Karhukainen viihtyy sammalikossa, kuten tässä värjätyssä elektronimikroskoopin kuvassa. Kuva: SCIENCE PHOTO LIBRARY
Karhukainen viihtyy sammalikossa, kuten tässä värjätyssä elektronimikroskoopin kuvassa. Kuva: SCIENCE PHOTO LIBRARY

Tuore koe osoittaa, että nämä lähes kaikkea sietävät otukset selviävät hengissä hurjavauhtisista törmäyksistäkin, ainakin tiettyyn pisteeseen saakka.

Kaksi

vuotta sitten Kuun pintaa lähestyi luotain, jolla oli kyydissään parituhatta mikroskooppista eläintä, karhukaista.

Israelilaisen Beresheet-luotaimen piti laskeutua Kuun pinnalle pehmeästi, mutta laskeutuminen epäonnistui ja luotain rysähti alas 500 kilometrin tuntivauhdilla.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Luotain hajosi todennäköisesti säpäleiksi. Mutta selvisivätkö karhukaiset törmäyksestä hengissä?

Karhukaiset ovat pölypussin näköisiä pikkuotuksia, joita kutsutaan maapallon sitkeimmiksi eläimiksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ne selviävät hengissä kiehuvasta vedestä ja absoluuttista nollapistettä lähentelevistä pakkasasteista. Ne voivat elää valtavassa paineessa, radioaktiivisessa säteilyssä ja jopa avaruuden tyhjiössä.

Korkeintaan puolentoista millimetrin mittaiset karhukaiset viihtyvät parhaiten kosteilla alueilla kuten sammalikoissa ja rannoilla, mutta niitä on löydetty valtameren pohjalta ja Himalajan huipuilta, ikijään alta ja ilmakehästä kilometrien korkeudesta.

Karhukaisten on todistettu selviävän yli kymmenen päivän avaruusmatkasta ja vuosikymmenten jäädytyksestä.

Nyt tutkijat laittoivat otuksen sietokyvyn entistä kovemmalle koetukselle. Brittitutkijat

Alejandra Traspas

ja

Mark Burchell

halusivat selvittää, olisivatko karhukaiset voineet selvitä Beresheetin törmäyksestä kiertolaisen pinnalle. Siksi he törmäyttivät karhukaisia tuhat metriä sekunnissa kiitävillä ammuksillla.

Karhukaisten sitkeys perustuu niiden kykyyn vaipua syvään horrokseen. Jos olot käyvät sietämättömiksi, ne kuivattavat kehonsa ja pysäyttävät elintoimintonsa.

Ensin tutkijat syöttivät karhukaisille sammalta ja mineraalivettä, minkä jälkeen ne vaivutettiin horrokseen kahden vuorokauden jäädytyksellä. Horroksessa karhukaisten aineenvaihdunta laski prosentin kymmenykseen normaalista.

Tarkoituksena oli kokeilla, kuinka rajusta törmäyksestä karhukainen voi selvitä. Tutkijat hyödynsivät eräänlaista kaasutykkiä sinkoamaan ammuksia. He asettivat karhukaisia ammusten päälle ja ampuivat niitä muutaman metrin päässä oleviin hiekkamaaleihin erilaisilla nopeuksilla.

Siinä missä kiväärin luodin lähtönopeus on noin 800 metriä sekunnissa, tutkijoiden tykki sinkosi karhukaisia hiekkaan jopa tuhannen metrin sekuntivauhdilla.

Selvisi, että myös karhukaisten sietokyvyllä on rajansa.

Ne selvisivät hengissä törmäyksistä, joissa luodin nopeus oli enintään 900 metriä sekunnissa eli 3 000 kilometriä tunnissa. Sitä suuremmissa nopeuksissa karhukaiset kuolivat.

Osa karhukaisista menehtyi pienemmistäkin törmäyksistä. Lisäksi koe osoitti, että törmäyksestä aiheutui karhukaisille sisäisiä vaurioita.

Tutkijat käyttivät verrokkiryhmänä karhukaisia, jotka jäädytettiin samanlaiseen horrostilaan, mutta joita ei törmäytetty. Selvisi, että luotikyydin saaneet karhukaiset toipuivat horroksestaan verrokkeja hitaammin.

Tutkimuksesta ei voi suoraan päätellä, selvisivätkö juuri Beresheet-luotaimen karhukaiset hengissä. Tulosten valossa se on kuitenkin hyvin epätodennäköistä.

Luotain rysähti Kuun pintaan 500 kilometrin tuntivauhdilla eli runsaan 130 metrin sekuntivauhdilla. Tutkijat arvioivat, että pesukoneen kokoisen metallisen laskeutujan törmäys aiheutti paineen, joka oli luotikoetta paljon suurempi.

Tutkimus julkaistiin Astrobiology-tiedelehdessä.

Tutkijoiden mukaan tulokset auttavat ymmärtämään laajemmin, millaisilla edellytyksillä elämää voisi siirtyä taivaankappaleelta toiselle.

Panspermiaksi kutsutun hypoteesin mukaan elämä olisi saapunut maapallolle ulkoavaruudesta meteoriittien kyyditsemänä. Tutkimuksen perusteella tällainen siirtymä on hyvin epätodennäköinen.

Meteoriitit iskeytyvät Maahan yleensä yli 11 kilometrin sekuntinopeudella ja Marsiin vähintään kahdeksan kilometrin sekuntivauhdilla.

Aiempien tutkimusten perusteella maapallolta löytyy kuitenkin mikrobeja, jotka ovat jopa karhukaisia iskunkestävämpiä. Ne voivat selviytyä meteoriiteista, jotka syöksyvät maahan viiden kilometrin sekuntivauhdilla.

”Panspermia on siis vaikeaa, muttei mahdotonta”, Traspas sanoo.

JPI
Seuraa 
Viestejä32488

Typerä koe koska kokeiuälemattakin on selvää, että on olemassa nopeus, jossa karhukaiset kuolee, eikä sen nopeuden tuntemisesta ole mitään hyötyä.

(n-1)³ + n³ + (n+1)³ = 27n³/8, n∈Z = ?

Propellerhead
Seuraa 
Viestejä2348

Karhukaiset taitavat  olla alien-populaatiota, joista kehittyy uusi sivilisaatio maapallolle senjälkeen, kun ihmiskunta käy kolmannen maailmansodan ydinaseilla?

Tuulimyllynlämmittäjä - Henkilö, jolla on kykyihinsä nähden aivan liian suurellisia suunnitelmia jotka sortuvat omaan mahdottomuuteensa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla