Mieli tekee, vaikka järki sanoo stop. Kuva: Shutterstock
Mieli tekee, vaikka järki sanoo stop. Kuva: Shutterstock

Rasvaa ja sokeria sisältävä nykyruoka sekoittaa mielihyväjärjestelmän.

Uusimman tiedon valossa kannattaa katsoa entistäkin tarkemmin, mitä suuhunsa pistää, kun on nälkä.

Tutkijat ovat havainneet, ettei ylipaino tule yksin lautaselta, vaikka ruokailutottumusten muutos epäterveellisempään suuntaan onkin tärkein syy maailman laajuiseen lihomisepidemiaan. Suomalaisistakin aikuisista jo joka toinen on ylipainoinen, ja heistä joka viides on lihava.

Kilojen kertymistä ruokkivat monet mekanismit. Emme siis olekaan yksinomaan sitä, mitä syömme, vaan myös sitä, miten elimistömme syötyyn reagoi.

Juuri nyt suuri mielenkiinto kohdistuu suolistomikrobien kirjoon, sillä tutkimusten mukaan ruokavalio säätää sitä ja se säätää ruokavaliota. Jos suolistossa on runsaasti makeaan mieltyneitä lajeja, kuten Prevotella-bakteereja, ne haluavat ruokaa, joka sisältää sokereita. Bacteroidetes-lajit puolestaan himoavat rasvoja.

Suolistosta on tiivis yhteys aivoihin, joten myös nämä mikrobien pahikset pääsevät vaikuttamaan niiden toimintaan. Bakteerit erittävät yhdisteitä, jotka manipuloivat niin mielialaamme kuin mielitekojamme itseään suosivaan suuntaan. Tähän voi kaatua ruokavalion tervehdyttäminen, vaikka olisi päättänyt pysyä kuinka lujana tahansa.

Aivoissa mielihalujen tuottoon kytkeytyy palkitsemisjärjestelmä, ja ruokaan voi nykynäkemyksen mukaan syntyä jopa samantapainen himo kuin huumeisiin.

Koukuttajaa ei vielä tunneta, mutta tutkijoiden katseet kääntyvät tuttuun suuntaan: sokeriin ja rasvaan. Niiden seuraksi epäiltyjen listalle on nostettu muun muassa juustojen sisältämä kaseiini ja arominvahventeena tunnettu natriumglutamaatti.

Ruokariippuvuus – jos elämälle välttämättömän syömisen yhteydessä voi riippuvuudesta puhua – näyttää toimivan kuin mikä tahansa riippuvuus. Mitä enemmän käyttää, sitä enemmän on saatava.

Syntipukit löytyvät mielihyvää tuottavista endorfiineista ja dopamiinista. Aivokuvauksista tiedetään, että lihavien ihmisten palkitsemisjärjestelmä reagoi huonommin ruokailun jälkeiseen hormonien vapautumiseen kuin hoikkien. Normaali annos ei tuota tyydytyksen tunnetta.

 

Lue lisää

Tammikuun Tiede-lehdessä laaja artikkeli, jossa lääketieteeseen erikoistunut tiedetoimittaja  Mari Heikkilä selvittää painonhallinnan vaikeuteen kytketyviä tekijöitä. Niitä on viime vuosina tunnistettu paitsi aivoista ja suolistosta myös geeneistä ja aineenvaihdunnasta.

Jos aihe kiinnostaa, käy ostamassa painettu lehti tai iPad-digilehti.

Jos olet Sanoman jonkin aikakauslehden tilaaja, voit lukea artikkelin uudessa Digilehdet-palvelussa kirjautumalla tilaajatunnuksillasi alla olevasta linkistä.

Ellet ole vielä aktivoinut digilukuominaisuutta, tee se osoitteessa https://oma.sanoma.fi/aktivoi/digilehdet. Aktivoinnin jälkeen pääset kirjautumaan suoraan digilehdet.fi-palveluun.

Ab Surd Oy
Seuraa 
Viestejä9424
Liittynyt13.7.2015

Kilot kertyvät aivoissa asti

BCK kirjoitti: Ruokavalio, joka helli "hyvää" bakteerikantaa sisältää kuituja (ja probiootteja?). Ehkä siis kasviksia, kokojyväviljaa, hapankaalia, hapatettuja maitotuotteita happamattomien sijaan. En tiedä, siitäkin lienee vaihtelevia mielipiteitä siitä kuituhommasta. Joidenkin mielestä esim. viljaperäiset kuidut ovat suolinukalle vahingollisia. Asiasta tulee mieleen lisäksi sellainen näkökulma, että on kenties varomatonta leimata jotkin bakteerityypit sumeilematta pahoiksi ja toiset hyviksi...
Lue kommentti
BCK
Seuraa 
Viestejä6960
Liittynyt9.7.2010

Kilot kertyvät aivoissa asti

Niin, voi olla. Itsekin vedän monenlaista kuitua useun aika reippaastikin, enkä siltikään ole missin mitoissa. Minä en tuohon viljakammoon oikein osaa suhtautua, paitsi tietty keliaakikkojen kohdalla, ja vilja-allergisten. Olen pitänyt sitä vähän huuhaana, ainakin sitä, että ei-keliaakikot ryhtyvät gluteenittomalle dieetille.
Lue kommentti
Ötökkä meni tästä 500 miljoonaa vuotta sitten. Janan pituus on kaksi senttiä. Kuva: L. Buatois
Ötökkä meni tästä 500 miljoonaa vuotta sitten. Janan pituus on kaksi senttiä. Kuva: L. Buatois

Jokin pieni otus kipitti joen pohjassa jo 540 miljoonaa vuotta sitten.

Kiinasta on löytynyt maailman vanhimmat tunnetut jalanjäljet. Tai oikeammin raajan- tai ulokkeenjäljet.

Jokin pieni otus, todennäköisesti myöhempien niveljalkaisten varhainen esi-isä, on kipittänyt ja kaivautunut joen pohjassa satoja miljoonia vuosia sitten.

Nykyään tuo muinainen joenpohja on kiveä Etelä-Kiinassa. Kivettyneet jäljet löytyivät kahden kivikerroksen välistä. Niistä vanhempi on ajoitettu 551 miljoonan vuoden ikäiseksi ja nuorempi 541 miljoonan vuoden ikäiseksi.

Otus on siis elänyt yli 540 miljoonaa vuotta sitten. Tältä ajalta ei vielä tunneta jalallisia olentoja. Otus on elänyt juuri ennen kambrikautta, jolloin eläinkunta kehittyi räjähdysmäisesti ja uusia lajeja syntyi valtavasti.

Fossiili ajoittuu ediacara-kauden viimeisille vuosimiljoonille. Tuona aikana kehittyivät ensimmäiset monisoluiset ja monimutkaisemmat eläimet.

Valtaosa tuon ajan fossiileista on erilaisia pehmytkudoksisia matoja ja pussimaisia pieneliöitä. Nyt jälkensä jättäneellä otuksella on siis kuitenkin jo tuolloin ollut raajat. Tämä on merkittävää, sillä löydös voi auttaa ymmärtämään eliöiden kehitystä paremmin.

”Eläimet käyttävät ulokkeitaan liikkumiseen, pesänrakennukseen, taisteluun ja syömiseen. On tärkeä tietää, milloin ensimmäiset raajat ilmaantuivat ja mille eläimille, koska sitten ymmärrämme paremmin, miten muinaiset eläimet maapallolla alkoivat muuttua”, selittää geobiologi, professori Shuhai Xiao Virginian teknillisestä yliopistosta The Guardian -lehdessä.

Kivettyneet jäljet ovat niin pieniä, että tutkijat saivat toden teolla tihrustaa kiveä eri kulmissa, jotta auringonvalo olisi osunut pieniin yksityiskohtiin. Jäljet ovat todella hentoja ja vain muutaman millimetrin kokoisia.

Toistaiseksi on mahdotonta sanoa, minkälainen ötökkä jäljet on jättänyt. Asiaa helpottaisi, jos itse otus olisi kuollut ja kivettynyt jälkien läheisyyteen, mutta näin ei ole käynyt

Tutkijat kuitenkin arvelevat, että otus on ollut ehkä sormenpään levyinen ja sillä on mahdollisesti ollut neljä tai viisikin paria jalkoja.

Jäljet ovat kahdessa rivissä, ja fossiilista erottuu myös tunnelia muistuttavia kohoumia. Jälkien perusteella tutkijat ovat hahmotelleet otuksen liikkeet ja ulkonäön.

Tutkijat uumoilevat, että pieni otus on painanut menemään pohjaa pitkin ja välillä kaivautunut pohjahiekkaan, kenties pyydystääkseen mikrobeja ruoakseen tai happea etsien. Voi olla, että tällaisilla pienillä, pohjasedimenttiä sekoittaneilla otuksilla on ollut suurempikin vaikutus muinaisen maapallon geokemiallisiin prosesseihin.Tuolloin yli 540 miljoonaa vuotta sitten maapallon kaikki elämä oli vielä merissä. Ensimmäiset eläimet siirtyivät maalle vasta miljoonia vuosia myöhemmin. Maan päällä ei ollut vielä kasvejakaan.Tutkijat ovat alustavasti sijoittaneet jäljet jättäneen otuksen muinaiseen Lamonte-sukuun, jolle kaivautuminen on ollut muidenkin fossiilien perusteella tyypillistä. Eläintä ei kuitenkaan näillä tiedoilla voida tunnistaa. Otus on kenties ollut sukua joko myöhemmille niveljalkaisille tai nivelmadoille.Tutkimuksen julkaisi Science Advances.

Myös häviävälle puolelle joutuminen ja voimattomuuden tunne lisävät salaliittoteorioiden viehätystä.

Ihmisen kuvitelma omasta osaamisestaan ei aina vastaa todellisuutta. Psykologiassa tunnettu esimerkki tästä on niin sanottu ylivertaisuusvinouma. Se tarkoittaa, että ihminen uskoo tietävänsä aiheesta sitä enemmän, mitä vähemmän hän oikeasti ymmärtää.

Uusi tutkimus osoittaa, että tästä vinoumasta kärsivät ihmiset ovat myös alttiimpia salaliittoteorioille.

Amerikkalaisen Lehighin yliopiston psykologian tutkijat Joseph Vitriol ja Jessecae Marsh selvittivät, miten ihmisten poliittiset tiedot ja taipumus uskoa salaliittoihin korreloivat Yhdysvaltain presidentinvaalien aikana.

Viime vaalien myllerryksessä julkisuuteen tunki mitä oudoimpia valeuutisia ja hämäriä salaliittoteorioita, joista häiriintynein oli ehkä väite demokraattipoliitikkojen pyörittämästä lapsipornoluolasta pizzaravintolan kellarissa.

”Hallitukseen ja yhteiskunnan instituutioihin kohdistuvia salaliittoteorioita esiintyy läpi poliittisen kentän. Näissä uskomuksissa annetaan ylenpalttista vaikutusvaltaa jollekin näkymättömälle toimijalle tai salamyhkäiselle taholle”, Vitriol kuvailee.

”Salaliittoteoriat usein perustuvat jo kumottuihin harhaluuloihin, ja niihin uskova pyrkii niiden avulla torjumaan omaa maailmankuvaansa uhkaavan tiedon, joten niitä on hankala oikaista”, Vitriol sanoo PsyPost-verkkolehdessä.

Vitriolin ja Marshin tutkimuksessa 394 amerikkalaista sai vastata politiikkaa koskeviin kysymyksiin ennen ja jälkeen vuoden 2016 presidentinvaalien.

Heidän piti ensin arvioida, miten hyvin he tuntevat hallituksen politiikkaa. Sitten heitä pyydettiin kertomaan mahdollisimman tarkasti, mistä missäkin linjauksessa ja hankkeessa on oikeasti kyse ja miten ne vaikuttavat.

Löytyi kiinnostava yhteys: mitä kauempana ihmisen käsitys omista tiedoistaan oli todellisesta osaamisesta, sitä todennäköisemmin hän myös uskoi johonkin salaliittoteoriaan, kuten että aids on Yhdysvaltain hallituksen luoma sairaus tai että prinsessa Dianan kuolema oli salamurha.

Kiintoisaa oli sekin, että ilmiö näytti vaikuttavan voimakkaammin Hillary Clintonin kannattajiin sen jälkeen, kun Clinton oli hävinnyt vaalit Donald Trumpille. Toisin sanoen hävinnyt puoli halusi entistä herkemmin uskoa, että maailmassa on meneillään jotain hämärää.

Sama on havaittu aiemmassakin tutkimuksessa. Kun Barack Obama voitti Mitt Romneyn vuoden 2012 presidentinvaaleissa, tuolloin alakynteen jääneet republikaanit epäilivät todennäköisemmin, että vaalituloksissa tai maailmassa yleensä oli jotain vilunkia meneillään.

Salaliittoteoriat ovat siis tavallaan häviäjien harrastus.

”Kun ihmiset kokevat olevansa voimattomia ja heidän kannattamansa puolue häviää, salaliittoteorioista tulee houkuttelevia. Ihmiset tuntevat itsensä uhatuiksi eivätkä koe pystyvänsä hallitsemaan tärkeitä tapahtumia ja asioita”, Vitriol selittää.

Tutkimuksen julkaisi European Journal of Social Psychology.

Vitriol oli hiljattain tekemässä myös toista tutkimusta, joka julkaistiin samassa lehdessä. Tämä 3 500 ihmistä kattanut kyselytutkimus osoitti salaliittoteorioihin uskomisen olevan kytköksissä siihen, että ihminen uskoo yhteiskunnan perusarvojen olevan uhattuina.

Yhdysvalloissa ja epäilemättä muissakin maissa oikeiston ja vasemmiston salaliittoteoriat poikkeavat toisistaan. Esimerkiksi Amerikan laitaoikeisto esitti pitkään väitteitä siitä, että presidentti Obama olisi syntynyt Keniassa.

Tässä kelkassa oli myös Trump ennen valintaansa presidentiksi. Obaman on myös väitetty olevan muslimi.

Demokraattien kannattajien ja vasemmiston parissa taas on yleisempää uskoa, että WTC:n tornien romahdukseen johti jonkinlainen Yhdysvaltain sisäinen salaliitto. Uskomukset kohdistuvat siis tyypillisesti vastakkaiseen poliittiseen siipeen.

Myös kummankin laidan tieteenvastaisia näkemyksiä on tutkittu, ja ne näyttävät menevän melko tasan.

Republikaanien kannattajille on huomattavasti tyypillisempää vastustaa evoluutioteoriaa ja kiistää ilmastonmuutos kuin demokraateille. Vasemmisto taas suhtautuu epäluuloisemmin geenimuunteluun ja rokotteisiin.

Karkeasti voi sanoa, että vasemmistolle on tyypillisempää epäillä suuryrityksiä, kun oikeistolainen taas epäilee hallitusta.

Ylipäänsä näyttää siltä, että ihminen valitsee sellaiset uskomukset, jotka sopivat hänen maailmankuvaansa, olivat ne totta tai eivät.