Atlantin hopeakylki, Menidia menidia. Kuva: Stony Brook University
Atlantin hopeakylki, Menidia menidia. Kuva: Stony Brook University

Evoluutio kutistaa tiettyjä kalalajeja, mutta uuden tutkimuksen mukaan lähtötila voidaan palauttaa valikoivalla kalastuksella.

Kaloja "kutistava" ja kalansaaliita vähentävä evoluutio on käännettävissa paluusuuntaan muutamassa vuosikymmenessä muuttamalla kaupallisia kalastustapoja, selvisi Stony Brook -yliopistossa tehdystä tutkimuksesta.

Suurimpien kalojen tehokas kalastaminen on vuosikymmenien mittaan tahattomasti johtanut monien kalalajien geneettiseen uudelleenohjelmointiin kasvaa hitaammin, newyorkilaisen Stony Brook -yliopiston merentutkija David Conover sanoi.

Tutkimus osoittaa ensimmäisen kerran, että tämä evoluutio voidaan kääntää takaisin. Samalla se kyseenalaistaa teoreettiset mallit, joiden mukaan geneettisiä muutoksia ei voisi "perua".

Nykyään kalastuksen säätely perustuu alamittaisuussäädöksiin, jotka kieltävät lajikohtaista alarajaa pienempien yksilöiden kalastamisen. Vain joidenkin lajien kohdalla on rajoitettu myös tiettyä rajaa isompien yksilöiden kalastusta.

"Tämä on huono juttu kaloille, koska toisin kuin ihmisillä, mitä isompi ja vanhempi kala on, sitä enemmän jälkeläisiä se tuottaa", Conover sanoi.

Iso kala voi tuottaa kymmenen kertaa enemmän jälkeläisiä kuin pieni, mutta nykyiset säännökset tekevät isoksi kasvamisen kalalle vaaralliseksi. Ratkaisu on suojella isoja kaloja.

"Jos lakkaisimme kalastamasta isoimpia kaloja, olisi taas kannattavaa olla suuri, ja tapahtuisi geneettisiä muutoksia, jotka asteittain laukaisisivat kannan elpymisen.

Conover tutki Atlantin hopeakyljen (Menidia menidia) kuutta villikantaa Long Islandin pohjoispuolella. Tutkijat poistivat valikoivasti suurimmat kalat viidessä sukupolvessa eli noin viidessä vuodessa. Sen jälkeen he sallivat viisi sukupolvea palautumista, jonka aikana valikoivaa kalastusta ei harjoitettu.

Kalojen keskikoko pieneni nopeasti valikoivan kalastuksen aikana. Palautumisen aikana koko hitaasti elpyi.

Conover arvelee, että täysi elpyminen kestäisi 12 sukupolvea, mikä kaupallisesti tärkeillä kalalajeilla, kuten viiden vuoden sykleissä lisääntyvällä turskalla, tarkoittaisi 60 vuotta.

Tutkimuksesta raportoi Proceedings of the Royal Society B