Neandertalit eivät osanneet piirtää niin kuin nykyihminen. 19 000 vuotta vanhat Lascaux’n luolamaalaukset todistavat taidostamme. Kuva: Wikimedia Commons
Neandertalit eivät osanneet piirtää niin kuin nykyihminen. 19 000 vuotta vanhat Lascaux’n luolamaalaukset todistavat taidostamme. Kuva: Wikimedia Commons

Uusi hypoteesi esittää, että vaarallisen riistan metsästys keihäin kehitti nykyihmisen aivoissa visuaaliset ja koordinaatiosta vastaavat alueet tehokkaammiksi.

Kaikista maapallolla kehittyneistä ihmislajeista vain me, Homo sapiens, täytimme koko maan vihamielisimpiäkin kolkkia myöten. Viimeisenä rinnallamme kilpaili elintilasta neandertalinihminen, joka kuitenkin katosi maan päältä noin 40 000 vuotta sitten.

Nyt psykologian emeritusprofessori Richard Coss Kalifornian yliopistosta tarjoaa uutta näkökulmaa muinaisten nykyihmisten menestykseen.

Voi olla, että satojen tuhansien vuosien harjaantuminen vaarallisen riistan metsästäjiksi Afrikassa kehitti koordinaatiokykyämme ja aivojemme visuaalisia alueita niin, että meistä tuli monipuolisemmin älykkäitä kuin neandertaaleista.

Coss pohjaa hypoteesinsa pitkälti ranskalaisesta Chauvet’n luolasta löydettyihin muinaisiin luolamaalauksiin. Yli 30 000 vuotta sitten alueella eläneet ihmiset ikuistivat luolan seiniin varsin monimutkaisiakuvia erilaisista eläimistä, muun muassa hevoslaumoista ja leijonista.

Neandertalinihmisen jäljiltä näin hienostuneita luolamaalauksia ei ole löydetty.

Tiedetään hyvin, että neandertalinihmiset eivät olleet tyhmiä. Cossin mukaan voi kuitenkin olla, että nykyihmisen aivojen rakenne ja visuaalinen hahmotuskyky antoi meille paremmat asemat kilpailussa elintilasta.

Tämä heijastuu juuri tarkasti tehdyissä luolamaalauksissa, joiden loihtiminen vaatii kuvallista hahmotusta ja koordinaatiokykyä.

”Neandertalit pystyivät palauttamaan näkemänsä eläimet mieleensä työmuististaan, mutta he eivät pystyneet siirtämään näitä mielikuvia tehokkaasti sellaiseksi koordinoiduksi käden ja silmän yhteistyöksi, jota vaaditaan piirtämiseen”, Coss kertoo hypoteesistaan tiedotteessa.

Määräävä tekijä tällaisen hahmotuskyvyn kehittymiselle oli Cossin mukaan se, että Afrikassa kehittyneen nykyihmisen esi-isät joutuivat satojen tuhansien vuosien aikana oppimaan yhä varovaisemmiksi ja aggressiivisemmiksi metsästäessään kehittyviä riistaeläimiä. Keihäänheittotaito oli elinehto meidän esi-isillemme.

Euroopassa kehittyneet neandertalinihmiset puolestaan tappoivat lähietäisyydeltä keihäillä hevosten, porojen ja biisonien kaltaisia riistaeläimiä.

Cossin hypoteesi sai alkunsa havainnosta, jonka hän teki entisen oppilaansa kanssa Afrikassa vuonna 2015. Kaksikko huomasi, että ihmisasutuksen lähellä eläviä villihevosia pystyi lähestymään paljon likemmäksi kuin seeproja, ennen kuin ne pakenivat.

Seeprat karkasivat ihmisen lähestyessä johdonmukaisesti afrikkalaisten metsästäjien käyttämien jousten tehokkaan kantaman ulkopuolelle.

Miksi sitten afrikkalaiset riistaeläimet kehittyivät varomaan ihmistä, mutta eurooppalaiset eläimet saattoi tökätä keihäällä hengiltä lähietäisyydeltä?

Coss kirjoittaa tutkimuksessa, että muun muassa ilmasto-oloista johtuen neandertalilaiset eivät pystyneet metsästämään säännöllisesti, joten eläimet eivät ehkä oppineet varomaan ihmisiä.

Suuri osa neandertalien muinoin metsästämistä eläimistä on myös myöhemmin onnistuttu kesyttämään ihmisen käyttöön. Afrikkalaisten eläinten kohdalla tämä on pitkälti ollut mahdotonta.

Riistaeläinten käytöstä pohdittuaan Coss siirtyi tutkimaan luolamaalauksia. Hän näkee niiden tekemisen vaatineen samanlaista visuaalista hahmotuskykyä, jota metsästäjä tarvitsee laskiessaan keihään heittokulmaa ja kaarta. Kenties ihmiset myös opettivat toisiaan luolamaalausten avulla.

Cossin hypoteesi on luovaa spekulaatiota eikä selitä neandertalinihmisen katoamista. Se tarjoaa kuitenkin uudenlaisen ja ehkäpä keskustelua herättävän näkökulman ihmisaivojen kehitykseen.

Nykyihmisen ja neandertalilaisen pään muoto eroaa toisistaan niin, että nykyihmisen aivot ovat pyöreämmät, kun taas neandertalilaisen kallo oli pitkänomaisempi.

Tämä muutos aivojen rakenteessa liittyy myös visuaalisen hahmotuskyvyn ja koordinaation parantumiseen.

Toinen, hiljattain Science Advances -tiedelehdessä julkaistu tutkimus huomioi myös, että vaikka ihmisen aivojen koko on ollut jokseenkin sama jo 300 000 vuotta, aivojen muoto asettui nykyisen kaltaiseksi 100 000–34 000 vuotta sitten.

Cossin tutkimuksen julkaisi Evolutionary Studies in Imaginative Culture.

Käyttäjä4499
Seuraa 
Viestejä2711
Liittynyt21.7.2017

Keihäänheitto ehkä muovasi ihmisestä menestyjän

Tokkura kirjoitti: Käyttäjä4499 kirjoitti: Kuulostaa loogiselta. Olen havainnut, että joissakin suvuissa aivojen laatu - jota pään muoto tunnetusti kuvastaa - periytyy erityisen vahvasti, siten että älykkäämmän suku dominoi todennäköisemmin (todistettu?) Ehkä suku on ensin asunut monen sukupolven ajan samoilla seuduilla, ja ominaisuus on saanut vahvistua, sillä en ole havainnut samaa selkeyttä "sekarotuisilla" vaikka yhtä älykkäitä olisivatkin. Tyypillinen esimerkki: älykäs isä, jonka suvussa...
Lue kommentti
Käyttäjä4499
Seuraa 
Viestejä2711
Liittynyt21.7.2017

Keihäänheitto ehkä muovasi ihmisestä menestyjän

Kuulostaa loogiselta. Olen havainnut, että joissakin suvuissa aivojen laatu - jota pään muoto tunnetusti kuvastaa - periytyy erityisen vahvasti, siten että älykkäämmän suku dominoi todennäköisemmin (todistettu?) Ehkä suku on ensin asunut monen sukupolven ajan samoilla seuduilla, ja ominaisuus on saanut vahvistua, sillä en ole havainnut samaa selkeyttä "sekarotuisilla" vaikka yhtä älykkäitä olisivatkin. Tyypillinen esimerkki: älykäs isä, jonka suvussa kulkee tietyntyyppiset aivot, sekä äiti,...
Lue kommentti

Serkkumme maalasi luolan seinää, ennen kuin oma lajimme saapui Eurooppaan.

Tutkimukset ovat jo pitkään kumonneet harhaluuloja muinoin tyhminä pidetyistä neandertalinihmisistä. Nyt Espanjan luolosta on löytynyt vakuuttavia todisteita siitä, että neandertalit kykenivät ilmaisemaan itseään myös taiteellisesti.

Science-lehdessä ilmestynyt kansainvälisen paleoantropologiryhmän tutkimus osoittaa, että  Cantabrian maakunnassa sijaitsevan Pasiegan luolan maalaukset on tehty yli 64 000 vuotta sitten.

Osittain samojen tutkijoiden Science Advances -lehdessä samaan aikaan julkaisema tutkimus osoittaa puolestaan, että neandertalit saattoivat myös värjätä kotiloita mineraaliväreillä ja koristella niillä itseään jopa 120 000 vuotta sitten.

Luolamaalausten ajoittaminen on ollut pitkään erittäin vaikeaa, sillä maalauksissa ei ole orgaanisia ainesjäämiä, joista voisi tutkia radiohiiliajoitukseen tarvittavien hiilen radioaktiivisten isotooppien määriä.

2000-luvulla on kuitenkin selvinnyt, että ajoitukseen sopii myös kalsiitti, jota pohjavesi kerryttää luolan seiniin ohueksi kerrokseksi.

Pohjavesi sisältää näet pieniä määriä uraaniatomeja, jotka ajan kuluessa puoliintuvat toriumiksi. Uraani-ja toriumisotooppien keskinäinen suhde paljastaa, miten vanha tutkittava näyte on. Tällaisten tutkimusten perusteella Pasiegan maalausten täytyy olla vähintään 64 000 vuotta vanhoja.

Neandertalinihmisen ilmeinen kyky luovuuteen osoittaa, että he olivat henkisiltä ominaisuuksiltaan lähempänä meitä kuin on luultu.

”Suurin osa kollegoistani tulee tyrmistymään”, arvioi paleoantropologi Jean-Jacques Hublin Max Planck -instituutista Science-lehden uutisartikkelissa.

”Luolamaalauksia on pidetty suurena nykyihmisiä ja neandertalinihmisiä erottavana tekijänä. Tämä löydös kuroo rakoa umpeen”, Hublin kuvaa kollegoidensa työn merkitystä. Hän itse ei ollut mukana käsityksiä myllertävässä tutkimuksessa.

Tutkimusryhmään kuulunut paleoantropologian professori João Zilhão Barcelonan yliopistosta on vakuuttunut, että neandertalinihmiset olivat henkisiltä kyvyiltään nykyihmisen veroisia.

”Kaikilla käytännön mittareilla neandertalinihmiset olivat samanlaisia kuin me”, Zilhão sanoo New York Timesissa.

Kaikki tutkijat eivät ole valmiita menemään aivan näin pitkälle. Jean-Jacques Hublinin mukaan maalausten ajoitus kyllä osoittaa, että neandertalinihmisellä oli nykyihmiselle ominaiset kyvyt monella osa-alueella. Uusi tutkimus ei kuitenkaan pyyhkäise pois meidän ja serkkujemme kulttuurillisia ja henkisiä eroja.

”Nykyihminen syrjäytti neandertalit, ja siihen on syynsä”, Hublin sanoo.

Kalifornian yliopiston psykologi, emerityusprofessori Richard Cos esitti äskettäin hypoteesin, jonka mukaan nykyihmisen kyky tehdä huomattavasti neandertalien luolamaalauksia monimutkaisempia teoksia olisi osoitus pitkälle kehittyneestä käden ja silmän koordinaatiosta, jonka kehitti keihäänheitto. Serkuiltamme tämä koordinaatio puuttui.

Yksittäinen ravintoaine ei ratkaise, miten hyvin laihdutus onnistuu.

Jos haluaa pudottaa painoaan, kannattaa seurata yksinkertaista neuvoa: vähentää syömistään ja syödä terveellisesti. Tähän päätelmään voi tiivistää Stanfordin yliopiston tutkimuksen, jossa seurattiin ylipainoisten ruokavaliota ja laihtumista vuoden ajan.

Kokeeseen osallistui kaikkiaan 609 ihmistä, suunnilleen puolet miehiä ja puolet naisia. Iältään he olivat 18–50-vuotiaita.

Osallistujat jaettiin sattumanvaraisesti kahteen laihdutusryhmään: toisen ryhmän ruokavaliosta vähennettiin rasvaa, ja toinen ryhmä tinki hiilihydraateista.

Ennen dieetin aloittamista osallistujille pidettiin perusteelliset ravitsemusluennot ja heidät opastettiin noudattamaan terveellistä ruokavaliota.

Vähärasvaiselle dieetille arpoutuneita ohjeistettiin esimerkiksi vähentämään rasvaisen lihan ja rasvaisten maitotuotteiden käyttöä. Hiilihydraateista tinkiviä kehotettiin välttämään muun muassa muroja ja riisiä. Yhteisesti kaikkia evästettiin välttämään einesruokia, lisättyjä sokereita ja transrasvoja ja syömään mahdollisimman paljon vihanneksia.

Vuoden kuluttua kummankin ryhmän jäsenet olivat laihtuneet keskimäärin kuusi kiloa, tutkijat raportoivat Jama-lääkärilehdessä.

Yhtäläinen tulos vie pohjaa puheilta, joilla tiettyihin ruoka-aineisiin keskittyviä dieettejä kehutaan toinen toistaan tehokkaammiksi.

Toimivan laihdutuksen perusajatus on sama dieetistä riippumatta: vähemmän sokeria, vähemmän valkoista jauhoa ja enemmän vihanneksia, korostaa tutkimusta johtanut ravitsemustieteilijä, professori Christopher Gardner tutkimustiedotteessa.

Geenit eivät auttaneet

Rasvan ja hiilihydraattien lisäksi tutkijoita kiinnosti erityisesti se, kuinka paljon perimä vaikuttaa laihdutuksen onnistumiseen.

Aiempien tutkimusten perusteella hiilihydraatti- ja rasva-aineenvaihduntaan osallistuvista geeneistä esiintyy erilaisia variantteja, jotka voivat joko edistää tai vähentää näiden ravintoaineiden varastoitumista elimistöön. Gardner on itse saanut asiasta hienoista näyttöäkin.

Kaikilta laihdutuskokeeseen osallistuneilta otettiin dna-näyte, josta kartoitettiin kolme hiilihydraatti- ja rasva-aineenvaihduntaan kytkeytyvää geeniä. Osalla oli variantti, jonka uskottiin tehostavan vähärasvaista ruokavaliota. Osan geenit ennustivat hyötyjä hiilihydraattien välttelystä.

Kummankin ryhmän laihduttajista noin puolet sattui päätymään geeniensä kannalta otolliselle dieetille.

Lopputulos oli kuitenkin geenihypoteesin kannalta karu. Geeneillä ei ollut mitään havaittavaa vaikutusta laihdutuksen onnistumiseen. Näin Gardner tuli kumonneeksi aiemmat tuloksensa, joiden mukaan geeneilleen sopivaa ruokavaliota noudattaneet laihtuivat enemmän kuin geenejään vastaan sotineella dieetillä olleet.

Emme onnistuneet toistamaan sitä tutkimusta. Emme päässeet edes lähelle, Gardner summaa STAT-terveyssivustolla.

Tutkimus antaa siis myös tärkeän opetuksen siitä, miksi tulosten toistettavuus on tieteessä tärkeää.