Samanikäiset hiirikaverukset 20 viikkoisen runsasrasvaisen dieetin jälkeen. Nokturniiniton (Noc-/-) hiiri pysyi hoikkana. Kuva: <span class="photographer">National Academy of Sciences</span>
Samanikäiset hiirikaverukset 20 viikkoisen runsasrasvaisen dieetin jälkeen. Nokturniiniton (Noc-/-) hiiri pysyi hoikkana. Kuva: National Academy of Sciences

Nokturniini-geenin menettänyt hiiri voi syödä miten paljon tahansa ja pysyä silti laihana.

Yötyö lihottaa, mutta kukaan ei ole tähän mennessä tiennyt miksi. Nyt tutkijat Virginian ja Wisconsinin yliopistossa ovat päässeet lähemmäksi arvoituksen ratkaisua tutkimalla nokturniini-nimisen kelloproteiinin vaikutusta. Kun tätä proteiinia koodaava geeni sammutettiin hiiriltä, ne saattoivat syödä rasvaista ruokaa miten paljon hyvänsä, ja ne pysyivät silti hoikkina.

Poistogeenisten hiirien solakkuus ei johtunut kiihtyneestä aineenvaihdunnasta, sillä se pysyi samalla tasolla verrokkien kanssa. Nokturniinittomat hiiret eivät myöskään liikkuneet verrokkeja enempää.

Tutkijat ovat tienneet jo pitkään, että biologinen kello säätelee rasva-aineenvaihduntaa ja häiriöt biologisen kellon toiminnassa voivat johtaa lihomiseen. Koska poistogeenisten hiirten vuorokausirytmi pysytteli täysin normaalina, nokturniini-geeni luultavasti säätelee vain rasva-aineenvaihduntaa.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Tutkimusta johtaneet Carla B. Green ja Joseph Besharse uskovat, että poistogeeninen hiiri kykenee hyödyntämään rasvaa vain vähäisessä määrin - jos ollenkaan. Tämä viittaa siihen, että rasva-aineenvaihdunnalla on oma, nokturniinin säätelemä aikataulunsa nisäkkäiden biologisessa rytmissä. Koska nokturniinin määrä alkaa lisääntyä illalla, päivällä nautittu rasva pääsee käsittelyyn ilmeisesti vasta tuolloin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tutkimuksen julkaisi PNAS. Lue lisää sisäisestä kellosta Tiede-lehden artikkelista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla