Budj Bimin tulivuorikraatterissa on Surpriese-järvi. Kuva: unesco.org
Budj Bimin tulivuorikraatterissa on Surpriese-järvi. Kuva: unesco.org

Tarinoissa kerrotaan jättiläisestä, joka kyyristyi maan sisään.

Tulivuori purkautui Kaakkois-Australiassa 37000 vuotta sitten. Tutkijat ovat määrittäneet tarkalleen, miten ja kuinka kauan sitten purkaus tapahtui.

Aboriginaalit ovat saattaneet kantaa muistoa purkauksesta tarinoissaan sukupolvesta toiseen. Nykyisen Victorian osavaltion alueella on asunut alkuperäis­väestöä kymmeniätuhansia vuosia.

Paikallisen gunditjmara-kansan uniajan tarinoissa kerrotaan tapahtuneesta näin:

Kauan sitten maan päällä käveli jättiläinen, yksi neljästä muinaisesta jumalolennosta, ja kyyristyi maan sisään. Hänen päänsä nousi maasta ja syöksi ainetta (laavaa), josta hänen hampaansa muodostuivat.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Nykyään 180 metriä korkea tulivuoren jäänne on tarinoissa yhä jättiläisen otsa, joka on paikallisella kielellä Budj Bim, korkea pää.

Australialainen tutkijaryhmä on selvittänyt muinaisen purkauksen ajankohdan maaperästä löytyvien alkuaineiden isotooppien avulla.

Geology -tiedelehdessä julkaistussa artikkelissaan he pohtivat, että alkuperäiskansojen tarinat saattavat viitata juuri tähän purkaukseen. Jos näin on, kyse on maailman vanhimmasta suullisesta perimätiedosta.

Tarina purkauksesta olisi siis siirtynyt jumaltarun muodossa jälkipolville lähes 40 000 vuotta. Budj Bimin jälkeen mikään muu tulivuori ei ole purkautunut alueella.

Alueen tuliperäinen rakenne on sellainen, että Budj Bimin matala tulivuori on muodostunut ja noussut maasta vain viikkojen tai kuukausien aikana ja purkautunut hyvin äkillisesti. Se olisi ollut alueella eläneille ihmiselle hyvin dramaattinen ja yllättävä luonnonmullistus.

Tarinoissa kerrotaan ajasta, jolloin maa ja puut tanssivat.

Ensimmäiset nykyihmiset vaelsivat Intian halki ja Indonesian saariston kautta Australiaan jo hyvin kauan sitten.

Geenitutkimuksen perusteella tiedetään, että Australiassa on ollut asutusta ainakin 50000 vuotta. Tuolloin Euroopassa asui vielä neandertalinihmisiä.

Australian vanhimmat säilyneet nykyihmisen jäänteet, niin sanotun Mungon miehen luuranko, löytyi kuivuneen suolajärven rannalta 1970-luvulla. Mungojärvi on noin tuhat kilometriä pohjoiseen Budj Bimista.

Mungon miehen jäänteet on ajoitettu 40 000 vuoden ikäisiksi. Mies oli nykyisiin aboriginaaleihin verrattuna pitkä. Hän oli muinaiseksi ihmiseksi myös pitkäikäinen. Luista nähdään, että hän kuoli noin 50-vuotiaana.

Mungon mies haudattiin järven rantaan seremoniallisin menoin. Hänen kätensä oli aseteltu huolellisesti vartalon etupuolelle sormet ristissä ja ruumiin päälle oli ripoteltu punaista okraa.

Ei ole tiedetty, oliko etelämmässä Budj Bimin alueella asutusta yhtä kauan sitten. Tähän mennessä vanhimmat selkeät todisteet ihmisistä Victorian osavaltion etelänurkassa ovat noin 13 000 vuoden ikäisiä.

Uusi tutkimus tuo tähänkin selvyyden. Läheisen Tower Hillin tulivuoren sedimenteistä löytyi 940-luvulla muinainen kirves. Ympäröineen maaperän tutkijat ovat nyt ajoittaneet kirveen 37 000 vuoden ikäiseksi.

Se päätyi siis maahan ennen tulivuoren purkausta ja hautautui syntyneen sedimenttikerroksen alle. Ajoitus perustuu argon-alkuaineen radioaktiivisten isotooppien puoliintumiseen ajan saatossa.

Näin ollen on mahdollista, että muinainen purkaus tallentui alueella eläneiden muistiin ja kulki sukupolvelta toiselle tarinoissa lähes ikuisuuden. Tutkijat huomauttavat, ettei tätä oikein voida kiistattomasti todistaa.

Toistaiseksi vanhimmat esimerkit vuosituhansien yli säilyneestä aboriginaalien perimätiedosta kantautuvat 7 000 vuoden taakse.

Alkuperäiskansoilla on tarinoita vedenpaisumuksista, jotka geologisten todisteiden perusteella voivat viitata merenpinnan nousuun Australian rannikolla 7 000–10 000 vuotta sitten.

Budj Bimin purkaustarina olisi siis paljon vanhempi. Nature-tiedelehdessä pari vuotta sitten julkaistu aboriginaalien mitokondrio-dna:n tutkimus osoittaa, että joillakin alueilla­ ihmiset ovat asuneet 50 000 vuotta yhtäjaksoisesti ja polveutuvat yhä esi-isistään.

”Me lännessä olemme vasta alkaneet ymmärtää, miten pitkäikäistä aboriginaalien suullinen perimätieto voi olla”, sanoo Monash-yliopiston arkeologi Ian McNiven Science-tiedelehdessä. Hän ei ollut mukana uudessa tutkimuksessa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla