Jos ilmaan heitetyssä kolikossa on alkuaan klaavapuoli päällä, tuloksena on hieman todennäköisemmin klaava kuin kruuna, Science News -lehti kertoo peräti kahdessa kirjoituksessa. Toisen on laatinut

Jos ilmaan heitetyssä kolikossa on alkuaan klaavapuoli päällä, tuloksena on hieman todennäköisemmin klaava kuin kruuna, Science News -lehti kertoo peräti kahdessa kirjoituksessa. Toisen on laatinut Erica Klarreich ja toisen maailmankuulu tiedetoimittaja Ivars Peterson . Kruunan ja klaavan todennäköisyyksien pitäisi periaatteessa olla yhtä suuret, mutta miksi päällä ollut puoli kuitenkin pääsee voitolle?

Tämän kummallisuuden selvittänyt Stanfordin yliopiston tilastotieteilijä Perci Diaconis ei työtovereinen suinkaan heittänyt kolikkoa miljoonia kertoja, vaan tulos tuli tarkastelemalla, mitä kolikonheitossa oikein tapahtuu.

Jos kolikon pyörimisakseli olisi täsmälleen vaakasuorassa, kruuna ja klaava olisivat yhtä todennäköisiä - edellyttäen että kolikko pyörähtää monta kertaa. Tässä se juju onkin: kolikko ei pyöri niin siististi kuin on oletettu, ja pyörimisen lisäksi siihen tulee mukaan huojumista samaan tapaan kuin pyörivässä hyrrässä. Taitava taikuri voi panna kolikon huojahtelemaan lennon aikana niin vikkelästi, että kolikko näyttää pyörivän kruuna- ja klaavapuolta vaihdellen vaikkei pyörikään. Helppo arvata, kuka pelin silloin voittaa.

Toinen Diaconisin kokeissa saatu tulos koski pöydälle pystyssä pyörimään pantua kolikkoa. Siinä kruunan ja klaavan epäsuhta voi olla hyvinkin suuri, koska harvassa kolikossa painopiste on täsmälleen keskellä. Painopisteen siirtymä johtuu siitä, millaisia kohokuvioita kolikon kruuna- ja klaavapuolella on.

Vakuuttavuutta tuloksille antaa se, että juuri tämä sama Diaconis niitti aikoinaan mainetta tutkimuksillaan, jotka koskivat korttipakan sekoittamista.