Amerikkalainen kirugi väittää löytäneensä naiselle seksuaalista nautintoa antavan g-pisteen. Kuva: Leena Koskela
Amerikkalainen kirugi väittää löytäneensä naiselle seksuaalista nautintoa antavan g-pisteen. Kuva: Leena Koskela

Nautintoa tuottavan, herkän g-pisteen olemassaolosta on kiistelty vuosikymmeniä. Amerikkalainen gynekologi väittää löytäneensä sen.

Nautintoa tuottavaa herkkää aluetta eli g-pistettä on etsitty ihmisen sukuelimistä ja niiden liepeiltä vuosikymmeniä. Naisella sen epäillään sijaitsevan emättimen etuseinämässä noin neljän sentin syvyydessä ja miehillä peräaukossa.

Tutkijat eivät kuitenkaan ole lainkaan yksimielisiä siitä, onko tällaista g-pistettä oikeasti olemassa.

Jotkut tutkijat uskovat, että tällainen pistemäinen nautinnon lähde todella on olemassa, mutta ei kaikilla naisilla. Toiset ajattelevat, että kyse olisi monimutkaisemmasta rakenteesta eikä yksittäisestä pisteestä.

Joidenkin mukaan mitään g-pistettä ei ole, koskaan missään tutkimuksessa ei vakuuttavasti ole sellaista löydetty. G-pisteen metsästys ylipäänsä kaventaa seksuaalisuuden yhden maagisen mekanismin ympärille.

Nyt kuitenkin Floridassa toimiva gynekologi, kirurgi Adam Ostrzenski väittää löytäneensä g-pisteen. Hän on työskennellyt aiheen parissa vuosikymmeniä ja ollut otsikoissa aiemminkin.

Vuonna 2012 Ostrzenski kohautti tutkimuksella, jossa hän etsi g-pistettä leikkaamalla 83-vuotiaan naisen ruumista ja väitti paikantaneensa emättimen kudoksesta, pari senttiä suuaukon sisäpuolelta, ”säkkimäisen” rakenteen, joka on tarkalleen 8,1 milliä pitkä, 3,6 milliä leveä ja 1,5 milliä syvä.

Tämän löydöksen valossa Ostrzenski suoritti nyt kolmelle synnyttäneelle naiselle leikkauksen, jossa hän poisti naisten emättimen seinämästä pienen palan kudosta siitä kohtaa, jossa hän uskoo g-pisteen sijaitsevan. Sitten hän kuroi emättimen seinämän umpeen.

Leikkaukseen suostuneet kolme naista olivat synnytyksen jälkeen menettäneet kykynsä saada vaginaorgasmeja ilman, että samalla stimuloidaan klitorista. Nyt he raportoivat, että leikkaus sujui hyvin ja he pystyvät taas nauttimaan seksistä, kertoo New Scientist -lehti.

Leikkaus on osa tutkimusta, jonka tulokset julkaistiin Aesthetic Plastic Surgery -lehdessä.

Kaikki tutkijat eivät kuitenkaan niele Ostrzenskin tuloksia. Hänen g-pistelöydöksiään ei ole onnistuttu toistamaan muissa tutkimuksissa, ja nyt tehdyssä leikkauksessa ei ollut lumekontrollia. Vaikka leikatut kolme naista kokivat seksielämänsä parantuneen, ei ole mitenkään selvää, että se johtui Ostrzenskin suorittamasta operaatiosta.

Kliinisen tutkimuksen etiikan apulaisprofessori Devan Stahl Michiganin yliopistosta muistuttaa New Scientist-lehdessä, että seksuaalisen nautinnon metsästämisestä on versonut miljoonien dollarien bisnes, johon pitäisi suhtautua varauksella.

”G-pisteterapiat lupaavat naisille nautintoa, mutta ei ole käytännössä mitään todistusaineistoa siitä, että nämä hoidot perustuisivat muuhun kuin lumevaikutukseen”, Stahl sanoo.

Toisin sanoen pelkkä kokemus hoidetuksi tulemisesta voi auttaa ihmisiä.

Stahl kritisoi ajatusta siitä, että seksuaalisen nautinnon puute johtuisi jostain fyysisestä viasta naisen kehossa.

”On tilastollisesti aivan normaalia, että naisten on vaikea saada orgasmia emätinyhdynnässä, mutta nyt sitä pidetään jotenkin patologisena ongelmana”, Stahl sanoo.

Englantilainen plastiikkakirurgi Douglas McGeorge puolustaa kuitenkin leikkaustoimenpiteitä.

”Moni nainen kertoo saavansa nautintoa niin kutsutun g-pisteen stimulaatiosta. Jos he yhtäkkiä lakkaavat tuntemasta nautintoa tästä ja kokevat sen ongelmaksi, niin tämänkaltainen pieni leikkaus voi olla avuksi. Ja sehän on vain hyvä asia”, McGeorge sanoo.

Luonnonolojen synnyttämät kulttuurikuplat eriyttivät Suomen murteet, ehdottaa tutkimusryhmä.

Maamme murrejako on syntynyt osaksi luonnonolojen vaikutuksesta, ehdottaa ryhmä kielitieteen ja biologian tutkijoita Turun ja Tampereen yliopistoista.

Varhaiset suomalaiset ovat kehittäneet toistaan eroavia tapoja sopeutua paikallisiin oloihin ja hankkia niistä elantonsa. Tutkijoiden hypoteesin mukaan esimerkiksi erilaiset tavat viljellä maata ovat johtaneet yhteisöjen eriytymiseen, niin että myös niiden kielet erkaantuvat.

Tämä tuottaa murteita ja myöhemmin jopa kokonaisia uusia kieliä.

”Mekanismi voisi olla se, että jos ympäristön erot ovat suuria, ihmiset eivät ole niin paljon tekemisissä kuin, jos he elävät samanlaisissa ympäristöoloissa. Myös muuttoliike on voinut muotoutua luonnonolojen mukaan ”, selittää evoluutiobiologian tutkija Terhi Honkola Turun yliopistosta Helsingin Sanomien jutussa.

Ryhmien väliset kontaktit ja kommunikaatio saattavat ylläpitää yhteisöjen samankaltaisuutta ja pienentää murre-eroja.

Voisi helposti luulla, että maantieteellinen läheisyys lähentää puheenparsia.

Yllättävä havainto ryhmän tutkimuksessa kuitenkin oli, että koko Suomen murrejaossa maantieteellisellä etäisyydellä ei ole juuri mitään tekemistä sen kanssa, miten erilaisia murteet ovat.

Vierekkäisiin murrealueisiin kuuluvat voivat puhua hyvin erilaista murretta. Toisaalta samanlaista murretta voivat puhua ihmiset, jotka elävät eri puolilla maata.

Jyrkkä murreraja kulkee esimerkiksi Etelä-Pohjanmaan murteen ja niin sanotun savolaiskiilan välissä, vaikka puhujat elävät vieretysten.

Tilaisuuden levittäytymiseen antoi se, että savolaisten harjoittama kaskiviljely mahdollisti siirtymisen uusille asuinalueille helpommin kuin lännessä harjoitettu peltoviljely. Kaskiviljelijät raivasivat ja lannoittivat pellon polttamalla metsän.

”Ihmisten kulttuuri on vaikuttanut siihen, millaisille alueille he ovat olleet valmiita siirtymään”, selittää suomen kielen yliopistonlehtori Unni-Päivä Leino Tampereen yliopistosta.

Kaskenpoltto on tutkijoiden mukaan yksi mahdollinen tekijä, joka selittää ajan oloon kehittynyttä jakoa itä- ja länsimurteisiin.

Kaskeamista harjoitettiin niin lännessä kuin idässä. Kuitenkin lännessä lähinnä raivattiin peltoja lehtimetsistä ja siirryttiin pian pysyvien peltojen viljelyyn.

Itä-Suomessa sen sijaan kaskenpoltto jatkui kauemmin. Läntiset viljelytekniikat eivät välttämättä sopineet sikäläisiin oloihin. Viljelty kaskiruis ja kaskeamisen menetelmät tuotiin idästä, sillä ne soveltuivat paremmin Itä-Suomen vaikeampaan maastoon.

Itä- ja länsimurteiden lisäksi kolmas suuri kupla löytyy pohjoisesta. Myös pohjoiset murteet on saattanut erottaa omaksi ryhmäkseen elinkeinojen erilaisuus. Karjatalous, metsästys ja kalastus soveltuivat Pohjois-Suomen oloihin paremmin kuin peltoviljely.

Murrerajan pohjoispuolella Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan murteet ovat sanastoltaan lähellä Kainuun murretta.

”Vaikka Kainuun alkujaan asuttivat savolaiset, kontakteja rannikolle on ollut turkis- ja tervakaupan vuoksi niin paljon, että ne ovat lähentäneet näitä murteita toisiinsa”, Leino sanoo.

Kysely

Puhutko itäistä, läntistä vai pohjoista murretta?

Soikea ja litteä Dickinsonia katsotaan nyt kuuluvaksi eläinkuntaan. Kuva: Ilja Bobrovski/Australian National University
Soikea ja litteä Dickinsonia katsotaan nyt kuuluvaksi eläinkuntaan. Kuva: Ilja Bobrovski/Australian National University

Vienanmeren rannalta löytyneestä fossiilista paljastui eläimellisiä piirteitä.

Maailman varhaisin tunnettu eläin on nyt soikea ja litteä otus. Sen fossiilista paljastui kolesterolin ja muiden rasvojen jäänteitä, ja rasva on eläimen tunnusmerkki, tutkijat toteavat tiedotteessa.

Dickinsonia eli noin 558 miljoonaa vuotta sitten. Otus oli ensimmäisiä monisoluisia eliöitä.

Nämä muinaiset eliöt ovat olleet paleontologian suuria arvoituksia. Ediacarakauden oliot ovat Science-lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan ylipäätään niin merkillisiä, että niitä voisi pitää toiselta planeetalta tulleina.

Australialaisen Australian National Universityn video näyttää, miten fossiili löytyi ja miltä Dickinsonia ehkä näytti meressä uidessaan.

Dickinsoniat on luokiteltu vuosikymmenien aikana tutkijasta riippuen jäkäliksi, sieniksi, alkueläimiksi tai jopa jonkinlaiseksi kasvien ja eläinten välivaiheeksi. Tai evoluution umpikujaksi.

Nyt ne nousivat eläinkuntaan, kun tutkijat tarkastelivat luoteiselta Venäjältä Vienanmeren rannikolta löytynyttä fossiilia.

Siitä löytyi runsaasti kolesterolimolekyylejä, hyvin paljon enemmän kuin kerrostumista fossiilin ympärillä. Fossiili koostui suureksi osaksi rasvan jäänteistä.

Otus tarvitsi kolesterolia solukalvoihin, australialainen tutkija John Brocks kertoo New Scientistist -lehdessä. Dickinsonialla ei ole havaittu tukirankaa, joten sen keho oli ilmeisesti pehmeä.

Dickinsoniat kasvoivat jopa 1,4-metrisiksi, joskin löydettyjen yksilöiden koko on vaihdellut suuresti. Nyt voidaan sanoa, että suuria eläimiä eli runsaasti jo miljoonia vuosia aikaisemmin kuin on tähän asti arvioitu.

Ediacarakauden jälkeen kambrikaudella eläinkunta monipuolistui suorastaan räjähdyksenomaisesti.

Dickinsonian fossiileja löytyi ensi kerran Australiassa runsaat 70 vuotta sitten. Se paljastui eläimeksi vasta nyt, kun tutkija Ilja Bobrovski tutki hiekkakivestä löytyneen fossiilin ainesosia eikä rakenteita.

Australiasta löytyneet Dickinsoniat ovat kärsineet kovasta kuumuudesta ja eroosiosta. Tarvittiin fossiileja, joissa elollisen jäännökset olisivat säilyneet paremmin.

Bobrovski lensi helikopterilla Vienanmeren rannalle ”karhujen ja hyttysten maille”. Hän kuvailee roikkuneensa jyrkänteellä kymmenien metrien korkeudessa ja hakanneensa hiekkakivestä kappaleita löytääkseen haluamansa fossiilit.