Ligaasi on entsyymi, joka korjaa dna:n vaurioita. Tomas Lindahl eristi ligaasia nisäkkään dna:sta ensimmäisenä maailmassa. Kuva: National Institute of General Medical Science
Ligaasi on entsyymi, joka korjaa dna:n vaurioita. Tomas Lindahl eristi ligaasia nisäkkään dna:sta ensimmäisenä maailmassa. Kuva: National Institute of General Medical Science

Vuoden 2015 Nobelin kemianpalkinto myönnettiin solunsisäisen dna-korjauksen tutkijoille.

Palkinnon jakavat ruotsalainen Tomas Lindahl Francis Crick -instituutista Hertfordshiresta Britanniasta, yhdysvaltalainen Paul Modrich Howard Hughesin lääketieteellisestä instituutista Pohjois-Carolinan Durhamista Yhdysvalloista ja turkkilainen Aziz Sancar Pohjois-Carolinan yliopistosta Chapel Hillistä Yhdysvalloista.

Nobelistien keräämät tiedot auttavat ymmärtämään elämän perustoimintoja ja voivat auttaa kehittämään uusia syöpähoitoja.

Ilman dna:n korjausta ihmisen solut tai mitkään muut elävät solut eivät pysyisi kauaa hengissä. Dna:han nimittäin syntyy päivittäin vaurioita esimerkiksi Auringon ultraviolettisäteilyn ja ympäristön kemikaalien takia. Lisäksi solujen jakautuessa sattuu virheitä dna:n käsittelyssä. Kaikissa näissä tapauksissa tilanteen voi pelastaa solun oma dna:n korjauskoneisto.

Solulla on monia keinoja dna:nsa korjaamiseen. Tämänvuotiset nobelistit ovat kartoittaneet niiden toimintaa molekyylitasolla.

Tomas Lindahl osoitti 1970-luvulla, ettei dna ole niin vakaa molekyyli kuin oli siihen saakka luultu, vaan dna ajan mittaan vioittuu aivan omia aikojaankin. Hän myös löysi soluista dna:n korjausmekanismin, joka pystyy poistamaan dna-ketjusta viallisen emäksen ja korvaamaan sen ehjällä.

Paul Modrich tutki, miten solut korjaavat solunjakautumisen aikana syntyviä dna-virheitä. Tietyt proteiinit vaihtavat vääriin paikkoihin eksyneitä dna:n rakenneosia.

Aziz Sancar selvitti puolestaan, miten solut korjaavat ultraviolettisäteilyn tai kemikaalien vahingoittamaa dna:ta. Siinä tarvitaan useita korjausproteiineja, ja dna:sta vaihdetaan useita vaurioituneita rakenneosia.