Lisää vauhtia töppösiin, toivoo sydän. Kuva: Aleksi Kinnunen
Lisää vauhtia töppösiin, toivoo sydän. Kuva: Aleksi Kinnunen

Ripeä kävelytahti vähentää esimerkiksi sydänsairauksien riskiä.

Pienelläkin liikunnan lisäyksellä voi olla vaikutusta terveyteen, esimerkiksi sillä, miten rivakasti tapaa kävellä.

Jo tavanomainen kävelynopeus verrattuna löntystelyyn vähentää suhteellista riskiä ennenaikaiseen kuolemaan jopa 20 prosenttia ja rivakka kävelytahti vielä hieman enemmän, osoittavat australialaiset ja brittitutkijat British Journal of Sports Medicine -lehdessä.

Samalla vähenee erityisesti riski sairastua sydäntauteihin. Hyödyt korostuvat etenkin iäkkäämmillä ihmisillä.

Löntystelyn vaihtaminen tavalliseen kävelyvauhtiin näyttää vähentävän riskiä kuolla esimerkiksi sydänsairauksiin tai aivohalvaukseen jopa neljänneksellä, ja lisävauhdista on vielä lisähyötyä.

Kaikkein reippaimmalla kävelytahdilla tarkoitettiin 5–7 kilometrin tuntinopeutta. Tutkimusta johtanut professori Emmanuel Statamakis Sydneyn yliopistosta huomauttaa kuitenkin tiedotteessa, että sopiva vauhti riippuu aina omasta kunnosta.

”Nopea kävelytahti voidaan myös määritellä sellaiseksi, että hiki nousee pintaan ja hengästyt hieman”, Statamakis sanoo.

Tällaisissa tutkimuksissa on se rajoite, että syy-seuraussuhteita ei voida osoittaa. Voi esimerkiksi olla, että entuudestaan terveet ihmiset kävelevät ripeämmin, eikä niin, että he olisivat terveitä, koska kävelevät nopeammin.

Tätä tutkimusta rajoittaa myös se, että kävelyvauhti perustuu tutkittavien henkilöiden omaan ilmoitukseen, ja se voi poiketa todellisuudesta.

Tulos ei kuitenkaan ole varsinaisesti yllättävä, ja korrelaatiotkin kertovat jo paljon. Tutkijat pyrkivät erottamaan kaikki muut mahdolliset tuloksiin vaikuttavat muuttujat kuten alkoholinkäytön, tupakoinnin, painoindeksin ja koulutustason. Kävelyn hyödyt jäivät näkyviin.

”Tässä olisi yksinkertainen viesti, jota voisi hyödyntää kansanterveystyössä. Nopeampi kävely on hyvä tapa saada syke nousemaan, ja se on suurimmalle osalle ihmisistä mahdollista toteuttaa päivittäisessä elämässä”, Statamakis sanoo.

Tutkijoilla oli käytössään tietoa yli 50 000 britistä, joiden liikkumistottumuksia oli kartoitettu 1990–2000-luvuilla. Heillä oli myös kuolleisuustilastot, joten he saattoivat yhdistellä tietoja ja etsiä yhteyksiä elintapojen ja kuolleisuusriskin välillä.