Sinileviä ruokkiva rehevöityminen voidaan pitää aisoissa kipsikäsittelyllä, viestii Eila Varjon tuore väitöstutkimus .
Rehevissä järvissä syvänteiden pohjasta vapautu...

Sinileviä ruokkiva rehevöityminen voidaan pitää aisoissa kipsikäsittelyllä, viestii Eila Varjon tuore väitöstutkimus .

Rehevissä järvissä syvänteiden pohjasta vapautuu veteen runsaasti ravinteita, erityisesti leväkasvustoja lietsovaa fosforia. Veteen laskettu kipsi puolestaan vapauttaa kalsiumia, joka sitoo fosforin. Samalla kipsi tiivistää sedenmenttiä ja pitää löyhää pintakerrosta paikallaan

Varjon tutkimusten perusteella käsittely parantaa sedimentin fosforinpidätyskykyä, laskee ravinnepitoisuuksia, vähentää leväkukintoja ja kirkastaa vettä. Myös ranta-asukkaat hyötyvät.

Käsittelyn tehoa selvitettiin nyt ensi kertaa järvimittakaavassa Jokioisten Laikkalammilla. Kipsiä on aiemmin kokeiltu laboratorio-olosuhteissa ja koealtaissa Vihdin Enäjärvellä ja Naantalin Luolalanjärvellä. Kokeet aloitettiin vuonna 1995.

Turun yliopistossa väitellyt Eila Varjo teki kokeita kolmella eri kipsimateriaalilla. Luonnonkipsillä ja erityisesti happamien prosessivesien neutraloinnin yhteydessä syntyvällä rautapitoisella kipsillä saatiin varsin hyviä tuloksia. Fosforihappotuotannon yhteydessä kertyvä kipsi osoittautui soveltumattomaksi järvien kunnostukseen.

Kipsiä syntyy teollisen toiminnan sivutuotteena mm. fosforilannoitteen valmistuksen yhteydessä, sulfidimalmien rikastuksessa, kivihiilenpolton savukaasuja puhdistettaessa ja happamien jätevesien neutraloinnissa. Suomessa jätekipsiä kertyy vuosittain 1,5 miljardia kiloa, koko maailmassa 150 miljardia kiloa.

Kipsin muut käyttömahdollisuudet suhteellisen vähäisiä. Toisaalta rehevöityneiden järvien osuus maamme vesistöistä on jatkuvasti kasvussa ja uusia hoitokeinoja etsitään jatkuvasti. Vesistöjen rehevöityminen on myös maailmanlaajuinen ongelma.