Karhuemon syke palaa talviunitasoon pian poikasten syntymän jälkeen. Viikkojen ajan se liikehtii hyvin vähän, jottei se vahingossa vahingoita imeväisiään.
Karhuemon syke palaa talviunitasoon pian poikasten syntymän jälkeen. Viikkojen ajan se liikehtii hyvin vähän, jottei se vahingossa vahingoita imeväisiään.

Talviuneen vaipunut mustakarhu rekisteröi uhkia ja on heti valmis reagoimaan niihin, osoittivat yhdysvaltalaistutkijat.

Älä herätä nukkuvaa karhua, ohjeistaa vanha sananlasku. Kehotuksella on vankka pohja luonnossa, sillä vaikka karhu uinuisi talviunta, se on silti valmis reagoimaan sitä uhkaavaan vaaraan, vahvistaa BMC Physiologyssa julkaistu tutkimus.

Timothy Laske Minnesotan Medtronicista kollegoineen monitoroi sykemittarien ja radiopantojen avulla vapaina elävien mustakarhujen (Ursus americanus) fysiologiaa ympäri vuoden.

Ilmeni, että kesällä karhu on aktiivinen jopa 18 tuntia vuorokaudessa, ja sen syke yltää jopa kahteensataan lyöntiin minuutissa. Syksyn tullen karhu alkaa vähitellen siirtyä yöeläimeksi, eli se liikkuu entistä vähemmän valoisaan aikaan. Talviuneen vaivuttua eläimen hengitys hidastuu kahteen henkäykseen minuutissa, ja sen sydän saattaa lyödä vain 14 sekunnin välein.

Raskaana olevat karhut nukkuvat syvää unta, mutta syke nopeutuu raskauden edetessä. Poikasten synnyttyä emon syke hidastuu uudelleen.

"Vaikka yritimme dataa kerätessämme liikkua äärimmäisen hiljaa, karhujen syke kiihtyi jo huomattavasti ennen kuin pääsimme talvipesien suulle. Syke myös pysyi korkeana useita päiviä", Laske sanoo.

"Tämä varmistaa, että nukkuessaankin karhut ovat alati valppaina vaaran varalta."