Kevyellä ruualla solujen hapetustressi vähenee. Kuva: Sanna Mansikkamäki
Kevyellä ruualla solujen hapetustressi vähenee. Kuva: Sanna Mansikkamäki

Päivittäisen energiansaannin vähennys 15 prosentilla hidasti koehenkilöiden aineenvaihduntaa ja suojasi heitä ikääntymiseen liittyviltä soluvaurioilta.

Useilla koe-eläimillä on vuosikymmenten aikana havaittu, että kalorien vähentäminen näyttää pidentävän ikää.

Näin käy muun muassa sukkulamadoilla, banaanikärpäsillä ja hiirillä. Apinoilla ja ihmisillä saadut tulokset ovat toistaiseksi olleet ristiriitaisia.

Uusi ihmisillä tehty tutkimus viittaa siihen, että päivittäisen energiansaannin vähentäminen vaikuttaa suotuisasti ihmisen aineenvaihduntaan ja lykkää ikääntymistä. Tutkimus julkaistiin Cell Metabolism -tiedelehdessä

Apulaisprofessori Leanne Redmanin ryhmä pani 34 koehenkilöä kahdeksi vuodeksi dieetille, jossa heidän päivittäistä kalorinsaantiaan vähennettiin viisitoista prosenttia.

Verrokkiryhmässä oli 19 henkilöä, jotka saivat syödä miten mielivät. Tutkittavia oli yhteensä 53.

Aikuisen ihmisen keskimääräinen energiansaanti on 2 000 kilokaloria vuorokaudessa, joten viidentoista prosentin vähennys tarkoittaisi 300 kalorin vähentämistä lautaselta joka päivä. Sen verran kaloreita on esimerkiksi pienessä juustohampurilaisessa.

Vaikutukset alkoivat näkyä toisen vuoden aikana. Vähemmän syövien koehenkilöiden yöllinen aineenvaihdunta hidastui kymmenen prosenttia verrokkeihin nähden.

He siis käyttivät energiaa unen aikana huomattavasti tehokkaammin. Samoin heidän kehonsa lämpötila nukkuessa oli hieman matalampi kuin verrokeilla.

Verikokeista paljastui myös, että koehenkilöiden solujen hapettumisstressi väheni kuurin aikana 20 prosenttia. Tämän oksidatiivisen stressin aiheuttamien solu- ja dna-muutosten uskotaan olevan yhteydessä ikääntymiseen.

Hapettumisstressin vähenemiseen perustuu tutkijoiden ajatus siitä, että kalorien rajoittamisella voisi olla yhteys eliniän pitenemiseen.

Aineenvaihdunnan muutokset olivat suurempia kuin tutkijat olisivat pelkästä laihtumisesta arvanneet päätellä. Koehenkilöt laihtuivat kahdessa vuodessa keskimäärin yhdeksän kiloa.

Dieetti oli varsin raju, eikä kyse ole ihmekonstista, joka takaisi pidemmän iän. Näyttää kuitenkin siltä, että kalorien karsiminen voi tuottaa suotuisia muutoksia elimistössä.

Myös apinoilla on saatu samansuuntaisia tuloksia 25 vuotta kestäneessä kokeessa. Tämä koe toteutettiin Wisconsinin yliopiston tutkimuskeskuksessa.

Vuonna 1989 alkaneen kokeen tulokset osoittivat, että jatkuvalla dieetillä olleet 38 reesusapinaa elivät pidempään kuin verrokit, joiden ruoansaantia ei rajoitettu.

Tässä kokeessa tosin apinoiden ruokavalio oli alkujaan melko epäterveellinen ja sisälsi esimerkiksi huomattavan paljon sokeria.

Hyödyt saattoivat johtua siis yksinkertaisesti siitä, että dieetillä olleet apinat saivat epäterveellistä ruokaa muita vähemmän.

Toisessa apinakokeessa, jossa sekä koe-eläimet että verrokit söivät ylipäänsä terveellisempää ruokaa, kalorien karsimisen suotuisaa vaikutusta ikääntymiseen ei havaittu.

Tuoretta ihmiskoetta johtanut tohtori Redman toivoisi, että kalorien karsimisesta voitaisiin toteuttaa vuosikymmeniä kestävä tutkimus.

”Silloin nähtäisiin, elävätkö nämä ihmiset todella muita pidempään”, Redman sanoo Nature-lehdessä.

Käyttäjä4499
Seuraa 
Viestejä4133
Liittynyt21.7.2017

Kalorien karsiminen voi pidentää ikää

jaho kirjoitti: Vanha uutinen. Jo aiemminkin on todettu että jos elimistö saadaan 'säästöliekille' niin aineenvaihdunta hidastuu ja sitä kautta vanheneminen. Tosin siitä en ole nähnyt tietoa vaikuttaako se muutoin elämään, mm. älyyn. Gibboneita on hyvä muistuttaa välillä. Varsinkin ennen pyhiä. Tämä on mielenkiintoista: Toisessa apinakokeessa, jossa sekä koe-eläimet että verrokit söivät ylipäänsä terveellisempää ruokaa, kalorien karsimisen suotuisaa vaikutusta ikääntymiseen ei havaittu.
Lue kommentti

VVM = varhainen vuorovaikutusmalli

Nimipäivä oli pitkään tärkein henkilökohtainen merkkipäivä.

Tiedätkö, milloin sinulla on nimipäivä? Toisin kun monessa muussa maailman maassa, vastauksesi on todennäköisesti kyllä. Liekö edes suomalaista, joka ei tietäisi.

Entä panitko merkille, että eilen alkoi naistenviikko? Monet panivat – muutkin kuin ne yli 600 000 naista, joiden nimipäivä osuu 18.7.–24.7. sijoittuvaan viikkoon.

Meillä muistetaan naistenviikko sen peruina, että ennen sääkarttoja ja taloussivujen pörssianalyysejä suomalaiset yrittivät ennakoida elämäänsä enteistä.

Naisten viikolla selvisivät sadot ja sateet.

Joka ei ole Marketan aikana heinässä, se ei korjaa heiniä.
Jos ei Kristiinan päivänä ole pavussa kukkaa, saa päästää siat papumaahan.
Jos on poudat, varokaa ämmäviikkoa. Kyllä ämmät kastelee.
Kun Matleenan päivänä sataa, sataa Pertun päivään asti.

Vietto alkoi 1700-luvulla

Naistenviikon juuren muodostavat kahden pyhimyksen, Maria Magdalenan ja Kristinan, keskiaikaiset muistopäivät.

Katolisen kirkon pyhimyskalenterista lähti aikoinaan koko ajatus nimille omistetuista päivistä. Pyhimysten päivät alkoivat muuntua nimipäiviksi, kun kirkon jäsenet ryhtyivät nimeämään lapsiaan pyhimysten mukaan.

Yhteys pyhimyksiin höllentyi, kun Martin Luther käynnisti Saksassa uskonnollisen reformaation. Se hylkäsi pyhimysten palvonnan ja korvasi pyhimyskalenterit evankelisilla kalentereilla, joihin merkittiin nimipäiviä myös suosituille kansannimille.

Suomeen tämä maallinen nimipäiväperinne saapui Ruotsin kautta 1700-luvulla. Tavan omaksuivat ensin – niin kuin tuolloin uudet muotivillitykset yleensä – säätyläiset, mutta seuraavalla vuosisadalla nimipäiviä vietettiin jo koko maassa.

Perinteen yleistymistä edisti täkäläinen nimipäiväkalenteri, jota päivitettiin vastaamaan suomalaisten tosiasiallista nimistöä.

Maassa, jossa kaikki eivät vielä satakaan vuotta sitten tienneet toistensa syntymäpäiviä, eivät aina omaansakaan, almanakkaan merkityt nimipäivät antoivat mahdollisuuden toivottaa sukulaisille ja ystäville vuosittain lisää onnellisia elonpäiviä.

Näin Suomesta tuli nimipäivien vieton kärkimaita – ja sellainen maamme on yhä. Meidän lisäksemme maallisia nimipäiviä viettävät innokkaasti lähinnä ruotsalaiset, tšekit ja latvialaiset.

Kalenterit tukevat edelleen

Nimipäiväperinteen säilymistä ovat tukeneet uudet nimipäiväkalenterit, joilla on haluttu varmistaa, että mahdollisimman monella on tilaisuus viettää nimipäivää.

Suomenruotsalaiset saivat omansa vuonna 1929. Inarinsaamelaisten kalenteria on julkaistu vuodesta 1996, ja ensimmäinen pohjoissaamelaisten kalenteri ilmestyi 1997.

Luonnollisesti myös ortodokseilla on kalenteri. He juhlivat nimipäivää oman nimikkopyhänsä päivänä.

Nykyään jopa 84 prosenttia suomalaisista pystyy viettämään nimipäivää suomenkielisen nimipäiväkalenterin mukaan.

Jos nimeään etsii lisäksi suomenruotsalaisesta, ortodoksisesta tai saamelaisesta kalenterista, nousee luku yli 90 prosenttiin, arvioi nimistöntutkimuksen dosentti Minna Saarelma-Paukkala, joka Helsingin yliopiston almanakkatoimiston johtajana hoitaa suomenkielistä nimipäiväkalenteria.

 

Lue lisää

Tiede-lehdessä 8/2018 on pitkä artikkeli, jossa tiedetoimittaja Johanna Junttila  kertoo nimipäiväperinteen synnystä ja nimipäivien perinteisistä viettotavoista. Nykyiset someviestit ja pullakahvit työpaikalla ovat kalpea aavistus alkuperäisistä menoista. Ennen päivänsankari sai nimipäiväpuun ja olkiheilan sänkyyn.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.

Jopa huonomuistisena pidetty kultakala pystyy palauttamaan mieleensä yli vuoden takaisia tapahtumia.

Englanninkieliset kutsuvat hajamielisyyttä usein ”kultakalan muistiksi”, ja sen väitetään olevan vain kolmen sekunnin mittainen.

Todellisuudessa kultakala, kuten moni muukin kala, on muistivirtuoosi. Sen muisti on jopa niin luotettava, että Kanadassa Brittiläisen Kolumbian yliopiston luennoitsijat hyödyntävät sitä biologian opetuksessa.

Harjoituksessa kunkin opiskelijan pitää opettaa yhdelle kultakalalle, että se saa ylimääräisen ruoka-annoksen uimalla tietyn värisen muoviputken luo. Joka kalalle on varattu hiukan eri värisävy. Sitten putkirivistö pidetään poissa kalojen näkyviltä vuoden ajan. Tämän jälkeen opiskelija saa tehtäväkseen kokeilla, vieläkö hänen ”oma” kalansa valitsee oikean sävyn.

Vastaus on kyllä. Jokainen kultakala viilettää edelleen oman värisävynsä putkelle.

Kalojen muisti on muutenkin osoittautunut mainettaan paremmaksi. Eräs todiste tästä on röyhelötokko, sormenmittainen sintti, joka elää Atlantin rantavesissä.

Tutkimuksissa on paljastunut, että röyhelötokko painaa nousuveden aikana mieleensä kolmiulotteisen kartan kotivetensä pohjasta. Sitä hyödyntämällä tokko löytää laskuveden aikana vuorovesilammikosta takaisin mereen. Kartta päässään se loikkii yhdestä rannalle jääneestä lampareesta viereiseen, siitä seuraavaan ja niin edelleen avoveteen asti.

Jos tokot siirtää vieraan rannan lammikoihin, niiden loikat suuntautuvat mihin sattuu ja päättyvät yleensä kuivalle maalle. Jo yhden nousuveden mittainen uiskentelu uuden pohjamaiseman yllä riittää kuitenkin siihen, että ne muistavat oikeat hyppelyreitit yli kuukautta myöhemmin.

 

Lue lisää

Kesäkuun Tiede-lehdessä on pitkä artikkeli, jossa tutkija ja tietokirjailija Helena Telkänranta kertoo kalojen hämmästyttävistä kyvyistä. Valtaosa kalojen älyä ja tunnemaailmaa koskevista tutkimuksista on niin tuoretta, että tiedot eivät ole vielä ehtineet esimerkiksi oppikirjoihin.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.