Vihreä väri osoittaa, että banaanikärpäsen siipikin on infektoitunut. Kuva: Linh Pham
Vihreä väri osoittaa, että banaanikärpäsen siipikin on infektoitunut. Kuva: Linh Pham

Tulos ravistelee immunologian perusteita.

Stanfordin yliopiston tutkijat ovat onnistuneet "rokottamaan" banaanikärpäsiä bakteeri-infektiota vastaan. Tulos sotii immunologian peruskäsityksiä vastaan, sillä selkärangattomilla ei pitäisi olla immunologista muistia.

Selkärankaisten immunologinen järjestelmä muodostuu kahdesta itsenäisestä osasta. Luontainen immuniteetti on kehon ensimmäinen puolustuslinja, jonka solut partioivat kudoksissa jatkuvasti. Jos patogeenit kuitenkin pääsevät murtautumaan tämän puolustuksen läpi, herätetään imusolmukkeissa odottavat hankitun immuniteetin solut apuun.

Vasta hankitun immuniteetin aktivoituminen johtaa muistisolujen muodostumiseen ja immunologisen muistin kehittymiseen. Koska selkärangattomilla ei ole hankittua immuniteettia lainkaan, niiden immunologisen muistin kehittymistä on pidetty mahdottomana.

Tutkijat David Schneider ja Linh Pham osoittivat kuitenkin tämän oletuksen vääräksi. He ruiskuttivat banaanikärpäsiin ensin niin pienen määrän Streptococcus pneumoniae- bakteereja, ettei siitä ollut niille haittaa. Kun viikon kuluttua samoille kärpäsille annettiin tappava määrä bakteereja, ne eivät kuolleet, vaan odotusten vastaisesti elivät yhtä pitkään kuin terveet kontrollit.

Banaanikärpäsille oli siis kehittynyt jonkinlainen immunologinen muisti, sillä suoja koski ainoastaan Streptococcus pneumoniae bakteeria. Muut bakteerit tehosivat kärpäsiin edelleen. Suojaava vaikutus jäljitettiin luontaisen immuniteetin soluihin estämällä niiden toiminta. Kun solut eivät toimineet, kärpäset kuolivat bakteeri-infektioon.

Tutkijat päättelevät, että immunologinen muisti voi kehittyä myös pelkästään luontaisen immuniteetin kautta.

Tutkimuksesta kertoi PLoS Pathogens.

Lue lisää Sciencen sivuilta.

Kasvontunnistusohjelma erottaa eri-ikäisenä otetuista kuvista saman lapsen.

Lasten katoamiset ja kaappaukset ovat maailmalla yleisempi ongelma kuin Suomessa. Moni vanhempi kantaa mukanaan kadonneen valokuvaa.

Sitä voi käyttää todisteena. Mutta kun katoamisesta on aikaa, valokuvan arvo kadonneen etsinnässä hiipuu. Ihminen kun voi näyttää hyvin erilaiselta muutaman vuoden kuluttua.

Nyt kuvien vertailuun esimerkiksi poliisin avuksi on otettu avuksi tekoäly. Se voisi löytää kadonneen henkilön valokuvan avulla nopeammin kuin ihminen.

Poliisilla on jo käytössä eri ohjelmia, joilla he vertailevat valokuvia. Ne ovat kuitenkin parhaimmillaan, kun kadonnut on yli 20-vuotias.

Tietojenkäsittelytieteen tutkija Debayan Deb Michiganin osavaltion yliopistosta kehitti ryhmineen kasvoja tunnistavan laskentaohjelman. Algoritmi tunnistaa eri-ikäisistä kasvoista samoja piirteitä.

Deb kehitti ohjelmaa antamalla sille tuhat kuvaa 2–18-vuotiaista lapsista. Jokainen lapsi oli kuvattu ainakin neljä eri kertaa kuuden vuoden aikana.

Tekoäly löysi oikean lapsen kuvia vertailemalla 80 prosentissa tapauksista, kertoo arxivessa julkaistu tutkimus.

Jos kuvat oli otettu alle vuoden välein, tekoäly löysi saman henkilön kasvonpiirteet yli yhdeksässä tapauksessa kymmenestä. Tunnistus laski 73 prosenttiin, jos kuvien välillä oli kulunut yli kolme vuotta.

Ryhmä yrittää nyt kouluttaa tekoälyä löytämään lapsi kuvista, joiden välissä on kulunut usea vuosi, kertoo New Scientist.

Sähköinen stimulointi aktivoi aivot alttiiksi harjoitukselle.

Netistä saa korvakuulokkeita, jotka lupaavat lisää taitoa, voimaa ja kestävyyttä, kertoo Helsingin Sanomien juttu.

Kalifornialaisen yrityksen Halon kuulokkeiden sanka antaa aivokuorelle sähköistä stimulaatiota. Kun urheilusuoritusta tai musiikkikappaletta treenaa stimuloiduin aivoin, harjoituksen vaikutus tehostuu, yritys vakuuttaa.

Newsweek-lehden mukaan yhdysvaltalaiset urheilijat ovat toimineet koekäyttäjinä. Halon omassa tutkimuksessa stimulaatiota saaneiden urheilijoiden ponnistusvoima lisääntyi kuukauden harjoittelun aikana selvästi enemmän kuin lumekuulokkeita käyttäneellä ryhmällä.

Periaatteessa tällainen neurodoping voi toimia.

”Sille on neurofysiologista perustaa”, sanoo Turun yliopistollisen keskussairaalan ylilääkäri ja kliinisen neurofysiologian professori Satu Jääskeläinen.

Niin sanotulla transkraniaalisella tasavirtastimulaatiolla eli tDCS:llä voidaan nostaa aivokuoren aktiivisuustasoa eli valmiutta hermoimpulsseihin. Olemassa olevat hermoyhteydet tehostuvat. Samalla lisääntyy aivoalueen muovautuvuus eli kyky muodostaa uusia yhteyksiä.

Sähköistä stimulointia on kehitetty ennen kaikkea sairauksien hoitoon, mutta myös sen vaikutusta suorituskykyyn on tutkittu.

Tieteellisissä kokeissa se on parantanut terveiden koehenkilöiden reaktioaikoja, tehostanut motorista oppimista ja parantanut kognitiivista suorituskykyä.

Sillä on pystytty jopa parantamaan kestävyyttä. Uupumukseen asti ajetuissa pyöräilytesteissä stimulaatiota saaneet koehenkilöt pystyvät jatkamaan pidempään kuin verrokkiryhmä.

Se on lyhentänyt reaktioaikoja ja lisännyt reiden ojennusvoimaa. Sillä on pystytty hillitsemään käsien vapinaa, josta ampujat haluavat päästä eroon.

Stimuloidut koehenkilöt ovat omaksuneet taitoja nopeammin ja pystyneet toistamaan oppimaansa täsmällisemmin.

Kuitenkin Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen Kihun johtaja Sami Kalaja kertoo HS:n jutussa, että nykynäytön perusteella huippu-urheilussa vaikutukset olisivat heikot tai jopa olemattomat.

Suurimpia vaikutuksia aivostimulaatiolla on saatu koehenkilöillä, joilla on aivojen toiminnassa jokin vajaus tai häiriö. Terveillä havaitut muutokset ovat pienempiä.

Kysely

Kokeilisitko neurodopingia?