Tänään ilmestyneen Science -lehden mukaan viljeltyjen lohien myrkkyjäämät ovat selvästi korkeammat kuin luonnonkannoissa. Tutkimuksessa mitattiin 15 ympäristömyrkyn, kuten PBC:n, dioksiinin, tok...

Tänään ilmestyneen Science -lehden mukaan viljeltyjen lohien myrkkyjäämät ovat selvästi korkeammat kuin luonnonkannoissa. Tutkimuksessa mitattiin 15 ympäristömyrkyn, kuten PBC:n, dioksiinin, toksafeenin ja dieldriinin pitoisuuksia noin 700 lohesta, jotka oli pyydetty eri puolilta maailmaa. Pitoisuudet olivat Euroopassa suurempia kuin Etelä- ja Pohjois-Amerikassa. Korkeimmat arvot saatiin Skotlannin ja Fär-saarten kassilohista. Nekään eivät kuitenkaan ylittäneet ihmisravinnolle asetettuja kansainvälisiä saantisuosituksia. Indianan yliopiston tutkijat esittävät New Scientistin verkkouutisessa, että lohille syötetyn kalajauhon myrkkyjäämiä pitäisi vähentää. He myös suosittelevat viljellyn lohen syöntiä vain kerran kuukaudessa.

Myrkkyjäämät eivät ole uusi asia. Ne ovat peräisin rehusta, jonka pääraaka-aine on yleensä Atlantilta pyydetty kala. Kaikissa kaloissa on jonkin verran haitta-aineita, sillä niitä kertyy rasvaa sisältäviin kudoksiin. Erityisen vanhat luonnonkalat voivat sisältää suuriakin dioksiinipitoisuuksia, mutta koska niiden elinaika on lyhyt pitoisuudet eivät pääse kasvamaan kovin korkeiksi. Kansanterveyslaitoksen tutkimusten mukaan suomalaisessa viljellyssä ruokakalassa ei ole merkittäviä jäämiä, koska meillä rehuteollisuus valvoo tarkasti dioksiinipitoisuutta.

Suomalaiset saavat kaikesta syömästään ruuasta päivittäin keskimäärin 1,2 pikogrammaa dioksiineja ja PCB-yhdisteitä ruumiinkiloa kohti. Maailman terveysjärjestö WHO suosittelee päiväsaanniksi korkeintaan 1 - 4 pikogrammaa per ruumiinkilo. Haarukka sallii siis 70-kiloisen henkilön syödä ainakin 35 - 140 grammaa kotimaista kirjolohta joka päivä. Määrä vastaa osapuilleen suomalaista suositusta syödä reilut kaksi kala-ateriaa viikossa, eri kalalajeja vaihdellen. Kalat ovat ravitsemuksellisesti tärkeä elintarvike ja niiden karttaminen vähentää muun muassa D-vitamiinin ja hyvien rasvahappojen saantia. Suomalaiset syövät nykyisin ravintosuosituksiin nähden liian vähän kalaa.

Lisätietoa yhdysvaltalaistutkimuksesta ja kasvatettujen lohien vierasaineista meillä ja muualla saat Elintarvikeviraston ajankohtaista-sivuilta.



Muoviroskaa on ajelehtinut rannalle. Kuva: Bob Jones

Pienet katkat silppuavat mereen päätyviä muovipusseja hyvin hienojakoiseksi roskaksi, joka voi päätyä ravintoketjuun.

Ihmiskunta tuottaa vuodessa järjettömän määrän muoviroskaa. Tuoreen tutkimusarvion mukaan muovia on synnytetty maailmaan 1950-luvun jälkeen 8,3 miljardia tonnia. Valtaosa siitä päätyy roskana kaatopaikoille ja hyvin suuri osa myös mereen.

Uutena huolenaiheena on mikromuovi eli häviävän pienet muovihiukkaset. Niitä kulkeutuu meriin esimerkiksi muoviteollisuuden raaka-aineista ja keinokuituvaatteista.

Nyt englantilaisen Plymouthin yliopiston tutkijat selvittivät, mitä tavalliselle kaupan muovipussille tapahtuu meren eläinten käsittelyssä. Tulos viittaa siihen, että eläimet itsekin hajottavat muovia mikroskooppisiksi palasiksi, joka päätyy ravintoketjuun.

Tutkijat asettivat erilaisia muovipusseja Orchestia gammarellus -katkan saataville sekä laboratoriossa että meressä. Nämä parisenttiseksi kasvavat katkat ovat hajottajia, jotka syövät merenpohjasta kasvien ja eläinten jäänteitä. Kyseistä katkalajia esiintyy Euroopan rannikoilla Norjaa ja Islantia myöten.

Katkat silppusivat ja repivät muovipusseja pieniksi paloiksi ja niiden ulosteista löytyi keskimäärin puolen millin kokoisia muovihippusia. Muovin laatu ei vaikuttanut tulokseen - katkat hajottivat yhtä ahnaasti tavallisia kuin biohajoavastakin muovista tehtyjä pusseja.

Katkojen kiinnostusta lisäsi kuitenkin huomattavasti se, kun muovipussien päälle annettiin kasvaa mikrobimatto. Tämä biofilmi nopeutti muovin silppuamista nelinkertaisesti, eli katkat saattavat jopa erehtyä pitämään mereen päätyvää muovia ravinnonlähteenä, kun se aikansa muhittuaan maustuu bakteerikasvustolla. Havainto on linjassa aiempien tutkimusten kanssa. Niissä on havaittu, että eläimet saattavat erehtyä pitämään muovia ruokana.

Silppuamistahdista tutkijat laskevat, että yksi ainoa kaupan muovipussi saattaa pohjan eläinten käsittelyssä hajota jopa 1,75 miljoonaksi mikroskooppiseksi palaseksi. Ne jäävät mereen.

Tutkimuksen tekivät Plymouthin yliopiston meribiologian opiskelijat Daniella Hodgson ja Amanda Bréchon professori Richard Thompsonin kanssa.

"Vuosittain tuotetaan arviolta 120 miljoonaa tonnia kertakäyttöisiä muoviesineitä kuten kaupan muovipusseja, ja nämä kertakäyttöiset muovituotteet muodostavat valtaosan kaikesta muoviroskasta. Ne ovat uhka meren elämälle jo sinällään, mutta tulos osoittaa, että meren eläimistö levittää jätettä entisestään", professori Thompson kommentoi tiedotteessa.

Tutkimuksen julkaisi Marine Pollution Bulletin.

Aurinkokunnassamme kiitänyttä asteroidia tutkitaan vielä radioteleskoopein. Ohessa taiteilijan näkemys sikarin muotoisesta vieraasta. Kuva: ESO / M. Kornmesser

Asteroidi ’Oumuamua tuli Maan lähelle aurinkokuntamme ulkopuolelta ja on nyt jo yli 300 miljoonan kilometrin päässä Maasta.

Asteroidi ulkoavaruudesta lensi aurinkokuntaamme lokakuussa, ja se paljastui oudosti sikarin muotoiseksi. Asteroidi sai nimen ‘Oumuamua, joka tarkoittaa havaijin kielellä viestinviejää.

Tähtitieteilijät haluavat nyt tarkistaa, onko asteroidissa merkkejä vieraasta sivilisaatiosta tai Maan ulkopuolisesta älystä.

Asteroidia tutkii loppuviikosta iso Green Bankin radioteleskooppi läntisessä Virginiassa Yhdysvalloissa, kertoo The Guardian.

Radioteleskooppi seuraa asteroidia keskiviikosta alkaen ainakin kymmenen tuntia. Merkkejä etsitään neljällä eri radiotaajuudella.

”Asteroidista voisi löytyä esimerkiksi radiolähde”, sanoo tähtitieteen professori Avi Loeb Harvardin yliopistosta. Hän on mukana Breakthrough Listen -hankkeessa, joka etsii vieraan älyn merkkejä avaruudesta.

Breakthrough Listen -hanke perustettiin 2015. Se etsii elämän merkkejä planeetoilta, joita on löydetty ja löydetään miljoonalta lähimmältä tähdeltä. Hanketta rahoittaa venäläinen miljardööri Juri Milner.

”On outoa, että ensimmäinen kappale, jonka havaitsemme tulevan aurinkokuntamme ulkopuolelta, on tuon muotoinen”, sanoo Loeb.

”Jos siinä on mitään keinotekoista, saamme siitä selvää. Melko varmasti se on tavallinen kappale”, sanoi Loeb The Guardian -lehden mukaan.

Tähtitieteilijät pystyivät päättelemään asteroidin radasta, että se tuli aurinkokuntamme ulkopuolelta. Jonkin kappaleen painovoima on sinkauttanut sen tähtienväliseen avaruuteen.

‘Oumuamuan muoto mietityttää tähtitieteilijöitä. Samanlaista ei ole tavattu aurinkokunnassamme.

Vaikka signaalia maan ulkopuolisesta älystä ei saataisikaan, saa radioteleskoopilla lisää tietoa kohteesta. Vielä ei tiedetä, onko sillä vettä ja kaasuja.