Tämä ilmeisesti pahoinpitelystä vaurioitunut lapsen kallo on löytynyt myöhäisen kivikauden joukkohaudasta. Kuva: Christian Meyer / University of Basel / Pnas
Tämä ilmeisesti pahoinpitelystä vaurioitunut lapsen kallo on löytynyt myöhäisen kivikauden joukkohaudasta. Kuva: Christian Meyer / University of Basel / Pnas

Tappamisen jäljet näkyvät yhä geeneissämme, osoittaa Stanfordin yliopiston uusi tutkimus.

Noin 5 000–7 000 vuotta sitten kivikaudella tapahtui kuitenkin jotain sellaista, joka näkyy yhä geeneissämme. On kuin 95 prosenttia miehistä olisi kadonnut jälkeläisiä jättämättä.

Miesten y-kromosomien moninaisuus väestössä romahti, ja tuohon aikaan paikantuu hurja geneettinen pullonkaula.

Ihmiskunnan geneettinen monimuotoisuus on vaihdellut kautta historian, mutta tämä kivikautinen romahdus on askarruttanut tutkijoita. Se havaittiin kolmisen vuotta sitten.

Y-kromosomit siirtyvät isältä pojalle. Näyttää, että vain erittäin harva mies siirsi geenejään eteenpäin kyseessä olevana aikana. Niin harva, että 5 000–7 000 vuotta sitten yhtä miestä kohden näyttää olleen noin 17–20 naista.

Äidiltä lapselle siirtyvässä mitokondriaalisessa dna:ssa ei vastaavaa romahdusta ole havaittu. Pullonkaula näkyy vain y-kromosomissa.

Pullonkaulalle on tarjottu montaa selitystä. Varhaisissa maanviljelystä ja karjanhoitoa harjoittaneissa kulttuureissa valta saattoi keskittyä miesjohtoisille klaaneille ja siirtyä aina isältä pojalle. Nämä saattoivat ottaa useita vaimoja, jolloin väestössä oli enemmän näiden miesten lapsia.

Tämä vähentäisi y-kromosomien moninaisuutta populaatiossa. Tällaisessa patrilineaarisessa yhteisössä klaanin miehet polveutuivat lopulta yhdestä miehestä.

Kuuluisa esimerkki löytyy lähempää historiasta. Y-kromosomien perusteella on arveltu, että eräillä Aasian alueilla jopa kahdeksan prosenttia miehistä eli puoli prosenttia koko maapallon miehistä polveutuu lopulta Tšingis-kaanista. Mongolivalloittaja levitti geenejään tehokkaasti, ja hänellä oli luultavasti satoja lapsia.

Ero sukupuolten lisääntymissuhteessa oli kuitenkin kivikaudella niin hurja, että tutkijat eivät usko sen voivan selittyä pelkästään harvojen miesten moniavioisuudella ja valtasuhteilla.

Todennäköistä sen sijaan on, että klaanien keskinäiset sodat olivat hyvin tuhoisia. Kun y-kromosomin monimuotoisuus on jo entuudestaan pientä yhden klaanin sisällä ja taisteluissa kuolee sitten valtaosa miehistä, jää jäljelle yhä harvempi mies jatkamaan sukua.

Stanfordin yliopiston tutkijat katsovat nyt Nature Communications -lehdessä julkaistussa tutkimuksessaan, että kivikaudella niin Euroopassa, Aasiassa kuin Afrikassakin heimosodat niittivät todennäköisesti hirvittävän määrän miehiä.

Tutkijat mallinsivat tietokoneella muinaisten yhteisöjen taistelua resursseista ja huomasivat, että patrilineaaristen yhteisöjen keskinäiset sodat todella vähensivät y-kromosomin moninaisuutta dramaattisesti. Tällaista pullonkaulailmiötä ei syntynyt yhteisöissä, joissa miehet ja naiset saivat pariutua klaanien välillä vapaasti.

Lisääntymisikäisistä miehistä kuoli jopa 95 prosenttia näissä kivikauden sodissa – tai ainakin vain viitisen prosenttia jatkoi lopulta sukuaan.

Arkeologinen todistusaineistokin kertoo, että kivikaudella elämä oli kovaa ja raakaa. Esimerkiksi Keski-Euroopasta on löydetty kivikautinen joukkohauta, jossa on 26 ihmisen runnellut jäänteet.

Valtaosa vainajista oli miehiä, ja luissa on merkkejä kidutuksesta. Uhreilta oli runnottu jalat ennen kuin heidät oli surmattu murskaamalla kallo.

Nuoria naisia haudasta ei löytynyt, mikä viittaa siihen, että toinen heimo on ryöstänyt yhteisön naiset vaimoikseen ja tappanut miehet.

”On ihan totta, että 5 000–7 000 vuotta sitten ei ollut kovin mukavaa olla mies, ellet sitten sattunut kuulumaan näihin muutamaan menestyneeseen klaaniin, joista me kaikki lopulta periydymme”, kommentoi evoluutiogenetiikan professori Mark Thomas Lontoon Imperial Collegesta Newsweek-lehdessä. Thomas ei ollut mukana uudessa tutkimuksessa.

Ötökkä meni tästä 500 miljoonaa vuotta sitten. Janan pituus on kaksi senttiä. Kuva: L. Buatois
Ötökkä meni tästä 500 miljoonaa vuotta sitten. Janan pituus on kaksi senttiä. Kuva: L. Buatois

Jokin pieni otus kipitti joen pohjassa jo 540 miljoonaa vuotta sitten.

Kiinasta on löytynyt maailman vanhimmat tunnetut jalanjäljet. Tai oikeammin raajan- tai ulokkeenjäljet.

Jokin pieni otus, todennäköisesti myöhempien niveljalkaisten varhainen esi-isä, on kipittänyt ja kaivautunut joen pohjassa satoja miljoonia vuosia sitten.

Nykyään tuo muinainen joenpohja on kiveä Etelä-Kiinassa. Kivettyneet jäljet löytyivät kahden kivikerroksen välistä. Niistä vanhempi on ajoitettu 551 miljoonan vuoden ikäiseksi ja nuorempi 541 miljoonan vuoden ikäiseksi.

Otus on siis elänyt yli 540 miljoonaa vuotta sitten. Tältä ajalta ei vielä tunneta jalallisia olentoja. Otus on elänyt juuri ennen kambrikautta, jolloin eläinkunta kehittyi räjähdysmäisesti ja uusia lajeja syntyi valtavasti.

Fossiili ajoittuu ediacara-kauden viimeisille vuosimiljoonille. Tuona aikana kehittyivät ensimmäiset monisoluiset ja monimutkaisemmat eläimet.

Valtaosa tuon ajan fossiileista on erilaisia pehmytkudoksisia matoja ja pussimaisia pieneliöitä. Nyt jälkensä jättäneellä otuksella on siis kuitenkin jo tuolloin ollut raajat. Tämä on merkittävää, sillä löydös voi auttaa ymmärtämään eliöiden kehitystä paremmin.

”Eläimet käyttävät ulokkeitaan liikkumiseen, pesänrakennukseen, taisteluun ja syömiseen. On tärkeä tietää, milloin ensimmäiset raajat ilmaantuivat ja mille eläimille, koska sitten ymmärrämme paremmin, miten muinaiset eläimet maapallolla alkoivat muuttua”, selittää geobiologi, professori Shuhai Xiao Virginian teknillisestä yliopistosta The Guardian -lehdessä.

Kivettyneet jäljet ovat niin pieniä, että tutkijat saivat toden teolla tihrustaa kiveä eri kulmissa, jotta auringonvalo olisi osunut pieniin yksityiskohtiin. Jäljet ovat todella hentoja ja vain muutaman millimetrin kokoisia.

Toistaiseksi on mahdotonta sanoa, minkälainen ötökkä jäljet on jättänyt. Asiaa helpottaisi, jos itse otus olisi kuollut ja kivettynyt jälkien läheisyyteen, mutta näin ei ole käynyt

Tutkijat kuitenkin arvelevat, että otus on ollut ehkä sormenpään levyinen ja sillä on mahdollisesti ollut neljä tai viisikin paria jalkoja.

Jäljet ovat kahdessa rivissä, ja fossiilista erottuu myös tunnelia muistuttavia kohoumia. Jälkien perusteella tutkijat ovat hahmotelleet otuksen liikkeet ja ulkonäön.

Tutkijat uumoilevat, että pieni otus on painanut menemään pohjaa pitkin ja välillä kaivautunut pohjahiekkaan, kenties pyydystääkseen mikrobeja ruoakseen tai happea etsien. Voi olla, että tällaisilla pienillä, pohjasedimenttiä sekoittaneilla otuksilla on ollut suurempikin vaikutus muinaisen maapallon geokemiallisiin prosesseihin.Tuolloin yli 540 miljoonaa vuotta sitten maapallon kaikki elämä oli vielä merissä. Ensimmäiset eläimet siirtyivät maalle vasta miljoonia vuosia myöhemmin. Maan päällä ei ollut vielä kasvejakaan.Tutkijat ovat alustavasti sijoittaneet jäljet jättäneen otuksen muinaiseen Lamonte-sukuun, jolle kaivautuminen on ollut muidenkin fossiilien perusteella tyypillistä. Eläintä ei kuitenkaan näillä tiedoilla voida tunnistaa. Otus on kenties ollut sukua joko myöhemmille niveljalkaisille tai nivelmadoille.Tutkimuksen julkaisi Science Advances.

Myös häviävälle puolelle joutuminen ja voimattomuuden tunne lisävät salaliittoteorioiden viehätystä.

Ihmisen kuvitelma omasta osaamisestaan ei aina vastaa todellisuutta. Psykologiassa tunnettu esimerkki tästä on niin sanottu ylivertaisuusvinouma. Se tarkoittaa, että ihminen uskoo tietävänsä aiheesta sitä enemmän, mitä vähemmän hän oikeasti ymmärtää.

Uusi tutkimus osoittaa, että tästä vinoumasta kärsivät ihmiset ovat myös alttiimpia salaliittoteorioille.

Amerikkalaisen Lehighin yliopiston psykologian tutkijat Joseph Vitriol ja Jessecae Marsh selvittivät, miten ihmisten poliittiset tiedot ja taipumus uskoa salaliittoihin korreloivat Yhdysvaltain presidentinvaalien aikana.

Viime vaalien myllerryksessä julkisuuteen tunki mitä oudoimpia valeuutisia ja hämäriä salaliittoteorioita, joista häiriintynein oli ehkä väite demokraattipoliitikkojen pyörittämästä lapsipornoluolasta pizzaravintolan kellarissa.

”Hallitukseen ja yhteiskunnan instituutioihin kohdistuvia salaliittoteorioita esiintyy läpi poliittisen kentän. Näissä uskomuksissa annetaan ylenpalttista vaikutusvaltaa jollekin näkymättömälle toimijalle tai salamyhkäiselle taholle”, Vitriol kuvailee.

”Salaliittoteoriat usein perustuvat jo kumottuihin harhaluuloihin, ja niihin uskova pyrkii niiden avulla torjumaan omaa maailmankuvaansa uhkaavan tiedon, joten niitä on hankala oikaista”, Vitriol sanoo PsyPost-verkkolehdessä.

Vitriolin ja Marshin tutkimuksessa 394 amerikkalaista sai vastata politiikkaa koskeviin kysymyksiin ennen ja jälkeen vuoden 2016 presidentinvaalien.

Heidän piti ensin arvioida, miten hyvin he tuntevat hallituksen politiikkaa. Sitten heitä pyydettiin kertomaan mahdollisimman tarkasti, mistä missäkin linjauksessa ja hankkeessa on oikeasti kyse ja miten ne vaikuttavat.

Löytyi kiinnostava yhteys: mitä kauempana ihmisen käsitys omista tiedoistaan oli todellisesta osaamisesta, sitä todennäköisemmin hän myös uskoi johonkin salaliittoteoriaan, kuten että aids on Yhdysvaltain hallituksen luoma sairaus tai että prinsessa Dianan kuolema oli salamurha.

Kiintoisaa oli sekin, että ilmiö näytti vaikuttavan voimakkaammin Hillary Clintonin kannattajiin sen jälkeen, kun Clinton oli hävinnyt vaalit Donald Trumpille. Toisin sanoen hävinnyt puoli halusi entistä herkemmin uskoa, että maailmassa on meneillään jotain hämärää.

Sama on havaittu aiemmassakin tutkimuksessa. Kun Barack Obama voitti Mitt Romneyn vuoden 2012 presidentinvaaleissa, tuolloin alakynteen jääneet republikaanit epäilivät todennäköisemmin, että vaalituloksissa tai maailmassa yleensä oli jotain vilunkia meneillään.

Salaliittoteoriat ovat siis tavallaan häviäjien harrastus.

”Kun ihmiset kokevat olevansa voimattomia ja heidän kannattamansa puolue häviää, salaliittoteorioista tulee houkuttelevia. Ihmiset tuntevat itsensä uhatuiksi eivätkä koe pystyvänsä hallitsemaan tärkeitä tapahtumia ja asioita”, Vitriol selittää.

Tutkimuksen julkaisi European Journal of Social Psychology.

Vitriol oli hiljattain tekemässä myös toista tutkimusta, joka julkaistiin samassa lehdessä. Tämä 3 500 ihmistä kattanut kyselytutkimus osoitti salaliittoteorioihin uskomisen olevan kytköksissä siihen, että ihminen uskoo yhteiskunnan perusarvojen olevan uhattuina.

Yhdysvalloissa ja epäilemättä muissakin maissa oikeiston ja vasemmiston salaliittoteoriat poikkeavat toisistaan. Esimerkiksi Amerikan laitaoikeisto esitti pitkään väitteitä siitä, että presidentti Obama olisi syntynyt Keniassa.

Tässä kelkassa oli myös Trump ennen valintaansa presidentiksi. Obaman on myös väitetty olevan muslimi.

Demokraattien kannattajien ja vasemmiston parissa taas on yleisempää uskoa, että WTC:n tornien romahdukseen johti jonkinlainen Yhdysvaltain sisäinen salaliitto. Uskomukset kohdistuvat siis tyypillisesti vastakkaiseen poliittiseen siipeen.

Myös kummankin laidan tieteenvastaisia näkemyksiä on tutkittu, ja ne näyttävät menevän melko tasan.

Republikaanien kannattajille on huomattavasti tyypillisempää vastustaa evoluutioteoriaa ja kiistää ilmastonmuutos kuin demokraateille. Vasemmisto taas suhtautuu epäluuloisemmin geenimuunteluun ja rokotteisiin.

Karkeasti voi sanoa, että vasemmistolle on tyypillisempää epäillä suuryrityksiä, kun oikeistolainen taas epäilee hallitusta.

Ylipäänsä näyttää siltä, että ihminen valitsee sellaiset uskomukset, jotka sopivat hänen maailmankuvaansa, olivat ne totta tai eivät.