Neandertalit eivät osanneet piirtää niin kuin nykyihminen. 19 000 vuotta vanhat Lascaux’n luolamaalaukset todistavat taidostamme. Kuva: Wikimedia Commons
Neandertalit eivät osanneet piirtää niin kuin nykyihminen. 19 000 vuotta vanhat Lascaux’n luolamaalaukset todistavat taidostamme. Kuva: Wikimedia Commons

Uusi hypoteesi esittää, että vaarallisen riistan metsästys keihäin kehitti nykyihmisen aivoissa visuaaliset ja koordinaatiosta vastaavat alueet tehokkaammiksi.

Kaikista maapallolla kehittyneistä ihmislajeista vain me, Homo sapiens, täytimme koko maan vihamielisimpiäkin kolkkia myöten. Viimeisenä rinnallamme kilpaili elintilasta neandertalinihminen, joka kuitenkin katosi maan päältä noin 40 000 vuotta sitten.

Nyt psykologian emeritusprofessori Richard Coss Kalifornian yliopistosta tarjoaa uutta näkökulmaa muinaisten nykyihmisten menestykseen.

Voi olla, että satojen tuhansien vuosien harjaantuminen vaarallisen riistan metsästäjiksi Afrikassa kehitti koordinaatiokykyämme ja aivojemme visuaalisia alueita niin, että meistä tuli monipuolisemmin älykkäitä kuin neandertaaleista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Coss pohjaa hypoteesinsa pitkälti ranskalaisesta Chauvet’n luolasta löydettyihin muinaisiin luolamaalauksiin. Yli 30 000 vuotta sitten alueella eläneet ihmiset ikuistivat luolan seiniin varsin monimutkaisiakuvia erilaisista eläimistä, muun muassa hevoslaumoista ja leijonista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Neandertalinihmisen jäljiltä näin hienostuneita luolamaalauksia ei ole löydetty.

Tiedetään hyvin, että neandertalinihmiset eivät olleet tyhmiä. Cossin mukaan voi kuitenkin olla, että nykyihmisen aivojen rakenne ja visuaalinen hahmotuskyky antoi meille paremmat asemat kilpailussa elintilasta.

Tämä heijastuu juuri tarkasti tehdyissä luolamaalauksissa, joiden loihtiminen vaatii kuvallista hahmotusta ja koordinaatiokykyä.

”Neandertalit pystyivät palauttamaan näkemänsä eläimet mieleensä työmuististaan, mutta he eivät pystyneet siirtämään näitä mielikuvia tehokkaasti sellaiseksi koordinoiduksi käden ja silmän yhteistyöksi, jota vaaditaan piirtämiseen”, Coss kertoo hypoteesistaan tiedotteessa.

Määräävä tekijä tällaisen hahmotuskyvyn kehittymiselle oli Cossin mukaan se, että Afrikassa kehittyneen nykyihmisen esi-isät joutuivat satojen tuhansien vuosien aikana oppimaan yhä varovaisemmiksi ja aggressiivisemmiksi metsästäessään kehittyviä riistaeläimiä. Keihäänheittotaito oli elinehto meidän esi-isillemme.

Euroopassa kehittyneet neandertalinihmiset puolestaan tappoivat lähietäisyydeltä keihäillä hevosten, porojen ja biisonien kaltaisia riistaeläimiä.

Cossin hypoteesi sai alkunsa havainnosta, jonka hän teki entisen oppilaansa kanssa Afrikassa vuonna 2015. Kaksikko huomasi, että ihmisasutuksen lähellä eläviä villihevosia pystyi lähestymään paljon likemmäksi kuin seeproja, ennen kuin ne pakenivat.

Seeprat karkasivat ihmisen lähestyessä johdonmukaisesti afrikkalaisten metsästäjien käyttämien jousten tehokkaan kantaman ulkopuolelle.

Miksi sitten afrikkalaiset riistaeläimet kehittyivät varomaan ihmistä, mutta eurooppalaiset eläimet saattoi tökätä keihäällä hengiltä lähietäisyydeltä?

Coss kirjoittaa tutkimuksessa, että muun muassa ilmasto-oloista johtuen neandertalilaiset eivät pystyneet metsästämään säännöllisesti, joten eläimet eivät ehkä oppineet varomaan ihmisiä.

Suuri osa neandertalien muinoin metsästämistä eläimistä on myös myöhemmin onnistuttu kesyttämään ihmisen käyttöön. Afrikkalaisten eläinten kohdalla tämä on pitkälti ollut mahdotonta.

Riistaeläinten käytöstä pohdittuaan Coss siirtyi tutkimaan luolamaalauksia. Hän näkee niiden tekemisen vaatineen samanlaista visuaalista hahmotuskykyä, jota metsästäjä tarvitsee laskiessaan keihään heittokulmaa ja kaarta. Kenties ihmiset myös opettivat toisiaan luolamaalausten avulla.

Cossin hypoteesi on luovaa spekulaatiota eikä selitä neandertalinihmisen katoamista. Se tarjoaa kuitenkin uudenlaisen ja ehkäpä keskustelua herättävän näkökulman ihmisaivojen kehitykseen.

Nykyihmisen ja neandertalilaisen pään muoto eroaa toisistaan niin, että nykyihmisen aivot ovat pyöreämmät, kun taas neandertalilaisen kallo oli pitkänomaisempi.

Tämä muutos aivojen rakenteessa liittyy myös visuaalisen hahmotuskyvyn ja koordinaation parantumiseen.

Toinen, hiljattain Science Advances -tiedelehdessä julkaistu tutkimus huomioi myös, että vaikka ihmisen aivojen koko on ollut jokseenkin sama jo 300 000 vuotta, aivojen muoto asettui nykyisen kaltaiseksi 100 000–34 000 vuotta sitten.

Cossin tutkimuksen julkaisi Evolutionary Studies in Imaginative Culture.

Käyttäjä4499
Seuraa 
Viestejä5830

Tokkura kirjoitti:
Käyttäjä4499 kirjoitti:
Kuulostaa loogiselta.

Olen havainnut, että joissakin suvuissa aivojen laatu - jota pään muoto tunnetusti kuvastaa - periytyy erityisen vahvasti, siten että älykkäämmän suku dominoi todennäköisemmin (todistettu?)  Ehkä suku on ensin asunut monen sukupolven ajan samoilla seuduilla, ja ominaisuus on  saanut vahvistua,  sillä en ole havainnut samaa selkeyttä "sekarotuisilla" vaikka yhtä älykkäitä olisivatkin.

Tyypillinen esimerkki: älykäs isä, jonka suvussa kulkee tietyntyyppiset aivot, sekä äiti, joka voi olla  myös älykäs  mutta edustaa kirjavampaa sukutaustaa. Todennäköisin ennusteeni heidän lapsestaan olisi, että... 2/3 lapsen pään yläosaa muistuttaa isää, leuan ja suun muistuttaessa enemmän äitiä; silmät voivat olla tasapuolinen yhdistelmä.

Tätä on tietysti hyvin karkea yleistys, sillä sisarukset ovat yleensä niin erilaisia kuin olla voi. Mutuni sanoo, että normaalista biologiasta poikkeavat äidin elintavat (esim. kuukautisten siirtely ja muu hormonien ja lääkkeiden syönti, krooninen stressi ) saattavat vaikuttaa siihen, millaisen siittiön munasolu helpommin läpäisee - siten että mainitsemani dominassin todennäköisyys vähenee, ja epigenetiikka astuu enemmän kehiin. Mutta tämä on tässä vain hurjaa pohdintaa! 

Minun hypoteesini on, että Neandertalit katosivat seuraavalla periaatteella: joissakin populaatioissa äly sai paremman tilaisuuden kehittyä, esim. heimopäälikkö siitti enemmän kuin muut. Kun älykkäämpi populaatio risteytyi vähemmän älykkään kanssa, älyn alleelit olivat - ironista kyllä - entistä vahvemmin voitolla, koska alleelien ero oli suurempi... Vaikka yhdistelmä olisi aluksi näyttänyt taantumalta, pidemmän päälle älyn dominanssi olisi jatkanut voittokulkuaan. Neandertalit olisivat  olleet variaatioille kelpoa pohjamateriaalia. Ehkä Neandertalit vain katosivat Homo Sapiensiin..!?

Tämä vaatisi tietysti selityksen, onko älykkyydellä aipumus olla dominoivamp - ja jos on niin millä perusteella. Mikä ajaa kehitystä eteenpäin? Se kysymys on mielestäni aiheellinen.


Tässä "päättelyssä" on sellainen virhe, että ihmisellä, neandertalilaisellakaan, olisi jokin "äly geenistä" siitä riippumatta, mitä ja millä tavalla ohjatusti hän tekee.

Miksi ekat lainausmerkit? 

Päättelit päättelyni virheellisesti. En tarkoittanut, että yksilöllä olisi tietoisuus perimätasonsa tapahtumista. (Päättelinkö minäkin väärin sinun päättelysi?)

Tokkura kirjoitti:

Neandertalilainenhan ei ollut "tyhmä": ne olivat esimerkiksi erittäin taitavia tulenkäsitteljöitä, jotka eivät polttaneet ympäristöä holtittomasti kuten nykyisminen siihen aikaan ja myöhemminkin, ja  ne osasivat tehdä jopa koivuntuohitervasta lujaa muovia, joka on säilynyt kivikirveiden liitoksissa näihin päiviin asti.

Tiedät heistä enemmän kuin minä. 

En ole kuitenkaan pitänyt heitä täysin elukkoina, vaan Homo sapiensin kaltaisina - ovathan he pystyneet lisääntymään heidän kanssaan.

Käyttäjä4499
Seuraa 
Viestejä5830

Kuulostaa loogiselta.

Olen havainnut, että joissakin suvuissa aivojen laatu - jota pään muoto tunnetusti kuvastaa - periytyy erityisen vahvasti, siten että älykkäämmän suku dominoi todennäköisemmin (todistettu?)  Ehkä suku on ensin asunut monen sukupolven ajan samoilla seuduilla, ja ominaisuus on  saanut vahvistua,  sillä en ole havainnut samaa selkeyttä "sekarotuisilla" vaikka yhtä älykkäitä olisivatkin.

Tyypillinen esimerkki: älykäs isä, jonka suvussa kulkee tietyntyyppiset aivot, sekä äiti, joka voi olla  myös älykäs  mutta edustaa kirjavampaa sukutaustaa. Todennäköisin ennusteeni heidän lapsestaan olisi, että... 2/3 lapsen pään yläosaa muistuttaa isää, leuan ja suun muistuttaessa enemmän äitiä; silmät voivat olla tasapuolinen yhdistelmä.

Tätä on tietysti hyvin karkea yleistys, sillä sisarukset ovat yleensä niin erilaisia kuin olla voi. Mutuni sanoo, että normaalista biologiasta poikkeavat äidin elintavat (esim. kuukautisten siirtely ja muu hormonien ja lääkkeiden syönti, krooninen stressi ) saattavat vaikuttaa siihen, millaisen siittiön munasolu helpommin läpäisee - siten että mainitsemani dominassin todennäköisyys vähenee, ja epigenetiikka astuu enemmän kehiin. Mutta tämä on tässä vain hurjaa pohdintaa! 

Minun hypoteesini on, että Neandertalit katosivat seuraavalla periaatteella: joissakin populaatioissa äly sai paremman tilaisuuden kehittyä, esim. heimopäälikkö siitti enemmän kuin muut. Kun älykkäämpi populaatio risteytyi vähemmän älykkään kanssa, älyn alleelit olivat - ironista kyllä - entistä vahvemmin voitolla, koska alleelien ero oli suurempi... Vaikka yhdistelmä olisi aluksi näyttänyt taantumalta, pidemmän päälle älyn dominanssi olisi jatkanut voittokulkuaan. Neandertalit olisivat  olleet variaatioille kelpoa pohjamateriaalia. Ehkä Neandertalit vain katosivat Homo Sapiensiin..!?

Tämä vaatisi tietysti selityksen, onko älykkyydellä aipumus olla dominoivamp - ja jos on niin millä perusteella. Mikä ajaa kehitystä eteenpäin? Se kysymys on mielestäni aiheellinen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla