Tämä ilmeisesti pahoinpitelystä vaurioitunut lapsen kallo on löytynyt myöhäisen kivikauden joukkohaudasta. Kuva: Christian Meyer / University of Basel / Pnas
Tämä ilmeisesti pahoinpitelystä vaurioitunut lapsen kallo on löytynyt myöhäisen kivikauden joukkohaudasta. Kuva: Christian Meyer / University of Basel / Pnas

Tappamisen jäljet näkyvät yhä geeneissämme, osoittaa Stanfordin yliopiston uusi tutkimus.

Noin 5 000–7 000 vuotta sitten kivikaudella tapahtui kuitenkin jotain sellaista, joka näkyy yhä geeneissämme. On kuin 95 prosenttia miehistä olisi kadonnut jälkeläisiä jättämättä.

Miesten y-kromosomien moninaisuus väestössä romahti, ja tuohon aikaan paikantuu hurja geneettinen pullonkaula.

Ihmiskunnan geneettinen monimuotoisuus on vaihdellut kautta historian, mutta tämä kivikautinen romahdus on askarruttanut tutkijoita. Se havaittiin kolmisen vuotta sitten.

Y-kromosomit siirtyvät isältä pojalle. Näyttää, että vain erittäin harva mies siirsi geenejään eteenpäin kyseessä olevana aikana. Niin harva, että 5 000–7 000 vuotta sitten yhtä miestä kohden näyttää olleen noin 17–20 naista.

Äidiltä lapselle siirtyvässä mitokondriaalisessa dna:ssa ei vastaavaa romahdusta ole havaittu. Pullonkaula näkyy vain y-kromosomissa.

Pullonkaulalle on tarjottu montaa selitystä. Varhaisissa maanviljelystä ja karjanhoitoa harjoittaneissa kulttuureissa valta saattoi keskittyä miesjohtoisille klaaneille ja siirtyä aina isältä pojalle. Nämä saattoivat ottaa useita vaimoja, jolloin väestössä oli enemmän näiden miesten lapsia.

Tämä vähentäisi y-kromosomien moninaisuutta populaatiossa. Tällaisessa patrilineaarisessa yhteisössä klaanin miehet polveutuivat lopulta yhdestä miehestä.

Kuuluisa esimerkki löytyy lähempää historiasta. Y-kromosomien perusteella on arveltu, että eräillä Aasian alueilla jopa kahdeksan prosenttia miehistä eli puoli prosenttia koko maapallon miehistä polveutuu lopulta Tšingis-kaanista. Mongolivalloittaja levitti geenejään tehokkaasti, ja hänellä oli luultavasti satoja lapsia.

Ero sukupuolten lisääntymissuhteessa oli kuitenkin kivikaudella niin hurja, että tutkijat eivät usko sen voivan selittyä pelkästään harvojen miesten moniavioisuudella ja valtasuhteilla.

Todennäköistä sen sijaan on, että klaanien keskinäiset sodat olivat hyvin tuhoisia. Kun y-kromosomin monimuotoisuus on jo entuudestaan pientä yhden klaanin sisällä ja taisteluissa kuolee sitten valtaosa miehistä, jää jäljelle yhä harvempi mies jatkamaan sukua.

Stanfordin yliopiston tutkijat katsovat nyt Nature Communications -lehdessä julkaistussa tutkimuksessaan, että kivikaudella niin Euroopassa, Aasiassa kuin Afrikassakin heimosodat niittivät todennäköisesti hirvittävän määrän miehiä.

Tutkijat mallinsivat tietokoneella muinaisten yhteisöjen taistelua resursseista ja huomasivat, että patrilineaaristen yhteisöjen keskinäiset sodat todella vähensivät y-kromosomin moninaisuutta dramaattisesti. Tällaista pullonkaulailmiötä ei syntynyt yhteisöissä, joissa miehet ja naiset saivat pariutua klaanien välillä vapaasti.

Lisääntymisikäisistä miehistä kuoli jopa 95 prosenttia näissä kivikauden sodissa – tai ainakin vain viitisen prosenttia jatkoi lopulta sukuaan.

Arkeologinen todistusaineistokin kertoo, että kivikaudella elämä oli kovaa ja raakaa. Esimerkiksi Keski-Euroopasta on löydetty kivikautinen joukkohauta, jossa on 26 ihmisen runnellut jäänteet.

Valtaosa vainajista oli miehiä, ja luissa on merkkejä kidutuksesta. Uhreilta oli runnottu jalat ennen kuin heidät oli surmattu murskaamalla kallo.

Nuoria naisia haudasta ei löytynyt, mikä viittaa siihen, että toinen heimo on ryöstänyt yhteisön naiset vaimoikseen ja tappanut miehet.

”On ihan totta, että 5 000–7 000 vuotta sitten ei ollut kovin mukavaa olla mies, ellet sitten sattunut kuulumaan näihin muutamaan menestyneeseen klaaniin, joista me kaikki lopulta periydymme”, kommentoi evoluutiogenetiikan professori Mark Thomas Lontoon Imperial Collegesta Newsweek-lehdessä. Thomas ei ollut mukana uudessa tutkimuksessa.

ThiNguyen
Seuraa 
Viestejä38
Liittynyt14.8.2016

Kivikauden heimosodat niittivät valtaosan miehistä

On vaikea uskoa että 5000-7000 vuotta sitten olitiin niin väkivaltaisia kaikilla mantereilla että lähes kaikki miehet kuolivat. Sitä ennen ja sen jälkeen ei ole merkkejä moisesta. Olisiko niin että noin 7000 vuotta sitten ilmestyi miehiä niittänyt virus joka levisi kaikille mantereille. 5000 vuotta sitten siihen olisi kehittynyt luontaisen valinnan kautta vastustuskyky. Toisaalta, eihän virus ole välttämättä tappanut miehiä. Riittää jos se on tehnyt suuren osan lisääntymiskyvyttömäksi. https://...
Lue kommentti

Suurtutkimuksessa tarkasteltiin kokonaisia tyttöikäluokkia, joista noin puolet otti rokotteen ja puolet ei.

Papilloomavirusta ja sen aiheuttamia syöpiä ehkäisevä hpv-rokote ei ole lisännyt rokotettujen suomalaisten tyttöjen riskiä sairastua autoimmuunisairauksiin ja erilaisiin arvoituksellisiin oireyhtymiin. Tämä havaittiin suomalaisessa suurtutkimuksessa, joka julkaistiin Vaccine-lehdessä.

Hpv-rokote tuli kansalliseen rokotusohjelmaan vuoden 2013 lopussa. Tutkimuksessa olivat mukana kaikki tytöt, joilla oli mahdollisuus saada rokote rokotusohjelman puitteissa vuosina 2013–2016. Heitä oli kaikkiaan 240 605.

Näistä tytöistä rokotteen otti hiukan yli puolet, 56 prosenttia. Tutkimuksessa vertailtiin rokottamattomien ja rokotettujen sairastamista kansallisten hoitoilmoitusrekisterien perusteella.

Kävi ilmi, että rokotuksen 11–15-vuotiaana saaneilla ei ollut merkitsevästi suurempi riski sairastua kuin saman ikäisillä rokottamattomilla tytöillä.

”Tutkimuksessa tarkasteltiin riskisuhdetta 38 taudin osalta. Mukaan valikoitiin sairauksia, joiden kohdalla on esitetty epäilyjä, että rokottaminen saattaisi lisätä niiden esiintymistä”, kertoo ylilääkäri Hanna Nohynek Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta. Nohynek oli yksi tutkimuksen tekijöistä.

Tarkastelussa olivat esimerkiksi monimuotoinen paikallinen kipuoireyhtymä, krooninen väsymysoireyhtymä sekä tyypin 1 diabetes.

Epäilyt ovat Nohynekin mukaan perustuneet ajalliseen yhteyteen eli siihen, että lapsi on sairastunut rokotteen ottamisen jälkeen.

Ryhmä suomalaisia vanhempia on arvellut, että heidän lapsensa ovat sairastuneet rokotuksen takia. Sairastuminen rokotuksen jälkeen ei kuitenkaan vielä tarkoita, että rokotus on sairastumisen syy.

Yhteyden todentamiseksi rokotettujen sairastuvuutta täytyy verrata rokottamattomiin. Näin tutkimuksessa tehtiin, eikä merkitsevästi kohonnutta riskiä mihinkään sairauteen löytynyt.

”Vastaavia tuloksia on saatu Norjassa ja Tanskassa. Tämä on yksi näyttö lisää siitä, että hpv-rokotus on turvallinen”, Nohynek arvioi.

Rokotus hpv-virusta vastaan suojaa kohdunkaulan syövältä, koska kohdunkaulan syöpä saa alkunsa virusinfektiosta. Sitä aiheuttava papilloomavirus tarttuu herkästi seksissä. Kondomikaan ei siltä täysin suojaa.

Viime vuosina on selvinnyt, että hpv-infektio on yhteydessä myös erilaisiin suun ja kurkun, peräaukon ja peniksen alueen syöpiin. Yhdysvaltalaisten tutkimusten mukaan hpv:stä johtuvat syövät ovat lähes yhtä yleisiä molemmilla sukupuolilla.

Tulevaisuudessa hpv-rokote saatetaan antaa koulussa maksutta myös pojille. THL:n työryhmä vertailee parhaillaan poikien rokottamisen kustannuksia ja hyötyjä.

Luonnossa elävät maitovalaat saavat syöpiä ihmisen mereen päästämistä ympäristömyrkyistä. Kuvan yksilöt uivat akvaariossa. Kuva: Wikimedia Commons
Luonnossa elävät maitovalaat saavat syöpiä ihmisen mereen päästämistä ympäristömyrkyistä. Kuvan yksilöt uivat akvaariossa. Kuva: Wikimedia Commons

Meriin kulkeutuvat kemikaalit ovat lisänneet syöpiä esimerkiksi maitovalailla ja merileijonilla. Mikromuovitkin saattavat olla syöpävaarallisia eläimille.

Joskus sanotaan, että ihminen on maapallon syöpä. Asia saattaa olla kirjaimellisesti näin, pohtii ryhmä tutkijoita Nature Ecology & Evolution -lehdessä hiljattain ilmestyneessä artikkelissa.

Kyse on siitä, että ihmisen toiminta ja planeetan saastuminen aiheuttavat syöpää myös muille eläimille kuin meille itsellemme. Tiettyjen kemikaalien päätyminen meriin on yhdistetty syöpien lisääntymiseen joillain eläinlajeilla.

Kun ihminen rouhii luonnon ekosysteemejä sirpaleiksi, geneettinen monimuotoisuus vähenee, mikä sekin voi johtaa haitallisten mutaatioiden ja kasvainten yleistymiseen. Mekanismeja on monia.

”Ihmiset voidaan määritellä syöpää aiheuttavaksi lajiksi tai tekijäksi. Muokkaamme ympäristöä tavalla, joka aiheuttaa syöpää villieläimissä”, syövän evoluutiota tutkivan biologin Frédéric Thomasin johtama ryhmä kirjoittaa.

Ryhmä kokoaa katsauksenomaisessa artikkelissa yhteen tutkimustietoa siitä, millä tavoin ihmisen toiminta on johtanut syöpien yleistymiseen villieläimillä. Näkökulma on tuore, sillä luonnossa elävien eläinten syöpiä on tutkittu erittäin vähän.

Pahasti saastuneen St. Lawrence -joen suulla Kanadassa elävillä maitovalailla on todettu huomattavan paljon syöpiä. Jo vuosituhannen alussa tehdyssä tutkimuksessa huomattiin, että tutkituista aikuisista maitovalaista lähes kolmasosa kärsi jonkinlaisesta syöpäkasvaimesta.

Yleisin syöpä valailla oli suoliston adenokarsinooma. Maitovalaiden elinympäristöä saastuttavat muun muassa alumiinisulattamoilta vuotavat myrkyt.

Kalifornianmerileijonilla puolestaan esiintyy syöpää, joka on yhdistetty klooripohjaisten torjunta-aineiden käyttöön. Tšernobylin ydinonnettomuuden jäljiltä havaittiin, että ulkoiset kasvaimet eräissä linnuissa yleistyivät todennäköisesti lisääntyneen taustasäteilyn seurauksena.

Muovisaaste voi kaiken muun pahan lisäksi johtaa syöpäkasvainten kehittymiseen sille altistuneilla eläimillä, tutkijat kirjoittavat. Luontoon päätyvässä muovijätteessä on erilaisia kemikaaleja, jotka voisivat riittävän suurissa määrissä altistaa eläimiä syövälle. Toki muovijäte ja mikromuovit ovat luonnolle valtava ongelma muutenkin.

Aihetta on tutkittu niukalti ehkä siksikin, että villieläinten kasvaimet tuntuvat melko pieneltä asialta, kun ilmasto lämpenee ennätystahtia ja lajeja katoaa planeetalta nopeammin kuin koskaan ennen. Syöpäsairaudet ovat silti yksi monista tekijöistä, jotka voivat rampauttaa eläinpopulaatioiden hyvinvointia ja heikentää niiden toipumiskykyä kriiseistä.

”Villieläinten syöpäkasvaimet ovat täysin unohdettu tutkimusala, ja haluamme herätellä tutkimusta tästä aiheesta”, kertoo evoluutiobiologi Mathieu Giraudeau Arizonan osavaltionyliopistosta tiedotteessa.

Syövän kehitys on monen tekijän summa. Yksi riskitekijä on geneettisen monimuotoisuuden romahtaminen, kun ahtaalle ajetut eläinpopulaatiot pienenevät. Samalla eläimistä voi tulla herkempiä tauteja ja syöpää aiheuttaville tekijöille, joita ne elinympäristössään kohtaavat.

Jopa niinkin kaukaa haetulta tuntuva asia kuin valosaaste saattaa altistaa eläimiä syövälle. Jatkuvasti valaistuilla alueilla elävien eläinten melatoniinin ja muiden hormonien tuotannon häiriintyminen voi periaatteessa johtaa jopa syöpien kehitykseen samalla tavoin kuin ihmisilläkin. Yöaikainen valoaltistus etenkin vuorotyötä tekevillä naisilla on yhdistetty kohonneeseen rintasyöpäriskiin.