Haista kesä!

Tuoksumuistot vetoavat tunteisiin ja voivat säilyä lapsuudesta vanhuuteen. Mutta mitä onkaan tuoksujen takana?

Ohessa selitykset kolmelle kesäiselle hajuelämykselle!

 

Makkarassa hivelee maillard

Makkaran pinnan ruskistumisen aiheuttavat proteiinien, sokerien ja rasvojen maillardreaktioiden tuotteet, jotka ovat myös tärkeitä grillatun lihan aromiaineita. Juuri ne siellä makkaranuotiolla kutkuttavat hajuhermojamme.
Monipolvinen maillardreaktio tarvitsee lähtöaineikseen proteiineista pilkkoutuvia aminohappoja ja pelkistäviä sokereita, kuten glukoosia tai fruktoosia. Niistä syntyviä yhdisteitä on tunnistettu jo useita tuhansia, ja monta on vielä tunnistamatta.

Lähde: Anu Hopia, elintarvikekehityksen professori, Turun yliopisto

 

Ruoho tuoksuu ”vihreältä”

Vastaleikatun nurmen tuoksu hivelee nenää. Sen saavat aikaan eritoten heksenaalin, heksenolin, heksanaalin ja heksanolin isomeerit, joita syntyy ja hulmahtaa ilmaan, kun leikkurin terä viiltää ruohojen lehdet poikki.
Nämä haihtuvat yhdisteet laastaroivat vioittuneita soluja: niillä on antibioottisia ominaisuuksia, joten ne ehkäisevät bakteerien hyökkäyksiä.
Tämä ”vihreän tuoksu” hoitaa myös ihmistä. Japanilaistutkijoiden mukaan cis-3-heksenoli ja trans-2-heksenaali lievittävät niin stressiä, kipua kuin väsymystä.

Lähteet: Journal of geophysical research 1999, Biopsychosocial medicine 2008, Chemical senses vol 30

Kesäsade nostaa tuoksut kasviöljyistä ja bakteereista

Kasvillisuus on täynnä voimakastuoksuisia haihtuvia öljyjä ja muita yhdisteitä. Kun sadevesi osuu itseään lämpimämpään kasvillisuuteen ja maahan, se höyrystyy ja kuljettaa nämä kasvien yhdisteet mukanaan ilmaan. Ihmisnenä aistii tämän aromaattisen vesihöyryseoksen ”sateen tuoksuna”.

Tuoksu vaihtelee kasvillisuuden mukaan. Esimerkiksi sateiselle mäntymetsälle antaa tuoksun alfa-pineeni, joka tunnetaan myös tärpätin ainesosana.

Lisäksi sade irrottaa maasta ilmaan esimerkiksi aktinobakteerien itiöitä, joiden aromin aistimme ”maan tuoksuna”. Se on voimakkaimmillaan, kun sadetta on edeltänyt pitkä kuiva kausi. Muhevaa sateenjälkeistä ”maan tuoksua” ryydittävät myös aktinobakteerien ja syanobakteerien hajoamistuotteet, geosmiini ja 2-metyyli-isoborneoli.

Hapan sade voi puolestaan aiheuttaa kemiallisia reaktioita, jotka tuottavat aromaattisia aineita maanpinnan kemiallisista yhdisteistä, kuten eloperäisistä hajoamistuotteista. Tällöin sateenjälkeinen haju ei välttämättä ole miellyttävä. Ukkosen jälkeen saattaa aistia myös pistävän otsonintuoksahduksen.

Lähde: Heikki Vuorela, farmakognosian professori, Helsingin yliopisto

 

Julkaistu Tiede -lehdessä 6/2010  

 

Aurinkokunnassamme kiitänyttä asteroidia tutkitaan vielä radioteleskoopein. Ohessa taiteilijan näkemys sikarin muotoisesta vieraasta. Kuva: ESO / M. Kornmesser

Asteroidi ’Oumuamua tuli Maan lähelle aurinkokuntamme ulkopuolelta ja on nyt jo yli 300 miljoonan kilometrin päässä Maasta.

Asteroidi ulkoavaruudesta lensi aurinkokuntaamme lokakuussa, ja se paljastui oudosti sikarin muotoiseksi. Asteroidi sai nimen ‘Oumuamua, joka tarkoittaa havaijin kielellä viestinviejää.

Tähtitieteilijät haluavat nyt tarkistaa, onko asteroidissa merkkejä vieraasta sivilisaatiosta tai Maan ulkopuolisesta älystä.

Asteroidia tutkii loppuviikosta iso Green Bankin radioteleskooppi läntisessä Virginiassa Yhdysvalloissa, kertoo The Guardian.

Radioteleskooppi seuraa asteroidia keskiviikosta alkaen ainakin kymmenen tuntia. Merkkejä etsitään neljällä eri radiotaajuudella.

”Asteroidista voisi löytyä esimerkiksi radiolähde”, sanoo tähtitieteen professori Avi Loeb Harvardin yliopistosta. Hän on mukana Breakthrough Listen -hankkeessa, joka etsii vieraan älyn merkkejä avaruudesta.

Breakthrough Listen -hanke perustettiin 2015. Se etsii elämän merkkejä planeetoilta, joita on löydetty ja löydetään miljoonalta lähimmältä tähdeltä. Hanketta rahoittaa venäläinen miljardööri Juri Milner.

”On outoa, että ensimmäinen kappale, jonka havaitsemme tulevan aurinkokuntamme ulkopuolelta, on tuon muotoinen”, sanoo Loeb.

”Jos siinä on mitään keinotekoista, saamme siitä selvää. Melko varmasti se on tavallinen kappale”, sanoi Loeb The Guardian -lehden mukaan.

Tähtitieteilijät pystyivät päättelemään asteroidin radasta, että se tuli aurinkokuntamme ulkopuolelta. Jonkin kappaleen painovoima on sinkauttanut sen tähtienväliseen avaruuteen.

‘Oumuamuan muoto mietityttää tähtitieteilijöitä. Samanlaista ei ole tavattu aurinkokunnassamme.

Vaikka signaalia maan ulkopuolisesta älystä ei saataisikaan, saa radioteleskoopilla lisää tietoa kohteesta. Vielä ei tiedetä, onko sillä vettä ja kaasuja.

Tutkijat esittävät, että nykyihminen vaelsi ulos Afrikasta useaan otteeseen. Ensimmäisen seurueen lähdöstä on noin 120 000 vuotta.

Nykyihminen Homo sapiens kehittyi Afrikassa, mistä noin 60 000 vuotta sitten levittäytyi Aasian ja Euroopan puolelle joukko, josta kaikki nykyiset ei-afrikkalaiset polveutuivat.

Näin ihmislajin tarinaa on kerrottu koulukirjoissa ja tiedeuutisissa vuosien ajan. Nyt siihen on aika tehdä päivitys, toteavat alan asiantuntijat Science-lehdessä .

Arvostetun Max Planck -instituutin ja Hawaijin yliopiston tutkijat kokosivat analyysissaan yhteen joukon löytöjä, jotka on tehty Aasiassa aivan viime vuosina. Niistä saadut tutkimustulokset eivät sovi yhteen vanhan kertomuksen kanssa.

Esimerkiksi Keski- ja Etelä-Kiinasta on löydetty nykyihmisen jäänteitä, jotka on ajoitettu 70 000–120 000 vuotta vanhoiksi.

Löydöt Kaakkois-Aasiasta ja Australiasta viittaavat siihen, että nykyihminen ehti häärätä sielläkin jo ennen kuin lajimme vanhan teorian mukaan oli edes astunut jalallaan Afrikan ulkopuolelle.

Tutkijat esittävät, että nykyihminen vaelsi ulos Afrikasta useaan otteeseen. Ensimmäisen seurueen lähdöstä on noin 120 000 vuotta, siis kaksi kertaa pidempi aika kuin mitä ennen otaksuttiin.

Heidän jälkeensä muuttajia on ollut useita, kunnes suurin Afrikasta muutto nähtiin 60 000 vuotta sitten.

Jokin vanhassa tarinassa sentään pitää kutinsa: kaikki kansat Afrikan ulkopuolella polveutuvat tuosta viimeksi mainitusta joukkiosta. Syystä tai toisesta aiemmin lähteneiden ihmisten suvut ovat sammuneet.

”Varhemmin kuin 60 000 vuotta sitten Afrikasta levittäytyneet ihmiset olivat todennäköisesti pieniä metsästäjä-kerääjien ryhmiä. Ainakin jotkin näistä varhaisista levittäytyjistä jättivät vähäisiä geneettisiä jälkiä nykyisiin ihmispopulaatioihin”, selittää tutkimustiedotteessa professori Michael Petraglia Ihmisen historian Max Planck -instituutista.

Analyysissaan tutkijat liittävät tarinaan myös viimeaikaisissa geenitutkimuksissa saadut tiedot siitä, että nykyihminen pariutui sukulaislajiensa kanssa Afrikasta lähdettyään.

Nykyihmisiltä on tunnistettu niin neandertalien kuin denisovanihmisten geenejä sekä näiden lisäksi vielä tunnistamattoman ihmislajin perimää.

Tutkijoiden mukaan risteytyminen tapahtui Aasiassa, missä lajeillamme oli mahdollisuus kohdata oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa.