Emmanuel Caussinuksen kuvasi Marietta Schupp (Photolab, EMBL).
Emmanuel Caussinuksen kuvasi Marietta Schupp (Photolab, EMBL).

Euroopan molekyylibiologian laboratorion EMBL:n tutkijat ovat löytäneet lisää todisteita kantasoluhoitojen mahdollisista haitoista. Jos kantasolujen avainmolekyylit eivät asetu oikein ennen solunjakautumista, seurauksena voi olla tappava kasvain.

Euroopan molekyylibiologian laboratorion EMBL:n tutkijat ovat löytäneet lisää todisteita kantasoluhoitotojen mahdollisista haitoista. Jos kantasolujen avainmolekyylit eivät asetu oikein ennen solunjakautumista, seurauksena voi olla tappava kasvain.

Kantasolut ovat elimistön varmuusvarasto. Ne korvaavat tuhoutunutta solukkoa. Niillä on kyky tuottaa joko lisää kantasoluja tai uusia erilaistuneita soluja. Esimerkiksi hermokantasolu voi jakautuessaan tulla hermokantasoluksi tai aidoksi hermosoluksi. Kantasoluista voisi ehkä kasvattaa kokonaisia ihmisen varaosia, kuten uuden sydämen infarktissa tuhoutuneen tilalle.

Ennen jakautumistaan emokantasolu kerää tietylle alueelle joukon avainmolekyylejä tulevan erilaistuneen solun siemeneksi. Tarvitaan tarkkaa geenisäätelyä, jotta molekyylit asettuivat oikeille paikolleen. Tutkija Emmanuel Caussinus sotki hermokantasolujen geenisäätelyä ja sai aikaan soluja, jotka näyttivät päällepäin normaaleilta hermosolun esiasteilta, mutta muuttuivat kasvaimiksi, kun ne siirrettiin koe-eläimeen. Häiriintyneitä soluja sisältävä kudos kasvoi normaaliin verrattuna 100-kertaiseksi. Kasvain muuttui kuolemattomaksi. Kun sen soluja siirrettiin muihin koe-eläimiin, se jatkoi kasvuaan sukupolvesta toiseen.
Tuloksesta raportoi Nature Genetics.

Useita tutkimuksia kokoavan katsauksen perusteella proteiinilisät on paras nauttia kokonaisen aterian yhteydessä, jos tavoite ei ole paisua mahdollisimman isoksi.

Markkinat ovat pullollaan erilaisia proteiinilisiä – patukoita, pirtelöitä ja pillereitä. Niiden hyöty tavalliselle treenajalle on kyseenalainen.

Ravitsemustietelijä Mikael Fogelholm huomauttaa Lääkärilehdessä, että suomalaiset saavat ruoasta suositusten mukaisesti proteiinia, eikä lisäproteiinista ole osoitettu olevan hyötyä – jos ei hevin haittaakaan.

Jos proteiinilisiä aikoo kuitenkin käyttää, uuden amerikkalaistutkimuksen tulokset saattavat kiinnostaa.

Indianassa sijaitsevan Purduen yliopiston ravitsemustieteilijät ovat koonneet yhteen tietoa 34 satunnaistetusta kontrolloidusta tutkimuksesta, joissa on tutkittu proteiinilisien käytön vaikutusta kehon rasvattoman massan ja kokonaismassan lisääntymiseen voimaharjoittelijoilla.

Tutkijoita kiinnosti nimenomaan se, onko väliä, milloin proteiinilisiä nauttii suhteessa muuhun ravinnonsaantiin. Tutkimus on julkaistu Nutrition Reviews -lehdessä.

Lyhykäisyydessään tulos on tämä: jos haluaa kasvattaa kehon kokonaismassaa, proteiinilisät kannattaa syödä aterioiden välissä. Jos taas tavoitteena on vähentää läskiä ja lisätä rasvatonta massaa, lisäproteiini on syytä säästää muun ruoan yhteyteen.

Syynä näyttää olevan yksinkertaisesti se, että aterioiden välissä nautittu proteiinilisä nostaa helposti päivän kokonaisenergiansaantia. Proteiinia ateroiden yhteydessä nauttiva saattaa sen sijaan ottaa vähemmän muuta ruokaa lautaselle ja tulla kokonaisuudessa syöneeksi vähemmän.

Tutkimuksissa proteiinilisiä treenin aikoihin tai muulloin ateroiden välissä nauttineilla henkilöillä kokonaispaino nousi useammin. Ateroiden kanssa proteiininsa nauttivilla puolestaan kehon rasvaton paino lisääntyi ja läskit sulivat tehokkaammin.

Sama lukuina: ruoan kanssa proteiinilisiä käyttävistä paino nousi vain 56 prosentilla henkilöistä, kun aterioiden välillä proteiinia ottaneista paino nousi 72 prosentilla henkilöistä.

Rasvaton paino lisääntyi kummallakin ryhmällä. Ateriaryhmällä ne nousi 94 prosentilla henkilöistä ja toisella ryhmällä 90 prosentilla henkilöistä.

Suurin ero oli rasvan karistamisessa. Kun proteiinilisät säästi aterialle, 87 prosentilla henkilöistä kehon rasva väheni, kun taas proteiinia pitkin päivää popsivista rasvaa suli vain 59 prosentilla.

Kehon rasvattoman painon suhde kokonaispainoon lisääntyi jokaisella, joka nautti proteiininsa aterian yhteydessä, mutta aterioiden välissä proteiinia syövistä 16 prosentilla näin ei käynyt.

Proteiinilisien säästäminen aterialle näyttää siis parantavan kehon koostumusta ja auttavan rasvan vähentämisessä.

Tässä tutkimuksessa ei ole tarkasteltu henkilöitä, jotka eivät nauti lainkaan proteiinilisiä, vaan ainoastaan sitä, milloin lisäproteiini kannattaisi nauttia, jos sitä käyttää.

Proteiinia tarvitaan lihasten kasvuun, mutta tutkimusten mukaan yli 1,6 gramman päiväsaannista painokiloa kohti ei näytä olevan lisähyötyä. Se tarkoittaa satakiloisella ihmisellä 160 grammaa proteiinia päivässä.

Suomessa proteiinin saantisuositus on 10–20 prosenttia päivittäisestä energiasta

Serengetin läpi virtaavassa Mara-joessa ja Tansanian Ruaha-joessa elävät virtahevot muuttavat veden sontaiseksi liejuksi.

Koskemattoman luonnon läpi virtaava luonnontilainen joki voi olla aivan kammottava jätesammio täysin ilman ihmisen vaikutusta. Näin ovat virtahevot tehneet Afrikan joille.

400 kilometriä pitkä Mara-joki mutkittelee Kenian ylängöiltä Tansaniaan Masai Maran kansallisen suojelualueen läpi ja laskee lopulta kauniiseen Victoriajärveen. Serengetin tasangoilla sijaitseva alue on Afrikan upeimpia luonnonpuistoja.

Paikoittain Mara-joki on kuitenkin niin täynnä siinä rypevien virtahepojen ulostetta, että kalat tukehtuvat hapenpuutteeseen. Kun virtahepojen uloste- ja virtsamassat lähtevät tulvien seurauksena liikkeelle, kaloja kuolee kaukana alajuoksullakin.

Tutkijapariskunta Chris Dutton ja Amanda Subalusky seurasivat jokea ja ihmettelivät, miksi aina veden noustessa puolisen metriä rannoille kertyy tuhansia kuolleita kaloja.

Paikalliset riistanvartijat syyttivät tilanteesta yläjuoksulla asuvien maanviljelijöiden torjunta-aineita, mutta uutteralla tutkimustyöllä Dutton ja Subalusky onnistuivat ratkaisemaan mysteerin.

Kyseisellä alueella elää noin 4 000 virtahepoa. Öisin ne laiduntavat ruohotasangoilla, ja päivisin ne tulevat jokeen viilentymään ja suojautumaan paahtavalta auringolta.

Virtahevoilla on tapana tehdä kaikki tarpeensa jokeen. Kun eläimiä on tuhansia, joessa köllöttelevät virtahevot tuottavat yhdessä ainoassa päivässä 8 500 kiloa ulostetta.

”Kun seisot sillalla ja lasket verkon veteen vain pariksi sekunniksi, se on keskeltä aivan täynnä ulostetta. Ulostetta on joka paikassa, kivien päällä ja pohjassa”, Dutton päivittelee The Atlantic-lehdessä.

Kuivalla kaudella veden pinta laskee, ja paikoittain joki on niin sakeana, että sen vesi on pelkkää ammoniakista, metaanista ja rikkivedystä koostuvaa sontaliejua. Ulostetta hajottavat bakteerit imevät kaiken hapen.

Kun lopulta sataa ja joki tulvii, lieju liikahtaa kohti alajuoksua ja aiheuttaa massiivista happikatoa vielä matkojen päässä. Sama on havaittu myös Tansanian Ruaha-joessa.

Soppaa sakeuttaa vielä se, että joka vuosi tuhannet gnuuantiloopit vaeltavat joelle ja hukkuvat massoina. Vuoden aikana, osana luonnon tavallista kiertokulkua, jokeen saattaa hukkua 6 000 antilooppia. Niinpä joessa mädäntyy säännöllisesti 1 100 tonnin edestä kuolleita eläimiä.

”Mara on todella ainutlaatuinen ekosysteemi”, Subalusky sanoo.

Hänen mukaansa virtahevot ja gnuuantiloopit toimivat kuin liukuhihna, joka kanavoi ravinteita maan päältä ja siirtää ne jokeen ulosteiksi ja mädäntyviksi raadoiksi.

Suojelualueella elää lisäksi useita elefanttilaumoja sekä tuhansia seeproja ja gaselleja saalistajineen.

Voi hyvin olla, että monet maailman luonnontilaiset joet muistuttivat liejuisena virtaavaa Maraa, ennen kuin ihminen saapui ja teurasti suurikokoiset maaeläimet sukupuuttoon tai sen partaalle.

Duttonin, Subaluskyn ja kollegoiden tutkimuksen julkaisi Nature Communications.