Sisäiset reaktiot kertovat enemmän kuin ilmeet. Kuva: Shutterstock
Sisäiset reaktiot kertovat enemmän kuin ilmeet. Kuva: Shutterstock

Psykologit mittasivat treffikojussa 140 ihmisen sykettä, hikoilua, katseita ja eleitä.

Ihastuminen asuu sittenkin sydämessä. Tuore tutkimus osoittaa, että jos joku pitää sinusta, sydämen syke voi kertoa enemmän kuin kehon kieli.

Parhaiten ihastumista mittaa se, kuinka paljon parit tahdistavat kehon toimintoja ensi kertaa tavatessaan. Näihin liittyvät esimerkiksi juuri sydämen syke ja hikoilu.

Tämän todistivat sokkotreffit, joita hollantilaiset psykologit järjestivät. Niissä hikoilua mitattiin ihon sähkönjohtavuudesta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Kuulemme usein ihmisistä, jotka sopivat toisilleen hyvin, mutta kipinää ei silti synny heidän välilleen. Halusimme tietää, voisiko kipinän mitata, jos se on syttyäkseen”, sanoo psykologian professori ja tutkija Mariska Kret Leidenin yliopistosta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kret pystytti ryhmänsä kanssa ”treffikojun” musiikkifestivaalille. Ihmiset saivat osallistua mökissä lyhyisiin tapaamisiin, joissa he saattoivat etsiä itselleen mahdollista kumppania.

Ensiksi he saivat katsoa itselleen vierasta henkilöä kaksi minuuttia. Sen jälkeen he saivat jutella saman henkilön kanssa kaksi minuuttia.

Kokeeseen osallistui 140 miestä ja naista. He kaikki olivat kiinnostuneita vastakkaisesta sukupuolesta. Tämä johtui siitä, että vain muutama homoseksuaali osallistui kokeeseen vapaaehtoisesti. Heidän vierailunsa hytissä eivät osuneet yksiin.

Koehenkilöihin kiinnitettiin anturit, jotka mittasivat muun muassa sykettä ja sen, kuinka hyvin iho johtaa sähköä. Tähän vaikuttaa ihon kosteus eli hikoilu.

He saivat myös erikoiset lasit, joilla seurattiin katseen kohdistumista. Samalla kehon kaikki liikkeet tallennettiin videolle.

Kokeen lopussa osallistujilta kysyttiin, haluaisivatko he lähteä oikeille treffeille kohtaamansa henkilön kanssa. He saivat myös pohtia, ajatteliko kohdattu henkilö kenties samoin.

Tutkijat saivat selville, että ruumiinkieli ei ennustanut, pitääkö ihminen kohtaamastaan henkilöstä vai ei. Silmän liikkeet, tuijotus, kasvojen ilmeet tai nyökkäily eivät kertoneet siitä.

Ihmiset kyllä peilasivat toistensa käyttäytymistä. He hymyilivät tai nyökkäsivät, kun toinen henkilö teki niin. Mutta toisin kuin ihmiset yleisesti uskovat, näiden peilausten ja vetovoiman tuntemisen välillä ei ollut yhteyttä.

Löytö tuntuu olevan ristiriidassa aiempien tutkimusten kanssa, sanoo psykologi Sally Farley Baltimoren yliopistosta.

”On paljon kirjallisuutta, joka osoittaa, että ihmisen ulkoinen käyttäytyminen ennustaa vetovoiman tunnetta hyvin. Näitä merkkejä ovat katsekontakti, läheisyys, kosketus, eleet, matkiminen ja ääni. Ne kaikki osoittaisivat, jos vetovoimaa löytyy.”

Hollantilaiset kuitenkin havaitsivat, että mitä enemmän kohtaavien parien syke ja ihon johtavuus tahdistuivat tapaamisen aikana, sitä enemmän he tunsivat houkutusta toiseen.

Ihmisen fysiologia tarjoaa paljon parempia arvioita ihastumisesta kuin kehonkieli, sanoo psykologi Eliska Prochazkova, joka on myös Leidenin yliopistosta.

Ihmiset eivät yleensä pysty hallitsemaan niitä. Emme myöskään näe toisen ihmisen sydämeen. Usein kuitenkin elimistön toiminta vaikuttaa siihen, mitä tunnemme. Se vaikuttaa myös alitajuntaan, sanoo Prochazkova.

Tutkijat havaitsivat kokeessa myös, miten huonosti ihmiset tulkitsivat toisen tunteita. Kun koehenkilöitä pyydettiin ennustamaan, haluaisiko toinen treffeille, he arvasivat sen yhtä huonosti kuin sattumalta tehty arvaus.

Vastauksissa paljastui kotiinvetoa. Jos joku haaveili kumppanuudesta, hän ajatteli todennäköisemmin, että kohde piti hänestä. Oikeasti vastaavuutta ei löytynyt.

”Ihmiset painottavat selvästi omia tunteitaan”, Prochazkova sanoo.

Kokeessa naiset hymyilivät, nyökkäilivät ja koskettivat kasvojaan enemmän kuin miehet. Miehet puolestaan tuijottivat enemmän mahdollisen kumppanin päätä ja silmiä.

Lisäksi naiset olivat krantumpia. Noin 34 prosenttia naisista ilmoitti haluavansa kunnon deiteille, miehistä noin 53 prosenttia.

Koska halu tavata uudestaan osui yksiin vain 16 prosentilla kokeen pareista, ei koe nähtävästi johtanut moniin suhteisiin. Jos kuitenkin oli halua tavata toinen koehenkilö, antoivat tutkijat antoivat parille toistensa yhteystiedot. Sen jälkeen ei enää tutkittu, miten suhde eteni.

Leidenin tutkijat ovat lähettäneet tutkimusraportin BioRxiviin, mutta sitä ei ole vielä vertaisarvioitu.

Mariska Kret esitteli tutkimusta syyskuussa Oxfordissa, jonne oli kokoontunut Euroopan primatologeja eli kädellistutkijoita. Kokeen löydöistä kertoi myös tiedelehti New Scientist.

Sisältö jatkuu mainoksen alla