Myös suomalaisiin kaloihin kertyy lääkejäämiä. Kuva: Markku Niskanen
Myös suomalaisiin kaloihin kertyy lääkejäämiä. Kuva: Markku Niskanen

Kymmenestä Yhdysvalloissa tutkitusta kalalajista löytyi hyvin suuria pitoisuuksia psyykelääkkeitä. Lääkejäämiä päätyy vesistöihin meilläkin.

Erilaiset lääkeainejäämät päätyvät ihmisen virtsasta ja ulosteista lähes käsittelemättöminä suoraan vesistöihin. Osa aineista toki hajoaa, mutta vedenpuhdistamoja ei ole suunniteltu vähentämään lääkejäämiä.

Niinpä vesistöihin kertyy ajan myötä suuriakin määriä esimerkiksi tulehduskipu- ja masennuslääkkeiden jäämiä. Yhdysvaltalainen tutkimusryhmä selvitti lääkejäämien kertymistä kalojen elimistöön Suuria järviä yhdistävässä Niagarajoessa.

Environmental Science & Technology -lehdessä julkaistun tutkimuksen tulos on huolestuttava.

Esimerkiksi kiviahvenen aivoista löytyi Zoloft-masennuslääkkeen vaikuttavaa ainesosaa norsertraliinia jopa 400 nanogrammaa jokaista aivokudosgrammaa kohden. Nanogramma on gramman miljardisosa, mutta lääkeaineet on suunniteltu vaikuttamaan hyvin pienillä pitoisuuksilla.

Tutkimuksessa tarkasteltiin kymmentä kalalajia, pääosin ahvenia mutta myös kuhia ja kirjolohia. Yli puolessa aivokudosnäytteistä oli yli sata nanogrammaa norsetraliinia yhtä kudosgrammaa kohden.

Myös muita psyykelääkkeitä löytyi huomattava cocktail. Joukossa oli esimerkiksi sitalopraamia ja norfluoksetiinia, joka on Prozac-masennuslääkkeen vaikuttavan ainesosan aineenvaihduntatuote.

Ei tiedetä tarkasti, miten lääkejäämät vaikuttavat kaloihin. Asiaa on tutkittu vain vähän. On viitteitä siitä, että lääkkeet tekevät kaloista rohkeampia eivätkä ne näin ollen pelkää saalistajia niin kuin kuuluisi.

Ruotsalaistutkimuksessa on toisaalta havaittu, että oksatsepaami jopa vähentää kalojen kuolleisuutta, kenties siksi, että rohkeammat kalat löytävät enemmän ravintoa.

Suomessa Åbo Akademin Jenny-Maria Brozinski tarkasteli viisi vuotta sitten julkaistussa väitöstutkimuksessaan lääkejäämien kertymistä luonnonkalojen sappeen Suomen vesistöissä. Sapesta löytyi kolmea tulehduskipulääkettä, diklofenaakkia, naprokseenia ja ibuprofeiinia jopa tuhatkertainen määrä ympäröivän vesistön lääkepitoisuuteen nähden.

Ryhmäpäällikkö Jaakko Mannio Suomen ympäristökeskuksesta pitää amerikkalaistutkimusta kiintoisana.

”Kyllä se on mahdollista ja validia, mutta kuulostaa rajulta”, Mannio sanoo.

EU:ssa vesistöjen lääkejäämille ei ole määritelty raja-arvoja.

Erikoistutkija, dosentti Kari Lehtonen ympäristökeskuksesta huomauttaa, että pienetkin määrät voivat vaikuttaa.

”Lääkeaineet on suunniteltu vaikuttamaan pienillä pitoisuuksilla, jo pikogrammoilla vedessä voi olla vaikutusta. Mutta vielä ei pystytä selkeästi sanomaan, paljonko on paljon ja miten ne vaikuttavat”, Lehtonen sanoo.

Mannio huomauttaa, että lääkejäämien puhdistaminen vedestä on puhtaasti rahakysymys.

”Teknisesti ne on mahdollista puhdistaa. Poistaminen on kuitenkin hyvin kallista, joten täytyisi pystyä osoittamaan, että lääkejäämistä on haittaa”, Mannio sanoo.

Lisätutkimusta siis tarvitaan.