Hapankirsikka sisältää melatoniinia. Kuva: Tomasz Sienicki/Wikimedia Commons
Hapankirsikka sisältää melatoniinia. Kuva: Tomasz Sienicki/Wikimedia Commons

Kiivistäkin on todettu hyötyä. Näyttö unijuomien ja -ruokien puolesta on silti heikkoa.

Lämmin maito on saanut rinnalleen uusia juomia ja -ruokia, joiden uskotaan auttavan uneen. Kirsikkamehua jo markkinoidaan netissä unen edistäjänä. Hyötyjä on löydetty muutamissa tutkimuksissakin.

Äskettäin asiaa selvittivät yhdysvaltalaisen Louisianan osavaltionyliopiston tutkijat. He tutkivat, auttaako hapankirsikasta tehty mehu kroonisesta unettomuudesta kärsiviä ihmisiä.

Kokeessa kahdeksan uniongelmista kärsivää koehenkilöä jaettiin kahteen ryhmään, joista toiset nauttivat kahden viikon ajan kirsikkamehua reilun lasillisen aamulla ja illalla ja toiset saman verran lumejuomaa.

Kuurin päätteeksi osallistujille tehtiin laboratoriossa laaja unitutkimus eli polysomnografia. Sitten kuuri ja laboratoriotutkimus toistettiin parin viikon tauon jälkeen niin, että kirsikkamehun ja lumejuomien nauttijat vaihtoivat osia.

Kirsikkamehun voimalla uni näytti paranevan. Mehu pidensi lumejuomaan verrattuna uniongelmaisten unta lähes puolitoista tuntia. Myös unen laatu parani, tutkijat raportoivat American Journal of Therapeutics -lehdessä.

Kyseessä oli pieni tutkimus, jonka tekijätkin pitävät sitä alustavana pilottikokeena. Pienen otoskoon takia siitä ei voi päätellä mitään varmaa, ja tulosten varmistamiseksi koe pitäisi tehdä suuremmalla joukolla.

Vastaavan tuloksen ovat saaneet myös muut tutkijat terveillä koehenkilöillä. Kirsikkamehua päivittäin juoneet nukkuivat jonkin verran pidempään ja laadukkaammin kuin lumejuomaa nauttineet.

Montmorencykirsikka sisältää unta ja valvetta säätävää pimeähormoni melatoniinia. Tutkijat epäilevät, että kirsikkamehu voi vaikuttaa uneen sekä melatoniinin että joidenkin muiden ainesosiensa kautta.

Myös kiivihedelmä voi edistää unta, vihjaa taiwanilainen tutkimus. Kokeessa uniongelmista kärsivät ihmiset söivät joka ilta kaksi kiiviä tuntia ennen nukkumaanmenoa kuukauden ajan. Kiivikuurin päätteeksi uni tuli nopeammin, kesti pidempään ja oli laadukkaampaa.

Kiivissä ei ole melatoniinia. Tutkijat sitä vastoin esittävät olettamuksenaan, että unta edistävät aineet ovat kiivin sisältämät antioksidantit, folaatti ja serotoniini. Kiivi sisältää monista muista hedelmistä poiketen runsaasti serotoniinia, joka ihmisen elimistössä toimii hermovälittäjäaineena.

Klassisen itsehoitoavun eli lämpimän maidon etuja ei ole tiettävästi selvitetty. Suomalaiset tutkijat ovat kyllä verranneet päivällä ja yöllä lypsetyn maidon vaikutuksia uneen. Homman järki on siinä, että lehmä erittää enemmän melatoniinia yömaitoon ja siksi sen voisi olettaa edistävän unta.

Dementoituneilla vanhuksilla tehty päivä- ja yömaitovertailu ei tosin tuottanut sanottavia tuloksia. Uni ei yömaidolla parantunut, joskin sitä nauttineet vanhukset olivat toimeliaampia aamuisin ja iltaisin.

Viime vuonna tehdyn tutkimuskatsauksen mukaan näyttö unta edistävistä ruoka-aineista on vielä niin heikkoa, ettei varmoja päätelmiä hyödyistä voi tehdä.

Vielä epäilevämpi on unitutkija ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen professori Timo Partonen.

”Silloin tällöin ilmaantuu jokin kamomillatee tai kirsikkamehu ja sanotaan, että sillä on suuri vaikutus yöuneen. Nykykäsitys kuitenkin on, että ei ole tiettyä ruokaa tai juomaa, jota syömällä tai juomalla voisi nukkumistaan selkeästi edistää”, Partonen sanoo.

Ruoka-aineilla voi Partosen mukaan olla lumevaikutus. Toisin sanoen jos uskoo jonkin ruoan tai juoman auttavan uneen, se voi tosiaan vaikuttaa.

”Kun syöt banaanin tai juot lämmintä maitoa, se voi toimia ainakin joinakin öinä. Kun katsotaan isompaa joukkoa ihmisiä, ei siitä sitten olekaan hyötyä.”

Ruoka tai juoma voi myös olla osa iltarutiineja, Partonen arvelee. Hyöty ei siinä tapauksessa tule niinkään itse ruoka-aineesta vaan rutiinitoimista, jotka auttavat asettumaan yöpuulle.

Yksittäisiä ruoka-aineita tärkeämpää nukkumiselle on syötävien rasva- tai hiilihydraattipitoisuus sekä ennen kaikkea syömisen ajankohta.

”Mitä lähemmäksi nukahtamishetkeä ruokailu ajoittuu, sitä heikommaksi yöunen laatu käy”, Partonen sanoo.

Huonoja ovat yhtä hyvin hiilihydraattipitoiset kuin rasvaiset ruoat. Molemmista unen laatu kärsii etenkin, jos niitä syödään lähellä nukkumaanmenoaikaa.

”Jos on illalla nälkä, kannattaa syödä tuoreita kasviksia ja hedelmiä. Ne vievät terävimmän nälän pois eivätkä välttämättä vaikuta yöunen laatuun.”

Luonnonolojen synnyttämät kulttuurikuplat eriyttivät Suomen murteet, ehdottaa tutkimusryhmä.

Maamme murrejako on syntynyt osaksi luonnonolojen vaikutuksesta, ehdottaa ryhmä kielitieteen ja biologian tutkijoita Turun ja Tampereen yliopistoista.

Varhaiset suomalaiset ovat kehittäneet toistaan eroavia tapoja sopeutua paikallisiin oloihin ja hankkia niistä elantonsa. Tutkijoiden hypoteesin mukaan esimerkiksi erilaiset tavat viljellä maata ovat johtaneet yhteisöjen eriytymiseen, niin että myös niiden kielet erkaantuvat.

Tämä tuottaa murteita ja myöhemmin jopa kokonaisia uusia kieliä.

”Mekanismi voisi olla se, että jos ympäristön erot ovat suuria, ihmiset eivät ole niin paljon tekemisissä kuin, jos he elävät samanlaisissa ympäristöoloissa. Myös muuttoliike on voinut muotoutua luonnonolojen mukaan ”, selittää evoluutiobiologian tutkija Terhi Honkola Turun yliopistosta Helsingin Sanomien jutussa.

Ryhmien väliset kontaktit ja kommunikaatio saattavat ylläpitää yhteisöjen samankaltaisuutta ja pienentää murre-eroja.

Voisi helposti luulla, että maantieteellinen läheisyys lähentää puheenparsia.

Yllättävä havainto ryhmän tutkimuksessa kuitenkin oli, että koko Suomen murrejaossa maantieteellisellä etäisyydellä ei ole juuri mitään tekemistä sen kanssa, miten erilaisia murteet ovat.

Vierekkäisiin murrealueisiin kuuluvat voivat puhua hyvin erilaista murretta. Toisaalta samanlaista murretta voivat puhua ihmiset, jotka elävät eri puolilla maata.

Jyrkkä murreraja kulkee esimerkiksi Etelä-Pohjanmaan murteen ja niin sanotun savolaiskiilan välissä, vaikka puhujat elävät vieretysten.

Tilaisuuden levittäytymiseen antoi se, että savolaisten harjoittama kaskiviljely mahdollisti siirtymisen uusille asuinalueille helpommin kuin lännessä harjoitettu peltoviljely. Kaskiviljelijät raivasivat ja lannoittivat pellon polttamalla metsän.

”Ihmisten kulttuuri on vaikuttanut siihen, millaisille alueille he ovat olleet valmiita siirtymään”, selittää suomen kielen yliopistonlehtori Unni-Päivä Leino Tampereen yliopistosta.

Kaskenpoltto on tutkijoiden mukaan yksi mahdollinen tekijä, joka selittää ajan oloon kehittynyttä jakoa itä- ja länsimurteisiin.

Kaskeamista harjoitettiin niin lännessä kuin idässä. Kuitenkin lännessä lähinnä raivattiin peltoja lehtimetsistä ja siirryttiin pian pysyvien peltojen viljelyyn.

Itä-Suomessa sen sijaan kaskenpoltto jatkui kauemmin. Läntiset viljelytekniikat eivät välttämättä sopineet sikäläisiin oloihin. Viljelty kaskiruis ja kaskeamisen menetelmät tuotiin idästä, sillä ne soveltuivat paremmin Itä-Suomen vaikeampaan maastoon.

Itä- ja länsimurteiden lisäksi kolmas suuri kupla löytyy pohjoisesta. Myös pohjoiset murteet on saattanut erottaa omaksi ryhmäkseen elinkeinojen erilaisuus. Karjatalous, metsästys ja kalastus soveltuivat Pohjois-Suomen oloihin paremmin kuin peltoviljely.

Murrerajan pohjoispuolella Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan murteet ovat sanastoltaan lähellä Kainuun murretta.

”Vaikka Kainuun alkujaan asuttivat savolaiset, kontakteja rannikolle on ollut turkis- ja tervakaupan vuoksi niin paljon, että ne ovat lähentäneet näitä murteita toisiinsa”, Leino sanoo.

Kysely

Puhutko itäistä, läntistä vai pohjoista murretta?

Soikea ja litteä Dickinsonia katsotaan nyt kuuluvaksi eläinkuntaan. Kuva: Ilja Bobrovski/Australian National University
Soikea ja litteä Dickinsonia katsotaan nyt kuuluvaksi eläinkuntaan. Kuva: Ilja Bobrovski/Australian National University

Vienanmeren rannalta löytyneestä fossiilista paljastui eläimellisiä piirteitä.

Maailman varhaisin tunnettu eläin on nyt soikea ja litteä otus. Sen fossiilista paljastui kolesterolin ja muiden rasvojen jäänteitä, ja rasva on eläimen tunnusmerkki, tutkijat toteavat tiedotteessa.

Dickinsonia eli noin 558 miljoonaa vuotta sitten. Otus oli ensimmäisiä monisoluisia eliöitä.

Nämä muinaiset eliöt ovat olleet paleontologian suuria arvoituksia. Ediacarakauden oliot ovat Science-lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan ylipäätään niin merkillisiä, että niitä voisi pitää toiselta planeetalta tulleina.

Australialaisen Australian National Universityn video näyttää, miten fossiili löytyi ja miltä Dickinsonia ehkä näytti meressä uidessaan.

Dickinsoniat on luokiteltu vuosikymmenien aikana tutkijasta riippuen jäkäliksi, sieniksi, alkueläimiksi tai jopa jonkinlaiseksi kasvien ja eläinten välivaiheeksi. Tai evoluution umpikujaksi.

Nyt ne nousivat eläinkuntaan, kun tutkijat tarkastelivat luoteiselta Venäjältä Vienanmeren rannikolta löytynyttä fossiilia.

Siitä löytyi runsaasti kolesterolimolekyylejä, hyvin paljon enemmän kuin kerrostumista fossiilin ympärillä. Fossiili koostui suureksi osaksi rasvan jäänteistä.

Otus tarvitsi kolesterolia solukalvoihin, australialainen tutkija John Brocks kertoo New Scientistist -lehdessä. Dickinsonialla ei ole havaittu tukirankaa, joten sen keho oli ilmeisesti pehmeä.

Dickinsoniat kasvoivat jopa 1,4-metrisiksi, joskin löydettyjen yksilöiden koko on vaihdellut suuresti. Nyt voidaan sanoa, että suuria eläimiä eli runsaasti jo miljoonia vuosia aikaisemmin kuin on tähän asti arvioitu.

Ediacarakauden jälkeen kambrikaudella eläinkunta monipuolistui suorastaan räjähdyksenomaisesti.

Dickinsonian fossiileja löytyi ensi kerran Australiassa runsaat 70 vuotta sitten. Se paljastui eläimeksi vasta nyt, kun tutkija Ilja Bobrovski tutki hiekkakivestä löytyneen fossiilin ainesosia eikä rakenteita.

Australiasta löytyneet Dickinsoniat ovat kärsineet kovasta kuumuudesta ja eroosiosta. Tarvittiin fossiileja, joissa elollisen jäännökset olisivat säilyneet paremmin.

Bobrovski lensi helikopterilla Vienanmeren rannalle ”karhujen ja hyttysten maille”. Hän kuvailee roikkuneensa jyrkänteellä kymmenien metrien korkeudessa ja hakanneensa hiekkakivestä kappaleita löytääkseen haluamansa fossiilit.