Kesän tultua hormonit käyvät kierroksilla, ja yhdeksän kuukauden kuluttua syntyy lapsia tavallista enemmän. Syntyä voisi parempaankin aikaan. 

Terassit täyttyvät kevyesti pukeutuneista naisista ja miehistä, lomaromanssit alkavat, ja helluntaiheilan kanssa päästään viimeiselle pesälle. Kesäkuu on meillä romanssien aikaa, ja se näkyy myös syntymäkuukausissa: maaliskuu on vuoden parhaita vauvakuukausia.

Kevään syntyvyyspiikistä ei voi kuitenkaan syyttää vain terasseja ja lomia, sillä kesäkuu oli suomalaisten suosima lapsentekokuukausi jo satoja vuosia sitten, jolloin alkukesä oli vuoden työntäyteisintä aikaa.

- Silloin ei voisi kuvitella olleen tavallista enemmän aikaa ja energiaa sänkypuuhille, pohtii eläintieteilijä Virpi Lummaa Sheffieldin yliopistosta Englannista. Hän on kansainvälisen työryhmänsä kanssa tutkinut suomalaisten lisääntymistä historiallisen kirkonkirja-aineiston avulla.

Kesän seksuaalinen aktiivisuus liittyykin valoon ja siihen, miten se lisää sukupuolihormonien eritystä ja hedelmöittymisen todennäköisyyttä. Tätä tukee se, että pohjoisella ja eteläisellä pallonpuoliskolla kuukausittaiset syntyvyyskuviot ovat toistensa peilikuvat.

Tropiikki vaikuttaa yhä

Ihminen on lähtöisin tropiikista, ja siksi me pystymme lisääntymään ympäri vuoden. Kevään syntymäpiikki on osoitus siitä, että olemme muiden pohjoisten lajien tavoin alkaneet sopeutua täkäläisiin vuodenaikoihin, mutta sopeutuminen on jäänyt pahasti kesken.

- Muut näillä leveysasteilla elävät lajit eivät yritäkään tehdä jälkeläisiä ympäri vuoden, vaan ne ajoittavat lisääntymisen itselleen otollisimpaan aikaan, Virpi Lummaa sanoo.

- Jos ihmisellä olisi ollut kauem¬min aikaa sopeutua, vuodenaikaiset vaihtelut jälkeläisten saannissa olisivat suuremmat. Tällaisia asioita on kuitenkin hankala muuttaa dramaattisesti. Joistakin evolutiivisista ominaisuuksista on vaikea hankkiutua eroon muutamassa kymmenessätuhannessa vuodessa.

Hyvä niin, sillä keväällä ei kannattaisikaan syntyä, todistavat Lummaan tutkimusryhmän tulokset.

Keväällä niukkuuteen

Turun yliopistossa 1999 väitellyt ja sen jälkeen Cambridgessa ja Sheffieldissä työskennellyt Lummaa on tutkinut syntymäkuukauden vaikutusta sekä lapsikuolleisuuteen että lasten ja lastenlasten määrään. Kummankaan mittarin mukaan kevät ei ole ollut parhaita aikoja synnyttää.

- Keväällä syntyneet lapset joutuivat elämään ensimmäiset kuukautensa niukkuudessa, kun edellisen kauden varastot oli syöty ja uutta satoa vasta odotettiin. Kesäkuumalla erilaiset tauditkin levisivät helpommin, Lummaa valaisee.

Myös nykyväestön keskuudessa tehdyt tutkimukset tukevat teoriaa syntymäkuukauden merkityksestä ihmisen hyvinvoinnille. Sen arvellaan vaikuttavan älykkyysosamäärään, koulumenestykseen, persoonallisuudenpiirteisiin, aikuisiän kokoon ja elinikään.

- Tätä voi selittää se, että tiettynä aikana syntyneellä vauvalla voi jossakin tärkeässä kehitysvaiheessa olla enemmän hormoneja, ravintoa tai virikkeitä kuin muilla, Lummaa selittää.

Syksy lupaa ikää

Eräs tutkimus, jossa selvitettiin syntymäkuukauden vaikutusta elinikään, paljasti, että Euroopassa pisimpään elävät marras-tammikuussa ja lyhimpään touko-kesäkuussa syntyneet. Samansuuntaisia tuloksia on saanut myös Lummaa, jonka tutkimuksissa syksy on Suomessakin otollisinta syntymisaikaa.

- Syntymäkuukauden vaikutukset eivät ole suuria, mutta ne ovat tilastollisesti merkittäviä.

Toinen Suomen syntymäpiikeistä onkin perinnäisesti ollut syyskuussa. Sitä eivät selitä valo ja biologia, vaan kulttuuriset tekijät.

- Syyskuun vauvat hedelmöitettiin joulun ja uudenvuoden välisenä aikana, jolloin oli vapaata ja runsaasti ruokaa ja juomaa - hyvät edellytykset hedelmöitykselle, Lummaa sanoo. Syyslapset saivat myös hyvät eväät elämän alkuun, koska sato oli juuri korjattu.

Kulttuuri voimistuu

Evoluutioon vaikuttavat sekä biologia että kulttuuri. Toisin kuin kuvitellaan, biologia ei välttämättä vie evoluutiota oikeaan suuntaan - ainakaan "väärään" elinympäristöön joutuneen ihmisen evoluutiota.

- Vaikka hedelmöitys tapahtuisi lisääntymisen kannalta otollisimpaan aikaan kesällä, jälkeläiset syntyvät vasta yhdeksän kuukauden raskauden jälkeen aivan erilaiseen tilanteeseen, Lummaa selittää.

Nykyisin myös monet muut kulttuuriset tekijät kuin juhlapyhät vaikuttavat syntyvyyden jakautumiseen eri kuukausille. Lapsentekoa suunnitellaan enemmän, ja lapset halutaan saada töiden ja lomien kannalta parhaaseen aikaan. Vauvoja onkin alkanut syntyä yhä enemmän heinä- ja elokuussa, jotka eivät tilastojen valossa ole edullisimpia kuukausia.

Virpi Lummaa kuitenkin lohduttaa "huonoina kuukausina" syntyneitä sillä, että syntymäaikaa enemmän tulevaisuuteen vaikuttavat asiat, joihin voi itse vaikuttaa: tupakointi, alkoholinkäyttö, ravinto ja liikunta.

- Syntymäkuukausi ei sentään säätele kaikkea. Itsekin olen syntynyt keväällä, huhtikuussa, mutta en ainakaan omasta mielestäni ole sekundakamaa.

Teksti: Jarno Forssell

Julkaistu Tiede-lehdessä 6/2008

Tiede.fi-sivuston päivittäiset tiedeuutiset palaavat kesätauolta 1. elokuuta.

Ensimmäisiä bongauksia odotetaan jo kesällä.

Eksoplaneettoja etsivä Tess-tutkimussatellitti on kohonnut avaruuteen. Tessin odotetaan löytävän tuhansia planeettoja, jotka kiertävät muuta tähteä kuin Aurinkoa.

Tess kohoaa aivan uudenlaiselle radalle, jota kokeillaan ensi kertaa. Rata on soikea ja tahdistettu Kuun kiertoon Maan ympäri, kertoo Nasa sivuillaan.

”Joka kerta lähellä maapalloa Tess lähettää kaikki ottamansa kuvat lennonjohdolle. Tämä on aivan uutta”, sanoi Tessiä rakentanut avaruusinsinööri George Ricker MIT-yliopistosta.

Radalle kohoamiseen menee viikkoja. Apuna käytetään Kuun painovoimaa.

Lisäksi neljän tarkan kameran viritys vie aikansa. Siksi Tess alkaa havainnoida tähtien ympäristöä vasta kesäkuun lopulla.

Tess keskittyy tähtiin 30–300 valovuoden päässä. Jos niiltä löytyy ehdokkaita eksoplaneetoiksi, aletaan niitä tutkia maanpäällisillä kaukoputkilla.

Auringon ja Maan lähellä on 250 valovuoden etäisyydellä noin 200 000 tähteä. Tess keskittyy kirkkaisiin ja läheisiin tähtiin.

Erityisesti tutkijat haluavat selvittää, onko uudella eksoplaneetalla kaasukehää ja jos on, mistä aineista se koostuu.

Tessin menetelmä on vanha tuttu. Jos tähden edestä kulkee planeetta, se himmentää hetkeksi tähden valoa. Muutoksen perusteella voidaan selvittää tähteä himmentävän kappaleen koko ja massa.

Moni haluaa ryhtyä liikkumaan, mutta into lopahtaa aikatauluihin ja monimutkaisiin harjoitusohjelmiin. Tavoite pitää paremmin, jos laajentaa mielikuvaa liikunnasta.

Liikkuminen on terveellistä, kuka sitä ei tietäisi. Mitä välttelystä seuraa, voi aavistella UKK-instituutin tuoreesta raportista, jossa lasketaan liikkumattomuuden kustannuksia suomalaiselle yhteiskunnalle.

Ne ovat huomattavat: vähintään runsaat kolme miljardia mutta kenties jopa yli seitsemän miljardia euroa vuodessa. Summa kertyy sairauspäivistä, lääkemenoista, terveyspalveluiden käytöstä, tekemättä jääneistä työtunneista, menetetyistä verotuloista ja koti- ja laitoshoidon kustannuksista.

Tutkimusten mukaan liikkuja suojaa itseään monilta sairauksilta: diabetekselta, masennukselta, metaboliselta oireyhtymältä, sydän- ja verisuonitaudeilta, jopa joiltakin syöviltä – ja tietysti ylipainolta.

Mikä määrä sitten pitäisi liikkua hyödyt saadakseen?

Suositus kaksi ja puoli tuntia

Maailman terveysjärjestön WHO:n suositus, jota Suomikin noudattaa, ohjeistaa liikkumaan keskitehoisesti vähintään kaksi ja puoli tuntia tai voimakkaasti tunnin ja vartin viikossa.

Ohjetta tukee vuonna 2017 julkaistu tutkimus, johon osallistui yli 130 000 ihmistä 17 maasta. Tulosten mukaan varhaisen kuoleman riski vähenee lähes 30 prosenttia, kun käyttää vähintään suositellun ajan fyysisiin aktiviteetteihin.

Hyvästä kannusteesta huolimatta aikatavoite voi lannistaa nykyajan kiireistä ihmistä. Mistä ottaa ajan juoksulenkkiin, jumppatuntiin tai salilla käyntiin?

Entä jos sitä ei tarvitsisi aina erikseen ottaa. Liikuntaa voi tarkastella muutenkin kuin nimenomaisena suorituksena.

Kertyy arjen askareistakin

WHO laskee keskitehoiseksi liikunnaksi myös tavalliset arjen tekemiset, kuten imuroinnin ja muut kotityöt. Samaan joukkoon menevät työmatkakävely, työmatkapyöräily – ja näin kesän lähestyessä monen iloksi – myös puutarhatyöt, marjastus ja sienestys.

Liikuntaa ei ole edes pakko jakaa pitkin viikkoa, vaikka suositus niin neuvookin. Viikonloppuliikuntakin hyödyttää. Tutkimuksissa se on pienentänyt ennenaikaisen kuoleman riskiä yhtä paljon kuin ositettu liikunta.

Mikä parasta, tuore yhdysvaltalaistutkimus osoittaa, että vähänkin on parempi kuin ei mitään.

Nykyinen suositus pitää terveyshyödyn rajana vähintään kymmenen minuutin liikuntarupeamaa, mutta uusien tulosten mukaan elimistö kiittää jo kahden minuutin aktiivisuudesta. Se voi olla pysäkin väli kävelyä tai hissin vaihto portaisiin.

Näin ajatellen kaksi ja puoli tuntia ei enää tunnukaan mahdottomalta.

 

Lue lisää

Huhtikuun Tiede-lehdessä on pitkä artikkeli, jossa kansainväliset tiedetoimittajat esittävät asiantuntijoille monien miettimiä liikuntakysymyksiä: Onko pakko rehkiä hikeen asti? Voiko venyttelyn jättää väliin? Mitä oikein kannattaa syödä? Siivittääkö musiikki tosiaan menoa?

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa paperilehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin kirjautumalla tilaajatunnuksillasi Digilehdet-palveluun.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ellet ole tilaaja, voit hyödyntää maksutonta tutustumistilausta, joka tarjoaa neljän viikon lukuoikeuden Tiede-lehden artikkeleihin.

Pääset tekemään tilauksen klikkaamalla tätä artikkelilinkkiä.