Nämä kaljurotat elävät eläintarhassa. Kuva: Wikimedia Commons
Nämä kaljurotat elävät eläintarhassa. Kuva: Wikimedia Commons

Eläin elää kuusi kertaa kauemmin kuin pienen jyrsijän kuuluu.

Kaljurotta on merkillinen otus. Se elää pieneksi eläimeksi hämmästyttävän vanhaksi, jopa 30-vuotiaaksi. Vielä erikoisempaa on, ettei sen kuoleman riski näytä kasvavan sitä mukaa, kun ikää kertyy.

Tämän huomasi biologi Rochelle Buffenstein, joka työskentelee pitkäikäisyyteen keskittyvässä Googlen oheisyrityksessä Calicossa San Franciscossa.

Hän on tutkinut kaljurottia yli kolme vuosikymmentä ja koonnut ainutlaatuisen rekisterin lähes neljän tuhannen jyrsijäyksilön elämänhistoriasta sekä monenlaisista mittaustuloksista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Aineisto sisältää muun muassa kaljurottien syntymä- ja kuolinaikoja sekä tiedon siitä, tapettiinko eläin kokeen vuoksi vai siirrettiinkö se toisten tutkijoiden käyttöön.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Buffensteinin ja hänen kaksi kollegaansa analysoivat dataa artikkelissa, joka ilmestyi eLife-verkkojulkaisussa.

Kaljurottien tai kaljumyyriköiden, kuten nisäkkäiden nimistötoimikunta ehdottaa, on kauan tiedetty elävän pitkään.

Koe-eläiminä kasvatetut hiiret saavuttavat enintään neljän vuoden iän. Niitä hieman isompien kaljurottien ei kokonsa perusteella pitäisi pysyä hengissä yli kuusivuotiaiksi.

Mitä pienempi eläin, sitä lyhyempi elämä, kuuluu luonnon nyrkkisääntö.

Niin sanottu Gompertzin kuolevuuden laki taas väittää, että kuolemanriski kasvaa kiihtyvästi, kun kuolevainen vanhenee. Ihmisellä se kaksinkertaistuu noin joka seitsemäs vuosi 15 ikävuoden jälkeen. Tämä pätee ainakin pääpiirteissään kaikilla täysikasvuisilla nisäkkäillä.

Yli 30-vuotiaat kaljurotat rikkovat kumpaakin lainalaisuutta. Lisäksi ne ovat melkoisia puumia: naaraat säilyttävät hedelmällisyytensä loppuun asti.

Buffensteinin kaljurotat tulivat sukukypsiksi kuuden kuukauden iässä. Sen jälkeen niiden päivittäinen riski kuolla oli vain vähän yli yksi 10 000:sta. Se pysyi vähintään yhtä alhaisena koko elämän ajan.

”Minulle tämä on jännittävin tulos, jonka olen ikinä saanut. Se uhmaa kaikkea mitä tiedämme nisäkkäiden biologiasta”, Buffenstein sanoo Science-lehden verkkosivulla.

Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että kaljurottien dna-vauriot korjaantuvat hyvin nopeasti. Lisäksi niillä on runsaasti chaperoneiksi eli esiliinoiksi kutsuttuja proteiineja, jotka auttavat muita proteiineja laskostumaan oikein. Proteiinin täytyy poimuttua luontaiseen kolmiulotteiseen muotoonsa, jotta se toimii kunnolla.

Koska eläimet pitävät elimistönsä siistinä, niille ei synny kasautuvia viottumia, jotka aiheuttavat vanhuuteen liittyvän fysiologisen rappeutumisen, Buffenstein arvee.

On mahdollista, että kaljurotat kuitenkin vanhenevat, mutta myöhemmin kuin muut nisäkkäät.

Kukaan ei näet vielä tiedä, mitä kaljurotille tapahtuu 20–30-vuotiaina ja sen jälkeen. Buffensteinin koe-eläimistä vain alle 50 eli yli 15-vuotiaaksi, useimmat muut joko annettiin pois tai kuolivat ennen sitä. Tällä hetkellä laboratorion nestori on 35-vuotias.

Kaljurotat ovat tieteelle arvokkaita eläimiä, eläinmallien joukossa todellisia supermalleja. Niillä on lukuisia ominaisuuksia, joista olisi ihmiselle paljon hyötyä.

Ne sairastuvat hyvin harvoin syöpään. Niiden elimistö estää kasvainten kasvua tuottamalla hyaluronihapon erikoista suurikokoista muotoa. Sitä esiintyy solujen pintarakenteissa.

Kaljurotat voivat selvitä jopa 18 minuuttia ilman happea ja viisikin tuntia happivajeessa, joka tappaisi ihmisen minuuteissa. Nämä aitososiaaliset eläimet elävät satojen yksilöiden yhdyskuntina kilometrien mittaisissa luolastoissa.

Kaljurotat eivät tunne lainkaan tietynlaista kipua, osoitti professori Gary Lewin Max-Delbrückin molekyylilääketieteen keskuksesta Berliinistä työtovereineen. Silti ne ovat tarpeeksi herkkätuntoisia välttääkseen vahingoittamasta itseään. Niiltä puuttuu välittäjäaine, jota tarvitaan kivun aistimiseen iholta.

Kaikista kyvyistään huolimatta kaljurotatkaan eivät elä ikuisesti, vaikkei ole ihan selvää, mihin ne luonnostaan kuolevat. Sitä ennen kaljurotat vanhenevat kadehdittavan hitaasti ja rupsahtamatta.

Käyttäjä4499
Seuraa 
Viestejä5829

Jos asuisin maassa jossa kaljurottia, pyhittäisin niille oma pellon. :)

Ja jäisin varmaan ilman omia juureksia, sillä kaljurottayhdyskuntaan voi kuulua jopa satoja yksilöitä... Mut sulous ennen kaikkea. Bataatteja & kaljurottia, PEACE!

Organization of the Colony

The colony is ruled by the dominant female, or the queen. She is the only animal to breed. Her body becomes longer and larger once she becomes the queen, which enables her to contain more pups. If necessary, she fights to maintain her role in the colony.

The queen allows only two or three of the males to mate with her and is often said to give birth to up to twenty-seven pups at a time. The researcher in the video above says that the largest litter at Cornell contained thirty-three pups, however. The usual litter size is twelve to eighteen pups. The gestation period is about seventy days. The queen may breed four to five times a year, which helps the colony to become very large.

The other members of the colony are known as workers or soldiers. They have specific jobs, such as feeding and caring for the queen, taking care of the pups, digging tunnels, searching for food, and protecting the colony from enemies. They work as a group to fight predatory snakes.

It's interesting that the mole-rat colony has a social organization that resembles that of a bee colony. The rodents and the insects are very different animals, yet they have each developed a similar way of life.

Lähde: https://owlcation.com/stem/Naked-Mole-Rats-Strange-Discoveries-About-an-...

Sisältö jatkuu mainoksen alla