Kevyellä ruualla solujen hapetustressi vähenee. Kuva: Sanna Mansikkamäki
Kevyellä ruualla solujen hapetustressi vähenee. Kuva: Sanna Mansikkamäki

Päivittäisen energiansaannin vähennys 15 prosentilla hidasti koehenkilöiden aineenvaihduntaa ja suojasi heitä ikääntymiseen liittyviltä soluvaurioilta.

Useilla koe-eläimillä on vuosikymmenten aikana havaittu, että kalorien vähentäminen näyttää pidentävän ikää.

Näin käy muun muassa sukkulamadoilla, banaanikärpäsillä ja hiirillä. Apinoilla ja ihmisillä saadut tulokset ovat toistaiseksi olleet ristiriitaisia.

Uusi ihmisillä tehty tutkimus viittaa siihen, että päivittäisen energiansaannin vähentäminen vaikuttaa suotuisasti ihmisen aineenvaihduntaan ja lykkää ikääntymistä. Tutkimus julkaistiin Cell Metabolism -tiedelehdessä

Apulaisprofessori Leanne Redmanin ryhmä pani 34 koehenkilöä kahdeksi vuodeksi dieetille, jossa heidän päivittäistä kalorinsaantiaan vähennettiin viisitoista prosenttia.

Verrokkiryhmässä oli 19 henkilöä, jotka saivat syödä miten mielivät. Tutkittavia oli yhteensä 53.

Aikuisen ihmisen keskimääräinen energiansaanti on 2 000 kilokaloria vuorokaudessa, joten viidentoista prosentin vähennys tarkoittaisi 300 kalorin vähentämistä lautaselta joka päivä. Sen verran kaloreita on esimerkiksi pienessä juustohampurilaisessa.

Vaikutukset alkoivat näkyä toisen vuoden aikana. Vähemmän syövien koehenkilöiden yöllinen aineenvaihdunta hidastui kymmenen prosenttia verrokkeihin nähden.

He siis käyttivät energiaa unen aikana huomattavasti tehokkaammin. Samoin heidän kehonsa lämpötila nukkuessa oli hieman matalampi kuin verrokeilla.

Verikokeista paljastui myös, että koehenkilöiden solujen hapettumisstressi väheni kuurin aikana 20 prosenttia. Tämän oksidatiivisen stressin aiheuttamien solu- ja dna-muutosten uskotaan olevan yhteydessä ikääntymiseen.

Hapettumisstressin vähenemiseen perustuu tutkijoiden ajatus siitä, että kalorien rajoittamisella voisi olla yhteys eliniän pitenemiseen.

Aineenvaihdunnan muutokset olivat suurempia kuin tutkijat olisivat pelkästä laihtumisesta arvanneet päätellä. Koehenkilöt laihtuivat kahdessa vuodessa keskimäärin yhdeksän kiloa.

Dieetti oli varsin raju, eikä kyse ole ihmekonstista, joka takaisi pidemmän iän. Näyttää kuitenkin siltä, että kalorien karsiminen voi tuottaa suotuisia muutoksia elimistössä.

Myös apinoilla on saatu samansuuntaisia tuloksia 25 vuotta kestäneessä kokeessa. Tämä koe toteutettiin Wisconsinin yliopiston tutkimuskeskuksessa.

Vuonna 1989 alkaneen kokeen tulokset osoittivat, että jatkuvalla dieetillä olleet 38 reesusapinaa elivät pidempään kuin verrokit, joiden ruoansaantia ei rajoitettu.

Tässä kokeessa tosin apinoiden ruokavalio oli alkujaan melko epäterveellinen ja sisälsi esimerkiksi huomattavan paljon sokeria.

Hyödyt saattoivat johtua siis yksinkertaisesti siitä, että dieetillä olleet apinat saivat epäterveellistä ruokaa muita vähemmän.

Toisessa apinakokeessa, jossa sekä koe-eläimet että verrokit söivät ylipäänsä terveellisempää ruokaa, kalorien karsimisen suotuisaa vaikutusta ikääntymiseen ei havaittu.

Tuoretta ihmiskoetta johtanut tohtori Redman toivoisi, että kalorien karsimisesta voitaisiin toteuttaa vuosikymmeniä kestävä tutkimus.

”Silloin nähtäisiin, elävätkö nämä ihmiset todella muita pidempään”, Redman sanoo Nature-lehdessä.

Käyttäjä4499
Seuraa 
Viestejä3552
Liittynyt21.7.2017

Kalorien karsiminen voi pidentää ikää

jaho kirjoitti: Vanha uutinen. Jo aiemminkin on todettu että jos elimistö saadaan 'säästöliekille' niin aineenvaihdunta hidastuu ja sitä kautta vanheneminen. Tosin siitä en ole nähnyt tietoa vaikuttaako se muutoin elämään, mm. älyyn. Gibboneita on hyvä muistuttaa välillä. Varsinkin ennen pyhiä. Tämä on mielenkiintoista: Toisessa apinakokeessa, jossa sekä koe-eläimet että verrokit söivät ylipäänsä terveellisempää ruokaa, kalorien karsimisen suotuisaa vaikutusta ikääntymiseen ei havaittu.
Lue kommentti
Tietoisuus ei ole vakaa tila vaan vaihtelee alati. Se tarjoaa tilaisuuksia oudoille aistimuksille. Kuva: iStock

Muinaisen kalliotaiteen kuvajaiset tuotti muuntunut tietoisuus. Se syntyy meidänkin aivoissamme.

Kalliotaidetta tehtiin kaikilla asutuilla mantereilla kymmeniätuhansia vuosia. Suomestakin sitä tunnetaan yli viidentuhannen vuoden takaa.

Jos olet joskus katsellut kuvia näistä maalauksista tai uurroksista, olet varmaan pannut merkille, kuinka samankaltaisia ne ovat maailman eri puolilla.

Kaikkialla kiveen on laadittu ristikoita, siksakkeja, aaltoviivoja, täpliä, kaaria ja spiraaleja. Yhtä lailla yleismaailmallisia ovat eläimet, ja joka puolella on kuvattu paljon myös ihmisiä.

Ihmisissä huomiota kiinnittää yhtäläinen kahtalaisuus. Osa toimittaa selvästi arkisia askareita, osa kokee jotain yliluonnollista. Heillä saattaa olla linnun pää, peuran sarvet tai leijonan häntä.

Menneisyytemme tutkijoilla on selitys samankaltaisuuteen. Se löytyy aivoistamme.

Tietoisuus on universaali

Tietoisuuden syvintä olemusta etsitään yhä, mutta yksi asia näyttää selvältä: aivomme tuottavat kaikille yhteistä tajunnan sisältöä.

Esihistoriallista ihmismieltä tutkiva Steven Mithen laskee, että universaali tietoisuus syntyi noin 50 000–60 000 vuotta sitten, samoihin aikoihin, kun meidän nykyisten ihmisten esivanhemmat purkautuivat Afrikasta maailmalle. Silloin aivorakenteissa tapahtui muutoksia, jotka mahdollistivat uudet kollektiiviset innovaatiot.

Kalliotaiteessa tämä näkyy aiheiden samanlaisuutena.

Yhteiset sisällöt syntyvät muuntuneessa tietoisuuden tilassa, jossa aivot tuottavat kuvia ihan itsestään, ilman visuaalisia ärsykkeitä. Tutkijat kutsuvat sisäsyntyisiä aistimuksia entoptisiksi kuviksi, mutta he eivät osaa vielä sanoa, miten aivot niitä tarkkaan ottaen tekevät. Se tiedetään, että havainnot etenevät vaiheissa abstrakteista kuvioista hallusinaatioihin ja että aivot ovat mukana laajalti.

Kuka vain voi kokea

Myös se on käynyt tutkimuksissa ilmi, että entoptisia havaintoja voi syntyä kenen tahansa päässä.

Tilaisuuksia tarjoaa tietoisuuden häilyvyys. Tajuntamme ei näet ole vakaa vaan vaihtelee tilasta toiseen. Erityisen altis harha-aistimuksille tietoisuus on silloin, kun se on kääntynyt sisäänpäin, itseen.

Entisaikain samaanit näkivät oman kulttuurinsa pyhiä ja pahoja, me voimme nähdä enkelin, kuolleen omaisen tai hirviön. Yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan yliluonnolliset aistimukset ovat yleisiä. Sellaisen on kokenut joka toinen maailman ihminen.

 

Lue lisää

Huhtikuun Tiede-lehdessä on pitkä artikkeli, jossa kalliotaidetta tutkiva psykologi Mauno Niskanen valaisee universaalin tietoisuuden ja entoptisten aistimusten syntyä.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.

Planeetta imee 99 prosenttia siihen osuvasta valosta.

Tähtitieteilijät ovat löytäneet planeetan, joka on kuin itse pimeys. Kaukana Leijonan tähdistössä omaa tähteään kiertävä Jupiterin kokoinen Wasp-104b imee jopa 99 prosenttia siihen osuvasta valosta.

Tutkijat kirjoittavat arXiv-esijulkaisupalveluun ladatussa artikkelissaan, että Wasp-104b on ”mustempi kuin hiili”.

Wasp-104b on Jupiterin massainen kaasujättiläinen. Se kiertää emotähteään erittäin lähellä, lähempänä kuin Merkurius kiertää meidän Aurinkoamme. Planeetta tekee täyden kierroksen tähtensä ympäri alle kahdessa vuorokaudessa.

Tällaista tähden lähellä kiertävää kaasuplaneettaa kutsutaan kuumaksi jupiteriksi. Tähden säteily lämmittää planeettaa jopa tuhansiin asteisiin, mikä estää muun muassa pilvien muodostumisen planeetan päiväpuolelle.

Wasp-104b on lisäksi vuorovesilukittunut tähteensä, eli aina sama puoli planeetasta on tähteen päin. Toisella puolella vallitsee ikuinen yö.

Äärimmäisen musta väri johtuu siitä, että valoa heijastavia pilviä ei pääse muodostumaan. Sen sijaan planeetan kaasukehässä on kaliumia ja natriumia, jotka imevät valoa.

Tummuus ei estä meitä havaitsemasta planeettaa. Tämäkin planeetta löydettiin tarkastelemalla varjoa, joka muodostuu kun planeetta kulkee meistä katsoen tähtensä editse.

”Tähän asti tunnetuista mustista planeetoista sanoisin, että tämä menee top viiteen. Ehkä top kolmoseen”, pohtii tutkimusta johtanut astrofyysikko, tohtoriopiskelija Teo Mocnik englantilaisesta Keelen yliopistosta New Scientist -lehdessä.

Wasp-104b ei ole siis ainoa laatuaan. Tällaisia pikimustia planeettoja tunnetaan muutama muukin. Tummin kaikista on vuonna 2011 löydetty TrES-2b, joka heijastaa vain 0,1 prosenttia siihen osuvasta valosta. Sen kaasukehässä on muun muassa titaanioksidia valoa imemässä.

Toinen kiintoisa musta jättiläinen on Hat-p-7b. Sen yöpuolella sataa rubiineja ja safiireita, kun planeetan kaasukehässä oleva alumiinioksidi tiivistyy mineraalikiteiksi eli korundeiksi.

Vaikka nämä planeetat heijastavat äärimmäisen vähän valoa, on hieman harhaanjohtavaa verrata niitä hiileen, huomauttaa astrofysiikan professori Adam Burrows Princetonin yliopistosta. Ne eivät näyttäydy aivan pikimustina, vaan mitä luultavimmin Wasp-104b on hyvin tumman purppuran värinen. TrES-2b puolestaan on niin kuuma, että se hohtaa heikosti punaisena, kuin kekäle.

Planeetat löydettiin Kepler-avaruusteleskoopin avulla. Aurinkoa kiertävä Kepler-teleskooppi on tähän mennessä havainnut jo yli 2300 planeettaa muiden tähtien ympäriltä.