Suomessa kasvatettuihin kaloihin ei kerry suuria pitoisuuksia haitta-aineita, kuten dioksiineja, PCB-yhdisteitä tai lääkejäämiä, vakuuttaa Kansanterveyslaitoksen (KTL) professori Terttu Vartiainen elintarvikealan uutispalvelun Finfoodin haastattelussa....

Suomessa kasvatettuihin kaloihin ei kerry suuria pitoisuuksia haitta-aineita, kuten dioksiineja, PCB-yhdisteitä tai lääkejäämiä, vakuuttaa Kansanterveyslaitoksen (KTL) professori Terttu Vartiainen elintarvikealan uutispalvelun Finfoodin haastattelussa. KTL:n Kuopion yksikössä on mitattu lohista korkeintaan kahden pikogramman dioksiini- ja PCB-arvoja kalagrammaa kohti. Valtaosassa näytteistä pitoisuus on ollut alle yksi pikogramma.

Suomalaiset saavat kaikesta syömästään ruuasta päivittäin keskimäärin 1,2 pikogrammaa dioksiineja ja PCB-yhdisteitä ruumiinkiloa kohti. Maailman terveysjärjestö WHO suosittelee päiväsaanniksi korkeintaan 1-4 pikogrammaa per ruumiinkilo. Ohje sallii 70-kiloisen ihmisen syödä ainakin 35-140 grammaa kotimaista kirjolohta joka päivä. Määrä vastaa osapuilleen suomalaista suositusta syödä reilut kaksi kala-ateriaa viikossa.

Professori Vartiainen pitää kalaa hyvänä - terveellisyytensä takia jopa välttämättömänä - ravintona, eikä rajoittaisi sen syömistä millään lailla.

Haitta-aineita on kaikissa kaloissa jonkin verran, koska niitä kertyy rasvaa sisältäviin kudoksiin. Eniten myrkkyjä on vanhoissa luonnonkaloissa, kuten silakoissa. Esimerkiksi 20 vuotta vanhat silakat voivat sisältää jopa 20-30 pikogrammaa dioksiinia. Tällaiset vonkaleet eivät kuitenkaan juuri päädy kuluttajien ruokapöytään.

EU valmistelee parhaillaan raja-arvoja elintarvikkeeksi käytettävien kalojen sisältämille haitta-aineille. EU on esittänyt dioksiinin raja-arvoksi 3-5 pikogrammaa, kun Suomi haluaisi sallia 10 pikogrammaa grammassa tuoretta kalaa.