Mies viljelee kannabista Coloradossa Yhdysvalloissa. Kuva: Maija Tammi
Mies viljelee kannabista Coloradossa Yhdysvalloissa. Kuva: Maija Tammi

Mitä enemmän pössyttelee, sitä useammin maistuu myös seksi.

Kannabiksen vaikutuksesta seksiin on vuosien varrella saatu ristiriitaisia tutkimustuloksia: toisten mukaan se lisää haluja, toisten mukaan vie.

Uusi Stanfordin yliopiston tutkimus kallistuu myönteisten vaikutusten puolelle. Kannabiksen eli marihuanan käyttäjät nimittäin harrastavat sen mukaan seksiä useammin kuin muut.

Väite perustuu yli 50 000 yhdysvaltalaisen vastauksiin kansallisessa perhetutkimuksessa. Siinä kysytään muun muassa sitä, kuinka usein on viime kuussa harrastanut seksiä vastakkaista sukupuolta edustavan kumppanin kanssa ja kuinka usein on kuluneen vuoden aikana käyttänyt marihuanaa.

Otoksen miehistä 24,5 prosenttia oli käyttänyt kannabista vuoden aikana, naisista 14,5 prosenttia.

Keskimäärin kolmekymppisten naisten ja miesten vastauksista selvisi, että eniten seksiä oli niillä, jotka käyttivät kannabista päivittäin. He harrastivat noin seitsemän kertaa kuussa seksiä, naiset vielä aavistuksen enemmän kuin miehet.

Kannabista täysin karttavien seksielämä jäi naisilla kuuteen kertaan kuussa, miehillä keskimäärin 5,6 kertaan. Toisin sanoen he harrastivat viidenneksen vähemmän seksiä kuin päivittäiset pössyttelijät.

Yhteys päti eri koulutus- ja tulotasoilla, kaikissa tutkituissa ikäryhmissä ja yhtä hyvin avioliitossa elävillä isillä ja äideillä kuin lapsettomilla sinkuilla.

Tutkijat ovat sitä mieltä, että kyse ei ole ainakaan pelkästään siitä, että muutenkin seksuaalisesti aktiiviset ihmiset tykkäisivät poltella pilveäkin enemmän. Kannabis näyttää aineena lisäävän haluja.

Siihen viittaa niin sanottu annosvaste: mitä useammin ihmiset käyttivät kannabista, sitä useammin he myös ryhtyivät seksipuuhiin.

Samanlaisia tuloksia on saatu aiemmissa tutkimuksissa, joissa on kysytty kannabiksen käyttäjien omia kokemuksia. Yli puolet heistä kertoo seksuaalisen kiinnostuksen kasvamisesta, kun taas pienempi osuus eli joka neljäs ilmoittaa halujen sammahtamisesta.

Ratkaisevaa on ehkä kulutuksen määrä. Joidenkin tutkimusten mukaan nimenomaan pienet annokset kannabista lisäisivät haluja ja seksistä saatavaa nautintoa. Siksi eräät tukijat ovat pohtineet päihteen soveltuvuutta jopa lääkkeeksi seksihäiriöiden hoitoon.

Suurkulutus näyttäisi kuitenkin kääntyvän rakastelua vastaan. Isot annokset voivat johtaa haluttomuuteen, ja miehillä suurkulutus on tutkimuksissa heikentänyt myös sperman laatua.

Stanfordin tutkimuksessa suurkulutus pikemminkin vain lisäsi seksiä. Tutkijat eivät näe ristiriitaa suhteessa aiempiin tutkimuksiin, koska he tarkastelivat käyttökertoja eivätkä annosmääriä.

Seksihalut kenties alkavat sammua vain, kun kerta-annokset nousevat suuriksi. Ilmeisesti tutkimukseen osallistuneilla pössyttely pysyi sillä tasolla, että se vain vauhditti seksielämää.

Vaikka seksielämä vilkastuisi kannabiksella, siitä on todettu monenlaista muuta kiusaa.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos varoittaa, että päivittäinen tai lähes päivittäinen kannabiksen käyttö kasvattaa riskiä useisiin terveydellisiin ja sosiaalisiin haittoihin. Haitat korostuvat nuorilla.

Kannabiksen suosio kasvaa eri puolilla maailmaa. Yhdysvalloissa on arvioitu olevan 20 miljoonaa kannabiksen käyttäjää. Huume on laillistettu viihde- tai lääkekäyttöön 29 osavaltiossa.

Suomessa Huumekysely 2014 -tutkimuksen mukaan 240 000 oli edeltäneen vuoden aikana käyttänyt kannabista. Heitä oli kaksi kertaa enemmän kuin kymmenen vuotta aiemmin.

mdmx
Seuraa 
Viestejä5208
Liittynyt23.11.2009

Kannabis kasvattaa seksihaluja

Punde kirjoitti: Viagra ei lisää seksihaluja pätkän vertaa. Se tekee vain seisokin mahdolliseksi ja vahvistaa sitä erektion vähyydestä kärsivillä. Jos ei tee mieli seksiä, ei Viagrasta ole mitään hyötyä. Joo no näin. Tosin kyl se voimakas erektio saattaa myös omalta osaltaan vaikuttaa haluun. Ehkä juuri samalla logiikalla, se parantaa kokemusta ja tätäkautta halukkuus lisääntyy ajan kanssa. Jos lerpsahtelee jatkuvasti kesken aktin niin se voi pitkässä juoksussa vähentää halukkuutta.
Lue kommentti

Valveilla makaaminen tekee vuoteesta vihollisen, joka estää nukkumisen.

Hyvä yöuni on terveytemme elintärkeitä peruspilareita. Se elvyttää kehon, uudistaa soluja, hoitaa mieltä, huoltaa muistia ja suojaa sairauksilta.

Univaje toimii päinvastoin ja on elimistölle myrkkyä.

Se heikentää muistia, häiritsee tunne-elämää, koettelee aineenvaihduntaa ja immuunipuolustusta ja altistaa sairauksille, kuten diabetekselle, sydän- ja verisuonitaudeille, mielenterveyden häiriöille ja aivorappeumille, esimerkiksi Alzheimerin taudille.

Jokainen nukkuu joskus huonosti, mutta toisilla univaikeudet kroonistuvat. Paradoksaalisesti ihminen alkaa silloin pelätä, ettei saa unta, niin paljon, ettei saa unta. Sänky ei ole enää ystävä vaan vihollinen.

Perinteisesti pitkäaikaista unettomuutta on hoidettu lääkkeillä, mutta nykyisin niitä ei enää suositella. Tilalle on tullut lääkkeettömiä vaihtoehtoja, kuten kognitiivis-behavioraalinen cbt-terapia.

Sänky on vain nukkumista varten

Cbt-terapian ytimessä on nukkumista haittaavien pelkojen ja muiden kielteisten ajatusmallien horjuttaminen ja purkaminen.

Tässä yksi tärkeä keino on rajoittaa vuoteessa oloa, sillä pahimmillaan oma sänky on uniongelmaiselle ärsyke, joka estää nukkumisen. Hän on ehdollistunut siihen, että sängyssä odottaa kurja yö.

”Tarkoituksena ei ole rajoittaa nukkumista vaan vuoteessa oloa. Jokainen vuoteessa valveilla oltu hetki vahvistaa negatiivista yhteyttä valveen ja vuoteen välillä”, sanoo Helsingin uniklinikan toiminnanjohtaja Anne Huutoniemi, joka hoitaa uniongelmaisia cbt:llä.

Käytännössä ensin arvioidaan, miten kauan uneton todellisuudessa nukkuu silloin, kun kokee, ettei nuku silmän täyttä. Jos keskiarvoksi saadaan vaikkapa 5,5 tuntia yössä, siitä tehdään vuoteessaoloaika, ja ihminen alkaa mennä nukkumaan vuoteessaoloaikansa verran ennen tavanomaista ylösnousuaikaansa.

Aluksi aikataulua noudatetaan kaksi viikkoa. Jos uneton ei saa unta puolen tunnin kuluessa sänkyyn menosta tai herää yöllä ja virkistyy, hänen on noustava sängystä ja pysyttävä sieltä poissa, kunnes vireys taas vaihtuu väsymykseen.

Jos kahden viikon jälkeen suurin osa sovitusta vuodeajasta kuluu unessa, nukkumaanmenoa voidaan alkaa aikaistaa 15 minuuttia viikossa. Tätä jatketaan, kunnes saavutetaan ideaaliaika, joka kerryttää unta sopivasti.

 

Lue lisää

Tiede-lehdessä 11/2018 on pitkä artikkeli, jossa lääketieteeseen erikoistunut tiedetoimittaja Mari Heikkilä kertoo, miten aivot ehdollistuvat pelkäämään nukkumaan menoa, miten hyviä tuloksia cbt-hoito on tuottanut ja miten itse kukin voi auttaa itseään nukahtamaan helpommin.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.

Miljardien vuosien saatossa nuoret kvasaarit ovat suihkunneet maailmankaikkeuden täyteen kuumaa seitinohutta atomirihmaa.

Tähtitieteilijät ovat keksineet vastauksen arvoitukseen, missä liki puolet aineesta piileksii.

Nyt ei puhuta pimeästä aineesta saati pimeästä energiasta, joita kosmologisten teorioiden mukaan pitäisi olla maailmankaikkeuden massaenergiasta peräti noin 95 prosenttia. Kyse on siitä tavallisesta aineesta, josta koostuvat tähdet, planeetat, kivet, eläimet ja me itse.

Tavallinen aine on enimmäkseen protoneita ja neutroneita sekä näistä muodostuvia atomeita. Kaiken järjen mukaan atomeiden pitäisi olla kasaantuneina galaksien tähtiin, planeetoihin ja mustiin aukkoihin.

Lähiavaruudessa tehtyjen astronomisten havaintojen mukaan näissä massakeskittymissä on kuitenkin ainetta vain noin 60 prosenttia siitä, mitä pitäisi olla, ja loput noin 40 prosenttia on teillä tietymättömillä.

”Pitäisi olla” viittaa siihen, että kun katsotaan putkilla hyvin kauas eli varhaiseen maailmankaikkeuteen, tämä puuttuva aine on siellä massakeskittymissään.

Looginen ratkaisu puuttuvan aineen ongelmaan on se, että galaksit ja kvasaarit ovat vuosimiljardien saatossa pyörteissään ja myrskyissään syösseet osan aineesta galaksien väliseen avaruuteen. Siellä se olisi jonkinlaisina kuumina rihmoina. Tätä oletettua kaasua on kutsuttu nimellä whim (warm-hot intergalactic medium).

Kvasaari on teini-ikäisen galaksin keskustassa riehuva musta aukko, joka imee valtavalla massallaan lähiavaruuden ainetta itseensä. Mustaa aukkoa ympäröivässä pyörteessä kaikki aine ei puristu mustan aukon sisään vaan sinkoaa avaruuteen.

Nämä suihkuvirtaukset lähtevät liki valon nopeudella, ja tässä vauhdissa aine säteilee valtavasti energiaa. Se selittää kvasaarien kirkkauden.

Whim-teorian todentaminen on ollut vaikeaa. Galaksit ja kvasaarit näkyvät kyllä hyvin, mutta on liki mahdotonta havaita niiden tyhjyyteen ruiskimaa ainepulveria. Galaksien välisessä avaruudessa painovoima on olematon, ja kaasurihma on hyvin harvaa.

Kaasuatomit ovat väistämättä kuumia ja nopeita. Niiden lähtönopeuden on täytynyt olla valtava, jotta ne ylipäätään ovat päässeet karkuun mustan aukon ja galaksin painovoimasta.

Ja kun ne kerran pääsevät galaksienväliseen avaruuteen, ne eivät siitä juuri viilene tai hidastu, koska hillittömässä väljyydessä ne eivät törmää mihinkään, tuskin edes toisiinsa.

Whim-kaasun kuumuus saa aikaan sen, että maailmankaikkeuden yleisin atomi vety on yleensä ionisoituneessa muodossa. Se on siis pudottanut ainoan elektroninsa pois.

Galaksien välistä whim-kaasua on yritetty kiivaasti jäljittää, mutta laihoin tuloksin. Syy on luultavasti juuri elektronien putoaminen vilkkaan whim-hiukkasen kyydistä.

Tämä kesänä kansainvälinen tutkijaryhmä ilmoitti Naturessa löytäneensä whim-pölyä. He katsovat todistaneensa, että puuttuvan aineen arvoitus on nyt ratkaistu: 40 prosenttia aineesta on galaksien välisessä avaruudessa.

Tutkijat analysoivat valon kulkua kaukaisen kvasaarin 1ES 1553+113 ja meidän välillä. Tarkemmin sanoen he havainnoivat matkalla tapahtuneita spektrimuutoksia. Havainnot tehtiin Euroopan avaruusjärjestön Esan XXM-Newton avaruusteleskoopilla.

Koska vety ei tässä tarkoituksessa toimi, tutkijat tekivät löytönsä hapesta.

Whimin kova meno pudottaa happiatomistakin elektronit, mutta kun niitä on alkujaan kahdeksan, jotkin voivat sinnitellä mukana.

Kvasaarista matkannut suihku kohtasi matkallaan happiatomeita, joita kiersi kaksi elektronia, ja tämä riitti siihen, että galaksien välinen happi voitiin havaita spektrissä.

”Löysimme puuttuvat baryonit”, astrofyysikko Michael Shull Coloradon yliopistosta sanoo tiedotteessa.

Baryoni on yleisimmin protoni tai neutroni, joista atomien ytimet koostuvat. Maailmankaikkeuden ainesosasten kokonaismassasta puhuttaessa baryoni on käytännössä synonyymi tavalliselle aineelle.