Alkoholista pääsee ehkä tulevaisuudessa eroon oksitosiinin avulla. Kuva: Heli Saarela
Alkoholista pääsee ehkä tulevaisuudessa eroon oksitosiinin avulla. Kuva: Heli Saarela

Ruiske oksitosiinia on auttanut amfetamiinikoukkuun jääneitä rottia ja pakonomaisesti ryypiskeleviä paviaaneja.

Joka joutuu tiukasti koukkuun vaikkapa alkoholiin, huumeisiin tai rauhoittaviin lääkkeisiin, menettää kiinnostuksensa kaikkeen muuhun.

Kymmenen vuotta sitten psykofarmakologi Iain McGregor Sydneyn yliopistosta alkoi pohtia, voisiko addiktoituneen aivot ohjelmoida uudelleen niin, että ne suuntautuisivat ihmiselle luonteenomaiseen sosiaaliseen elämään eivätkä kaipaisi aineiden aiheuttamaa hurmosta.

Hän ryhtyi tutkimaan oksitosiinia, rakkaushormonia. Eritämme sitä, kun olemme toistemme kanssa tekemisissä miellyttävissä merkeissä, kuten lemmiskellessämme. Hormoni auttaa vahvistamaan ihmisten välisiä siteitä.

McGregor työtovereineen aikoo kokeilla keinotekoista oksitosiinin esiastetta (soc-1) sisältäviä pillereitä ihmisillä ensi vuonna. Koehenkilöt ovat huumeisiin addiktoituneita aikuisia, kertoo New Scientist.

McGregorin tiimi ruiskutti oksitosiinia rottiin, jotka olivat pahoin riippuvaisia metamfetamiinista. Aine on voimakkaampaa kuin tavallinen amfetamiini ja tuottaa vahvan hyvän olon tunteen.

Ennen koetta rotat elivät täysin aineen varassa. Jos tutkijat eivät olisi estäneet niitä, ne olisivat painaneet loputtomiin vipua, joka antoi niille huumetta, ja kuolleet yliannostukseen.

Yllättäen oksitosiinia saaneet rotat lakkasivat melkein täysin koskemasta vipuun.

Seuraavaksi olivat vuorossa alkoholisteiksi opetetut rotat. Niiden annettiin lipittää olutta 70 minuuttia päivittäin, ja juoman alkoholipitoisuutta kasvatettiin vähitellen. Myöhemmin koe-eläimet saivat vapaasti juopotella.

Ne koe-eläimet, jotka olivat saaneet oksitosiiniruiskeen, joivat huomattavasti vähemmän kuin verrokkiryhmän jyrsijät.

Näiden ja muiden lupaavien tulosten jälkeen Yhdysvalloissa tehtiin useita pieniä ihmiskokeita. Esimerkiksi Pohjois-Carolinan yliopistossa testattavana olivat alkoholistit, Kalifornian yliopistossa kokaiinin ja opioidien väärinkäyttäjät. Kokeissa ei turvallisuussyistä ruiskutettu oksitosiinia koehenkilöiden verenkiertoon vaan nenään.

Tulokset olivat pettymyksiä. Tämä johtuu luultavasti siitä, ettei kovin suuri osa oksitosiinista päädy nenän limakalvoilta aivoihin. Hormonissa on isoja molekyylejä, joiden on vaikea läpäistä veriaivoestettä. Lisäksi se hajoaa verenkierrossa helposti.

Ongelman kiertämiseksi McGregorin ryhmä ja joukko Sydneyn yliopiston kemistejä kehittivät oksitosiinia matkivan, pienirakenteisemman aineen. Se koostui kolmesta osasta, joita ei ollutkaan helppo liittää yhteen.

Niinpä tutkijat päättivät testata osasia erikseen. Yksi niistä on soc-1, eli synteettinen oksitosiinin kaltainen yhdiste 1. Kun rotat saivat pistoksen sitä, ne muuttuivat sosiaalisemmiksi. Ne jopa rapsuttelivat lempeästi lajikumppaneita, joita eivät olleet koskaan ennen tavanneet.

Myöhemmin tutkijat havaitsivat, että soc-1 todella aktivoi rottien aivojen tärkeimpiä oksitosiinia tuottavia alueita.

Ryhmä on kokeillut tätä oksitosiinin esiastetta metamfetamiinista riippuvaisiin rottiin, kokaiinikoukussa oleviin reesusapinoihin ja pakonomaisesti ryypiskeleviin paviaaneihin. Se näyttää tehoavan hämmästyttävällä tavalla.

Esimerkiksi rotilla, joihin ruiskutettiin soc-1:tä, himo metamfetamiiniin vaimeni huomattavasti. Ne painoivat huumeannoksen antavaa vipua yli 85 prosenttia vähemmän kuin ennen koetta.

Vastaavasti lääkityt reesusapinat keskeyttivät vivunpainelun 35 yrityksen jälkeen. Aiemmin ne olivat jaksaneet tuuppia painiketta lähes 350 kertaa saadakseen yhden suonensisäisen paukun.

Parhaillaan McGregorin ryhmä yrittää selvittää, miten soc-1 toimii. He olettavat, että se sysää elimistön oman oksitosiinin tuotannon hurjaan vauhtiin. Se taas suuntaa aivot uudelleen niin, että ne keskittyvät sosiaaliseen elämään.

McGregorin ryhmä uskoo, että oksitosiini voi tehota kaikkiin huumeisiin, sillä ne vaikuttavat aivoissa samojen mekanismien kautta.

Toisin kuin esimerkiksi korvaushoidoissa käytettävä metadoni, oksitosiini ei ole synnyttänyt riippuvuutta koe-eläimissä. Se ei myöskään ole aiheuttanut niille käytöshäiriöitä eikä lihomista.

Vaikka alkoholistirotat ovat parantuneet oksitosiinilla, ihmisten hoitaminen hormonilla on varmasti hankalampaa. Melkein kaikki huumeriippuvaiset ovat moniongelmaisia.

Käyttäjä4499
Seuraa 
Viestejä2706
Liittynyt21.7.2017

Kiintymyshormonista aiotaan lääkettä riippuvuuksiin

Keijona kirjoitti: Nostetaas kissa pöydälle. TV: The Opium of the People Ruudut on ooppiumia ihmisille. Mikä se rentouttaa ja rauhoittaisi mukavammin raskaan ja hektisen päivän päätteeksi kuin istahtaa ruudun eteen ja vaipua ajatelemattomuuteen ? Antaa tutun turvalliset itse valitut tuubat ja viihdevirran soljua silmistä sisään, unohtaa ja unohtaa murheet, ahdistukset. Uskon tuon! Vaikka en ole omistanut TV:tä moneen vuoteen (siksi olenkin täällä).
Lue kommentti
QS
Seuraa 
Viestejä4242
Liittynyt26.7.2015

Kiintymyshormonista aiotaan lääkettä riippuvuuksiin

Käyttäjä4499 kirjoitti: QS kirjoitti: https://www.hs.fi/tiede/art-2000005563742.html Vaarallisuusjärjestys tällä kertaa arvottu terkkarikäyntien määrän mukaan: 1. metamfetamiini, 2. synteettinen kannabis, 3. alkoholi, 4. ekstaasi, 5. amfetamiini, jaettu 6. sija lsd ja kokaiini, 7. kannabis, 8. sienet. Eli korvaushoitona alkoholisteille sieniä, pilveä, kokkelia ja lsd trippejä, varalla ehkä piriä. SOTE-uudistukseen mukaan, niin alko-hoitokustannukset romahtaa. Yay. Seuraavaksi haluamme...
Lue kommentti

Serkkumme maalasi luolan seinää, ennen kuin oma lajimme saapui Eurooppaan.

Tutkimukset ovat jo pitkään kumonneet harhaluuloja muinoin tyhminä pidetyistä neandertalinihmisistä. Nyt Espanjan luolosta on löytynyt vakuuttavia todisteita siitä, että neandertalit kykenivät ilmaisemaan itseään myös taiteellisesti.

Science-lehdessä ilmestynyt kansainvälisen paleoantropologiryhmän tutkimus osoittaa, että  Cantabrian maakunnassa sijaitsevan Pasiegan luolan maalaukset on tehty yli 64 000 vuotta sitten.

Osittain samojen tutkijoiden Science Advances -lehdessä samaan aikaan julkaisema tutkimus osoittaa puolestaan, että neandertalit saattoivat myös värjätä kotiloita mineraaliväreillä ja koristella niillä itseään jopa 120 000 vuotta sitten.

Luolamaalausten ajoittaminen on ollut pitkään erittäin vaikeaa, sillä maalauksissa ei ole orgaanisia ainesjäämiä, joista voisi tutkia radiohiiliajoitukseen tarvittavien hiilen radioaktiivisten isotooppien määriä.

2000-luvulla on kuitenkin selvinnyt, että ajoitukseen sopii myös kalsiitti, jota pohjavesi kerryttää luolan seiniin ohueksi kerrokseksi.

Pohjavesi sisältää näet pieniä määriä uraaniatomeja, jotka ajan kuluessa puoliintuvat toriumiksi. Uraani-ja toriumisotooppien keskinäinen suhde paljastaa, miten vanha tutkittava näyte on. Tällaisten tutkimusten perusteella Pasiegan maalausten täytyy olla vähintään 64 000 vuotta vanhoja.

Neandertalinihmisen ilmeinen kyky luovuuteen osoittaa, että he olivat henkisiltä ominaisuuksiltaan lähempänä meitä kuin on luultu.

”Suurin osa kollegoistani tulee tyrmistymään”, arvioi paleoantropologi Jean-Jacques Hublin Max Planck -instituutista Science-lehden uutisartikkelissa.

”Luolamaalauksia on pidetty suurena nykyihmisiä ja neandertalinihmisiä erottavana tekijänä. Tämä löydös kuroo rakoa umpeen”, Hublin kuvaa kollegoidensa työn merkitystä. Hän itse ei ollut mukana käsityksiä myllertävässä tutkimuksessa.

Tutkimusryhmään kuulunut paleoantropologian professori João Zilhão Barcelonan yliopistosta on vakuuttunut, että neandertalinihmiset olivat henkisiltä kyvyiltään nykyihmisen veroisia.

”Kaikilla käytännön mittareilla neandertalinihmiset olivat samanlaisia kuin me”, Zilhão sanoo New York Timesissa.

Kaikki tutkijat eivät ole valmiita menemään aivan näin pitkälle. Jean-Jacques Hublinin mukaan maalausten ajoitus kyllä osoittaa, että neandertalinihmisellä oli nykyihmiselle ominaiset kyvyt monella osa-alueella. Uusi tutkimus ei kuitenkaan pyyhkäise pois meidän ja serkkujemme kulttuurillisia ja henkisiä eroja.

”Nykyihminen syrjäytti neandertalit, ja siihen on syynsä”, Hublin sanoo.

Kalifornian yliopiston psykologi, emerityusprofessori Richard Cos esitti äskettäin hypoteesin, jonka mukaan nykyihmisen kyky tehdä huomattavasti neandertalien luolamaalauksia monimutkaisempia teoksia olisi osoitus pitkälle kehittyneestä käden ja silmän koordinaatiosta, jonka kehitti keihäänheitto. Serkuiltamme tämä koordinaatio puuttui.

Major_Overhaul
Seuraa 
Viestejä5758
Liittynyt13.3.2017

Neandertal oli myös taiteilija

Lajineutraali kirjoitti: ”Nykyihminen syrjäytti neandertalit, ja siihen on syynsä”, Hublin sanoo. "Suomalaiset tulevat lajina katoamaan ja maa siirtyy ulkomaiseen omistukseen viimeinen meidän heimolaisemme syntyy pellavapäänä tällä vuosisadalla ja siihen on syynsä." Tokaisee eräs ympärilleen katsova. Ei me turhaan Suur-Suomea oltu rakentamassa...svenssonit katoaa ja slobot.
Lue kommentti

Our ignorance is not so vast as our failure to use what we know !
- M. King Hubbert

Yksittäinen ravintoaine ei ratkaise, miten hyvin laihdutus onnistuu.

Jos haluaa pudottaa painoaan, kannattaa seurata yksinkertaista neuvoa: vähentää syömistään ja syödä terveellisesti. Tähän päätelmään voi tiivistää Stanfordin yliopiston tutkimuksen, jossa seurattiin ylipainoisten ruokavaliota ja laihtumista vuoden ajan.

Kokeeseen osallistui kaikkiaan 609 ihmistä, suunnilleen puolet miehiä ja puolet naisia. Iältään he olivat 18–50-vuotiaita.

Osallistujat jaettiin sattumanvaraisesti kahteen laihdutusryhmään: toisen ryhmän ruokavaliosta vähennettiin rasvaa, ja toinen ryhmä tinki hiilihydraateista.

Ennen dieetin aloittamista osallistujille pidettiin perusteelliset ravitsemusluennot ja heidät opastettiin noudattamaan terveellistä ruokavaliota.

Vähärasvaiselle dieetille arpoutuneita ohjeistettiin esimerkiksi vähentämään rasvaisen lihan ja rasvaisten maitotuotteiden käyttöä. Hiilihydraateista tinkiviä kehotettiin välttämään muun muassa muroja ja riisiä. Yhteisesti kaikkia evästettiin välttämään einesruokia, lisättyjä sokereita ja transrasvoja ja syömään mahdollisimman paljon vihanneksia.

Vuoden kuluttua kummankin ryhmän jäsenet olivat laihtuneet keskimäärin kuusi kiloa, tutkijat raportoivat Jama-lääkärilehdessä.

Yhtäläinen tulos vie pohjaa puheilta, joilla tiettyihin ruoka-aineisiin keskittyviä dieettejä kehutaan toinen toistaan tehokkaammiksi.

Toimivan laihdutuksen perusajatus on sama dieetistä riippumatta: vähemmän sokeria, vähemmän valkoista jauhoa ja enemmän vihanneksia, korostaa tutkimusta johtanut ravitsemustieteilijä, professori Christopher Gardner tutkimustiedotteessa.

Geenit eivät auttaneet

Rasvan ja hiilihydraattien lisäksi tutkijoita kiinnosti erityisesti se, kuinka paljon perimä vaikuttaa laihdutuksen onnistumiseen.

Aiempien tutkimusten perusteella hiilihydraatti- ja rasva-aineenvaihduntaan osallistuvista geeneistä esiintyy erilaisia variantteja, jotka voivat joko edistää tai vähentää näiden ravintoaineiden varastoitumista elimistöön. Gardner on itse saanut asiasta hienoista näyttöäkin.

Kaikilta laihdutuskokeeseen osallistuneilta otettiin dna-näyte, josta kartoitettiin kolme hiilihydraatti- ja rasva-aineenvaihduntaan kytkeytyvää geeniä. Osalla oli variantti, jonka uskottiin tehostavan vähärasvaista ruokavaliota. Osan geenit ennustivat hyötyjä hiilihydraattien välttelystä.

Kummankin ryhmän laihduttajista noin puolet sattui päätymään geeniensä kannalta otolliselle dieetille.

Lopputulos oli kuitenkin geenihypoteesin kannalta karu. Geeneillä ei ollut mitään havaittavaa vaikutusta laihdutuksen onnistumiseen. Näin Gardner tuli kumonneeksi aiemmat tuloksensa, joiden mukaan geeneilleen sopivaa ruokavaliota noudattaneet laihtuivat enemmän kuin geenejään vastaan sotineella dieetillä olleet.

Emme onnistuneet toistamaan sitä tutkimusta. Emme päässeet edes lähelle, Gardner summaa STAT-terveyssivustolla.

Tutkimus antaa siis myös tärkeän opetuksen siitä, miksi tulosten toistettavuus on tieteessä tärkeää.