Hapankirsikka sisältää melatoniinia. Kuva: Tomasz Sienicki/Wikimedia Commons
Hapankirsikka sisältää melatoniinia. Kuva: Tomasz Sienicki/Wikimedia Commons

Kiivistäkin on todettu hyötyä. Näyttö unijuomien ja -ruokien puolesta on silti heikkoa.

Lämmin maito on saanut rinnalleen uusia juomia ja -ruokia, joiden uskotaan auttavan uneen. Kirsikkamehua jo markkinoidaan netissä unen edistäjänä. Hyötyjä on löydetty muutamissa tutkimuksissakin.

Äskettäin asiaa selvittivät yhdysvaltalaisen Louisianan osavaltionyliopiston tutkijat. He tutkivat, auttaako hapankirsikasta tehty mehu kroonisesta unettomuudesta kärsiviä ihmisiä.

Kokeessa kahdeksan uniongelmista kärsivää koehenkilöä jaettiin kahteen ryhmään, joista toiset nauttivat kahden viikon ajan kirsikkamehua reilun lasillisen aamulla ja illalla ja toiset saman verran lumejuomaa.

Kuurin päätteeksi osallistujille tehtiin laboratoriossa laaja unitutkimus eli polysomnografia. Sitten kuuri ja laboratoriotutkimus toistettiin parin viikon tauon jälkeen niin, että kirsikkamehun ja lumejuomien nauttijat vaihtoivat osia.

Kirsikkamehun voimalla uni näytti paranevan. Mehu pidensi lumejuomaan verrattuna uniongelmaisten unta lähes puolitoista tuntia. Myös unen laatu parani, tutkijat raportoivat American Journal of Therapeutics -lehdessä.

Kyseessä oli pieni tutkimus, jonka tekijätkin pitävät sitä alustavana pilottikokeena. Pienen otoskoon takia siitä ei voi päätellä mitään varmaa, ja tulosten varmistamiseksi koe pitäisi tehdä suuremmalla joukolla.

Vastaavan tuloksen ovat saaneet myös muut tutkijat terveillä koehenkilöillä. Kirsikkamehua päivittäin juoneet nukkuivat jonkin verran pidempään ja laadukkaammin kuin lumejuomaa nauttineet.

Montmorencykirsikka sisältää unta ja valvetta säätävää pimeähormoni melatoniinia. Tutkijat epäilevät, että kirsikkamehu voi vaikuttaa uneen sekä melatoniinin että joidenkin muiden ainesosiensa kautta.

Myös kiivihedelmä voi edistää unta, vihjaa taiwanilainen tutkimus. Kokeessa uniongelmista kärsivät ihmiset söivät joka ilta kaksi kiiviä tuntia ennen nukkumaanmenoa kuukauden ajan. Kiivikuurin päätteeksi uni tuli nopeammin, kesti pidempään ja oli laadukkaampaa.

Kiivissä ei ole melatoniinia. Tutkijat sitä vastoin esittävät olettamuksenaan, että unta edistävät aineet ovat kiivin sisältämät antioksidantit, folaatti ja serotoniini. Kiivi sisältää monista muista hedelmistä poiketen runsaasti serotoniinia, joka ihmisen elimistössä toimii hermovälittäjäaineena.

Klassisen itsehoitoavun eli lämpimän maidon etuja ei ole tiettävästi selvitetty. Suomalaiset tutkijat ovat kyllä verranneet päivällä ja yöllä lypsetyn maidon vaikutuksia uneen. Homman järki on siinä, että lehmä erittää enemmän melatoniinia yömaitoon ja siksi sen voisi olettaa edistävän unta.

Dementoituneilla vanhuksilla tehty päivä- ja yömaitovertailu ei tosin tuottanut sanottavia tuloksia. Uni ei yömaidolla parantunut, joskin sitä nauttineet vanhukset olivat toimeliaampia aamuisin ja iltaisin.

Viime vuonna tehdyn tutkimuskatsauksen mukaan näyttö unta edistävistä ruoka-aineista on vielä niin heikkoa, ettei varmoja päätelmiä hyödyistä voi tehdä.

Vielä epäilevämpi on unitutkija ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen professori Timo Partonen.

”Silloin tällöin ilmaantuu jokin kamomillatee tai kirsikkamehu ja sanotaan, että sillä on suuri vaikutus yöuneen. Nykykäsitys kuitenkin on, että ei ole tiettyä ruokaa tai juomaa, jota syömällä tai juomalla voisi nukkumistaan selkeästi edistää”, Partonen sanoo.

Ruoka-aineilla voi Partosen mukaan olla lumevaikutus. Toisin sanoen jos uskoo jonkin ruoan tai juoman auttavan uneen, se voi tosiaan vaikuttaa.

”Kun syöt banaanin tai juot lämmintä maitoa, se voi toimia ainakin joinakin öinä. Kun katsotaan isompaa joukkoa ihmisiä, ei siitä sitten olekaan hyötyä.”

Ruoka tai juoma voi myös olla osa iltarutiineja, Partonen arvelee. Hyöty ei siinä tapauksessa tule niinkään itse ruoka-aineesta vaan rutiinitoimista, jotka auttavat asettumaan yöpuulle.

Yksittäisiä ruoka-aineita tärkeämpää nukkumiselle on syötävien rasva- tai hiilihydraattipitoisuus sekä ennen kaikkea syömisen ajankohta.

”Mitä lähemmäksi nukahtamishetkeä ruokailu ajoittuu, sitä heikommaksi yöunen laatu käy”, Partonen sanoo.

Huonoja ovat yhtä hyvin hiilihydraattipitoiset kuin rasvaiset ruoat. Molemmista unen laatu kärsii etenkin, jos niitä syödään lähellä nukkumaanmenoaikaa.

”Jos on illalla nälkä, kannattaa syödä tuoreita kasviksia ja hedelmiä. Ne vievät terävimmän nälän pois eivätkä välttämättä vaikuta yöunen laatuun.”

Geenimuoto näyttää torjuvan diabetesta ja tekevän sen kantajista pitkäikäisempiä.

Sattumanvarainen muutos yhdessä ainoassa geenissä näyttää olleen hyödyksi amerikkalaisille amisseille. Geenimuutos näyttäisi pidentävän elämää.

Vanhoillisia kristittyjä oppeja noudattavat amissit ovat tunnettuja siitä, että he elävät eristyksissä modernista yhteiskunnasta. He eivät yleisesti ottaen halua hyödyntää nykymaailman mukavuuksia kuten autoja ja sähköä.

Yhdysvaltalaisen Chicagon Northwestern-yliopiston tutkijat selvittivät erään Indianan osavaltiossa elävän amissiyhteisön jäsenten geeniperimää.

He havaitsivat, että osalla amisseista on mutaatio geenissä, joka vaikuttaa ikääntymiseen. Tästä kirjoittaa muun muassa New Scientist.

Tämä serpine1-niminen geeni tuottaa pai1-proteiinia, joka on yhdistetty solujen nopeampaan vanhenemiseen.

Osalla amisseista on kuitenkin mutaatio tässä geenissä, jolloin kyseistä proteiinia syntyy puolet vähemmän kuin tavallisesti. Tutkijat laskevat mutaation syntyneen kuusi sukupolvea sitten.

Tutkijat huomasivat, että ne amissit, joilla oli vähintään yksi kopio tästä muuttuneesta geenistä, elivät keskimäärin kymmenen vuotta pidempään kuin muut, tyypillisesti 85-vuotiaiksi.

Samoin heidän kromosomiensa päissä olevat telomeerit olivat kymmenen prosenttia pidemmät kuin muilla. Telomeerit lyhenevät hieman joka kerta, kun solut jakautuvat, kunnes ne lopulta kuluvat loppuun.

Heidän paastoverensokerinsa oli myös 30 prosenttia alempi kuin verrokeilla, eikä yksikään tutkituista geenin kantajista sairastunut diabetekseen.

Seitsemän prosenttia niistä, joilla tätä geenimuunnosta ei ollut, sairastivat diabetesta.

Tutkimuksessa tarkasteltiin 177 henkilöä, joista 43 henkilöllä oli kyseinen muunnos geenistä.

Lisätutkimusta tarvitaan vielä, mutta voi olla, että pai1-proteiinin tuotanto on yhteydessä ihmisen ikääntymiseen.

Tutkimuksen julkaisi Science Advances.

Sokeritutkimus haudattiin, kun tulokset eivät miellyttäneet. Kuva: Markku Niskanen

Sokeriteollisuuden tutkimusjärjestö hautasi tutkimuksen, joka uhkasi osoittaa sokerin yhteyden sydäntauteihin ja syöpään hiirillä.

Sokeriteollisuuden vaikutuskeinot ovat Yhdysvalloissa 1960-luvulla olleet varsin samanlaiset kuin tupakkateollisuudella, paljastaa Kalifornian yliopistossa San Franciscossa työskentelevien tutkijoiden löydös.

Tutkijat saivat käsiinsä arkistoista vanhoja, sokeriteollisuuden sisäisiä asiakirjoja.

Asiakirjat osoittavat, että sokeriteollisuutta edustava Sugar Research Foundation rahoitti aluksi eläinkokeita, joissa oli tarkoitus selvittää sokerin yhteyttä sydän- ja verisuonisairauksiin.

Kun hiirikokeissa alkoi ilmetä, että sokeri todella voi olla haitallista, nostaa veren rasva-arvoja ja saattaa olla yhteydessä jopa virtsarakon syöpään koe-eläimillä, teollisuus veti rahoituksen pois – ja hautasi tulokset kaikessa hiljaisuudessa.

Tutkimusryhmä julkaisi raporttinsa torstaina PLoS Biology -tiedelehdessä.

Sokerin ja tärkkelyksen vaikutuksia veren rasva-arvoihin tutkitaan yhä. 1960-luvun lopulle tultaessa alkoi kuitenkin kertyä tietoa siitä, että sokeri voisi olla haitallisempaa sydämelle kuin tärkkelys.

Sokerisäätiö palkkasi Birminghamin yliopiston tutkijan W. F. R. Poverin selvittämään asiaa eläimillä.

Pover havaitsi ensinnäkin, että sokeri nosti veren triglyseridi- eli rasva-arvoja hiirillä. Ihmisillä veren kohonnut triglyseridi voi lisätä riskiä sydänkohtauksiin ja aivohalvauksiin.

Toisekseen hiirten virtsassa oli entsyymiä, joka tutkimuksissa oltiin yhdistetty virtsarakon syöpään.

Kun sokeriteollisuus sai alustavia tuloksia nähtäväkseen, se päätti keskeyttää koko tutkimushankkeen vuonna 1969. Poverin tuloksia ei koskaan julkaistu.

Teollisuuden sisäisessä muistiossa todetaan tutkimuksen olevan ensimmäinen, joka osoittaa biologisia eroja sokeria ja tärkkelystä syöneiden hiirien välillä.

Sekä tohtori Pover että tutkimuksen rahoituksesta ja katkaisusta päättänyt johtaja John Hickson ovat jo kuolleet.

Löytyneiden muistioiden mukaan Hickson kertoi kollegoilleen vuonna 1970 muista tutkimuksista, joista saataisiin ”teollisuuden kannalta arvokasta ja hyödyllistä tietoa”.

Poverin tutkimuksen arvoa teollisuudelle hän kuvaili ”nollaksi”.

Sokeriteollisuuden kannalta kiusalliset asiakirjat löysi Kalifornian San Franciscon yliopiston hammaslääketieteen apulaisprofessori Christin E. Kearns. Selvitystyössä olivat myös hänen kollegansa Dorie Apollonio ja Stanton Glantz.

Sama kolmikko osoitti viime vuonna niin ikään salassa pysyneiden asiakirjojen perusteella, että sokeriteollisuus maksoi vuonna 1967 Harvardin yliopiston tutkijoille 50 000 dollaria, jotta he kirjoittaisivat sokerin kannalta myönteisen tutkimuksen.

Poverin tutkimuksen aikoinaan tilannut ja torpannut sokeriteollisuuden järjestö SRF on nykyisin Sugar Association. Se julkaisi myös oman vastineensa tutkijoiden löydöksiin.

Sugar Association sanoo tutkijoiden olevan ”tunnettuja sokeriteollisuuden kriitikkoja” ja että Poverin tutkimusta olisi ollut tarkoitus aikoinaan jatkaa toisen tahon rahoituksella.

”Syistä, joita emme tiedä, näin ei tapahtunut”, vastineessa kirjoitetaan.