cappa Californian yliopistosta Davisista.

Ilmiö näkyi sekä sisä- että ulkoilmasta tehdyissä mittauksissa, joita tutkijat tekivät Los Angelesissa.

Tutkijaryhmä yhdisti tutkimuksessaan teollisuuden tuotantotilastoja, yksityiskohtaista ilmakehän mittausdataa ja sisäilmatutkimuksia.

Tutkijat eivät vielä osanneet ottaa kantaa siihen, pitäisikö öljypohjaisten tuotteiden käyttöä tulosten perusteella vähentää ja mistä olisi paras luopua.

”Emme tiedä vielä. Olemme vasta tiedonhankinnan alkupisteessä”, sanoo Brian McDonald Coloradon yliopistosta Boulderista.

Helppoa haihtuvien kemikaalien hallinta ei ainakaan ole. Ne kuuluvat kehittyneissä maissa lähes jokaisen arkipäivään, ja niiden tehtävä on nimenomaan haihtua.

Puhdistusaineita ja deodorantteja ei ole tarkoitettu jäämään märäksi kelmuksi iholle tai pestävään pintaan.

”Yleensä hyvä pääsääntö on käyttää mahdollisimman vähän erilaisia kemikaaleja”, sanoi Cappa.