Hapankirsikka sisältää melatoniinia. Kuva: Tomasz Sienicki/Wikimedia Commons
Hapankirsikka sisältää melatoniinia. Kuva: Tomasz Sienicki/Wikimedia Commons

Kiivistäkin on todettu hyötyä. Näyttö unijuomien ja -ruokien puolesta on silti heikkoa.

Lämmin maito on saanut rinnalleen uusia juomia ja -ruokia, joiden uskotaan auttavan uneen. Kirsikkamehua jo markkinoidaan netissä unen edistäjänä. Hyötyjä on löydetty muutamissa tutkimuksissakin.

Äskettäin asiaa selvittivät yhdysvaltalaisen Louisianan osavaltionyliopiston tutkijat. He tutkivat, auttaako hapankirsikasta tehty mehu kroonisesta unettomuudesta kärsiviä ihmisiä.

Kokeessa kahdeksan uniongelmista kärsivää koehenkilöä jaettiin kahteen ryhmään, joista toiset nauttivat kahden viikon ajan kirsikkamehua reilun lasillisen aamulla ja illalla ja toiset saman verran lumejuomaa.

Kuurin päätteeksi osallistujille tehtiin laboratoriossa laaja unitutkimus eli polysomnografia. Sitten kuuri ja laboratoriotutkimus toistettiin parin viikon tauon jälkeen niin, että kirsikkamehun ja lumejuomien nauttijat vaihtoivat osia.

Kirsikkamehun voimalla uni näytti paranevan. Mehu pidensi lumejuomaan verrattuna uniongelmaisten unta lähes puolitoista tuntia. Myös unen laatu parani, tutkijat raportoivat American Journal of Therapeutics -lehdessä.

Kyseessä oli pieni tutkimus, jonka tekijätkin pitävät sitä alustavana pilottikokeena. Pienen otoskoon takia siitä ei voi päätellä mitään varmaa, ja tulosten varmistamiseksi koe pitäisi tehdä suuremmalla joukolla.

Vastaavan tuloksen ovat saaneet myös muut tutkijat terveillä koehenkilöillä. Kirsikkamehua päivittäin juoneet nukkuivat jonkin verran pidempään ja laadukkaammin kuin lumejuomaa nauttineet.

Montmorencykirsikka sisältää unta ja valvetta säätävää pimeähormoni melatoniinia. Tutkijat epäilevät, että kirsikkamehu voi vaikuttaa uneen sekä melatoniinin että joidenkin muiden ainesosiensa kautta.

Myös kiivihedelmä voi edistää unta, vihjaa taiwanilainen tutkimus. Kokeessa uniongelmista kärsivät ihmiset söivät joka ilta kaksi kiiviä tuntia ennen nukkumaanmenoa kuukauden ajan. Kiivikuurin päätteeksi uni tuli nopeammin, kesti pidempään ja oli laadukkaampaa.

Kiivissä ei ole melatoniinia. Tutkijat sitä vastoin esittävät olettamuksenaan, että unta edistävät aineet ovat kiivin sisältämät antioksidantit, folaatti ja serotoniini. Kiivi sisältää monista muista hedelmistä poiketen runsaasti serotoniinia, joka ihmisen elimistössä toimii hermovälittäjäaineena.

Klassisen itsehoitoavun eli lämpimän maidon etuja ei ole tiettävästi selvitetty. Suomalaiset tutkijat ovat kyllä verranneet päivällä ja yöllä lypsetyn maidon vaikutuksia uneen. Homman järki on siinä, että lehmä erittää enemmän melatoniinia yömaitoon ja siksi sen voisi olettaa edistävän unta.

Dementoituneilla vanhuksilla tehty päivä- ja yömaitovertailu ei tosin tuottanut sanottavia tuloksia. Uni ei yömaidolla parantunut, joskin sitä nauttineet vanhukset olivat toimeliaampia aamuisin ja iltaisin.

Viime vuonna tehdyn tutkimuskatsauksen mukaan näyttö unta edistävistä ruoka-aineista on vielä niin heikkoa, ettei varmoja päätelmiä hyödyistä voi tehdä.

Vielä epäilevämpi on unitutkija ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen professori Timo Partonen.

”Silloin tällöin ilmaantuu jokin kamomillatee tai kirsikkamehu ja sanotaan, että sillä on suuri vaikutus yöuneen. Nykykäsitys kuitenkin on, että ei ole tiettyä ruokaa tai juomaa, jota syömällä tai juomalla voisi nukkumistaan selkeästi edistää”, Partonen sanoo.

Ruoka-aineilla voi Partosen mukaan olla lumevaikutus. Toisin sanoen jos uskoo jonkin ruoan tai juoman auttavan uneen, se voi tosiaan vaikuttaa.

”Kun syöt banaanin tai juot lämmintä maitoa, se voi toimia ainakin joinakin öinä. Kun katsotaan isompaa joukkoa ihmisiä, ei siitä sitten olekaan hyötyä.”

Ruoka tai juoma voi myös olla osa iltarutiineja, Partonen arvelee. Hyöty ei siinä tapauksessa tule niinkään itse ruoka-aineesta vaan rutiinitoimista, jotka auttavat asettumaan yöpuulle.

Yksittäisiä ruoka-aineita tärkeämpää nukkumiselle on syötävien rasva- tai hiilihydraattipitoisuus sekä ennen kaikkea syömisen ajankohta.

”Mitä lähemmäksi nukahtamishetkeä ruokailu ajoittuu, sitä heikommaksi yöunen laatu käy”, Partonen sanoo.

Huonoja ovat yhtä hyvin hiilihydraattipitoiset kuin rasvaiset ruoat. Molemmista unen laatu kärsii etenkin, jos niitä syödään lähellä nukkumaanmenoaikaa.

”Jos on illalla nälkä, kannattaa syödä tuoreita kasviksia ja hedelmiä. Ne vievät terävimmän nälän pois eivätkä välttämättä vaikuta yöunen laatuun.”

Serkkumme maalasi luolan seinää, ennen kuin oma lajimme saapui Eurooppaan.

Tutkimukset ovat jo pitkään kumonneet harhaluuloja muinoin tyhminä pidetyistä neandertalinihmisistä. Nyt Espanjan luolosta on löytynyt vakuuttavia todisteita siitä, että neandertalit kykenivät ilmaisemaan itseään myös taiteellisesti.

Science-lehdessä ilmestynyt kansainvälisen paleoantropologiryhmän tutkimus osoittaa, että  Cantabrian maakunnassa sijaitsevan Pasiegan luolan maalaukset on tehty yli 64 000 vuotta sitten.

Osittain samojen tutkijoiden Science Advances -lehdessä samaan aikaan julkaisema tutkimus osoittaa puolestaan, että neandertalit saattoivat myös värjätä kotiloita mineraaliväreillä ja koristella niillä itseään jopa 120 000 vuotta sitten.

Luolamaalausten ajoittaminen on ollut pitkään erittäin vaikeaa, sillä maalauksissa ei ole orgaanisia ainesjäämiä, joista voisi tutkia radiohiiliajoitukseen tarvittavien hiilen radioaktiivisten isotooppien määriä.

2000-luvulla on kuitenkin selvinnyt, että ajoitukseen sopii myös kalsiitti, jota pohjavesi kerryttää luolan seiniin ohueksi kerrokseksi.

Pohjavesi sisältää näet pieniä määriä uraaniatomeja, jotka ajan kuluessa puoliintuvat toriumiksi. Uraani-ja toriumisotooppien keskinäinen suhde paljastaa, miten vanha tutkittava näyte on. Tällaisten tutkimusten perusteella Pasiegan maalausten täytyy olla vähintään 64 000 vuotta vanhoja.

Neandertalinihmisen ilmeinen kyky luovuuteen osoittaa, että he olivat henkisiltä ominaisuuksiltaan lähempänä meitä kuin on luultu.

”Suurin osa kollegoistani tulee tyrmistymään”, arvioi paleoantropologi Jean-Jacques Hublin Max Planck -instituutista Science-lehden uutisartikkelissa.

”Luolamaalauksia on pidetty suurena nykyihmisiä ja neandertalinihmisiä erottavana tekijänä. Tämä löydös kuroo rakoa umpeen”, Hublin kuvaa kollegoidensa työn merkitystä. Hän itse ei ollut mukana käsityksiä myllertävässä tutkimuksessa.

Tutkimusryhmään kuulunut paleoantropologian professori João Zilhão Barcelonan yliopistosta on vakuuttunut, että neandertalinihmiset olivat henkisiltä kyvyiltään nykyihmisen veroisia.

”Kaikilla käytännön mittareilla neandertalinihmiset olivat samanlaisia kuin me”, Zilhão sanoo New York Timesissa.

Kaikki tutkijat eivät ole valmiita menemään aivan näin pitkälle. Jean-Jacques Hublinin mukaan maalausten ajoitus kyllä osoittaa, että neandertalinihmisellä oli nykyihmiselle ominaiset kyvyt monella osa-alueella. Uusi tutkimus ei kuitenkaan pyyhkäise pois meidän ja serkkujemme kulttuurillisia ja henkisiä eroja.

”Nykyihminen syrjäytti neandertalit, ja siihen on syynsä”, Hublin sanoo.

Kalifornian yliopiston psykologi, emerityusprofessori Richard Cos esitti äskettäin hypoteesin, jonka mukaan nykyihmisen kyky tehdä huomattavasti neandertalien luolamaalauksia monimutkaisempia teoksia olisi osoitus pitkälle kehittyneestä käden ja silmän koordinaatiosta, jonka kehitti keihäänheitto. Serkuiltamme tämä koordinaatio puuttui.

Major_Overhaul
Seuraa 
Viestejä5758
Liittynyt13.3.2017

Neandertal oli myös taiteilija

Lajineutraali kirjoitti: ”Nykyihminen syrjäytti neandertalit, ja siihen on syynsä”, Hublin sanoo. "Suomalaiset tulevat lajina katoamaan ja maa siirtyy ulkomaiseen omistukseen viimeinen meidän heimolaisemme syntyy pellavapäänä tällä vuosisadalla ja siihen on syynsä." Tokaisee eräs ympärilleen katsova. Ei me turhaan Suur-Suomea oltu rakentamassa...svenssonit katoaa ja slobot.
Lue kommentti

Our ignorance is not so vast as our failure to use what we know !
- M. King Hubbert

Yksittäinen ravintoaine ei ratkaise, miten hyvin laihdutus onnistuu.

Jos haluaa pudottaa painoaan, kannattaa seurata yksinkertaista neuvoa: vähentää syömistään ja syödä terveellisesti. Tähän päätelmään voi tiivistää Stanfordin yliopiston tutkimuksen, jossa seurattiin ylipainoisten ruokavaliota ja laihtumista vuoden ajan.

Kokeeseen osallistui kaikkiaan 609 ihmistä, suunnilleen puolet miehiä ja puolet naisia. Iältään he olivat 18–50-vuotiaita.

Osallistujat jaettiin sattumanvaraisesti kahteen laihdutusryhmään: toisen ryhmän ruokavaliosta vähennettiin rasvaa, ja toinen ryhmä tinki hiilihydraateista.

Ennen dieetin aloittamista osallistujille pidettiin perusteelliset ravitsemusluennot ja heidät opastettiin noudattamaan terveellistä ruokavaliota.

Vähärasvaiselle dieetille arpoutuneita ohjeistettiin esimerkiksi vähentämään rasvaisen lihan ja rasvaisten maitotuotteiden käyttöä. Hiilihydraateista tinkiviä kehotettiin välttämään muun muassa muroja ja riisiä. Yhteisesti kaikkia evästettiin välttämään einesruokia, lisättyjä sokereita ja transrasvoja ja syömään mahdollisimman paljon vihanneksia.

Vuoden kuluttua kummankin ryhmän jäsenet olivat laihtuneet keskimäärin kuusi kiloa, tutkijat raportoivat Jama-lääkärilehdessä.

Yhtäläinen tulos vie pohjaa puheilta, joilla tiettyihin ruoka-aineisiin keskittyviä dieettejä kehutaan toinen toistaan tehokkaammiksi.

Toimivan laihdutuksen perusajatus on sama dieetistä riippumatta: vähemmän sokeria, vähemmän valkoista jauhoa ja enemmän vihanneksia, korostaa tutkimusta johtanut ravitsemustieteilijä, professori Christopher Gardner tutkimustiedotteessa.

Geenit eivät auttaneet

Rasvan ja hiilihydraattien lisäksi tutkijoita kiinnosti erityisesti se, kuinka paljon perimä vaikuttaa laihdutuksen onnistumiseen.

Aiempien tutkimusten perusteella hiilihydraatti- ja rasva-aineenvaihduntaan osallistuvista geeneistä esiintyy erilaisia variantteja, jotka voivat joko edistää tai vähentää näiden ravintoaineiden varastoitumista elimistöön. Gardner on itse saanut asiasta hienoista näyttöäkin.

Kaikilta laihdutuskokeeseen osallistuneilta otettiin dna-näyte, josta kartoitettiin kolme hiilihydraatti- ja rasva-aineenvaihduntaan kytkeytyvää geeniä. Osalla oli variantti, jonka uskottiin tehostavan vähärasvaista ruokavaliota. Osan geenit ennustivat hyötyjä hiilihydraattien välttelystä.

Kummankin ryhmän laihduttajista noin puolet sattui päätymään geeniensä kannalta otolliselle dieetille.

Lopputulos oli kuitenkin geenihypoteesin kannalta karu. Geeneillä ei ollut mitään havaittavaa vaikutusta laihdutuksen onnistumiseen. Näin Gardner tuli kumonneeksi aiemmat tuloksensa, joiden mukaan geeneilleen sopivaa ruokavaliota noudattaneet laihtuivat enemmän kuin geenejään vastaan sotineella dieetillä olleet.

Emme onnistuneet toistamaan sitä tutkimusta. Emme päässeet edes lähelle, Gardner summaa STAT-terveyssivustolla.

Tutkimus antaa siis myös tärkeän opetuksen siitä, miksi tulosten toistettavuus on tieteessä tärkeää.