Kivikaudella nykyihmisten puheesta puuttuivat tiety äänteet. Kuvassa on lavastettu tilanne muinaisajoilta. Kuva: SCIENCE PHOTO LIBRARY
Kivikaudella nykyihmisten puheesta puuttuivat tiety äänteet. Kuvassa on lavastettu tilanne muinaisajoilta. Kuva: SCIENCE PHOTO LIBRARY

Vasta maanviljelys ja ruokavalion muutos mahdollisti uudet äänteet.

Sano vee. Teit jotain, mitä kivikauden ihminen ei osannut.

Tähän asti on ajateltu, että ihmisen kielikyvyn anatomiset edellytykset lyötiin lukkoon, kun nykyihminen lajina syntyi. Se tapahtui uusimman arvion mukaan vähintään 300000 vuotta sitten.

Kuitenkin monitieteinen tutkimusryhmä osoittaa, että biologinen puhevälineistömme on kokenut paljon tuoreempia muutoksia. Ne vaikuttavat siihen, millaista kieltä ihmiset voivat puhua. Tutkimus julkaistiin Science-tiedelehdessä

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Jo vuonna 1985 yhdysvaltalainen kielitieteilijä Charles Hockett kiinnitti huomiota erikoiseen seikkaan. Metsästäjä-kerääjien kielistä puuttuivat suureksi osaksi niin sanotut labiodentaaliset äänteet, kuten f ja v.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Labiodentaalinen eli hammashuuliäänne tuotetaan siten, että alahuuli koskettaa yläetuhampaita. Sen voi todeta itse sanomalla vee.

Hockett järkeili, että metsästäjä-kerääjien hammaskalustoa kuluttava ravinto saa aikaan tasapurennan, joka tekee vaikeaksi hammashuuliäänteiden muodostamisen.

Ihmisellä on luonnostaan lievä yläpurenta. Toisin sanoen etuylähampaat ovat millin pari edempänä kuin alahampaat. Tämä on normi myös nyky-yhteiskunnissa.

 

Vasemmassa kuvassa on tyypillinen kivikautinen tasapurenta. Kun ruoka pehmeni, oikella oleva yläpurenta yleistyi. Kuva: Timea Bodogán

Jos joutuu ankarasti pureksimaan ruokaansa, vaikkapa jäystämään luusta lihan suikaleita, yläpurenta voi puuttua vähitellen tasapurennaksi. Tämä näkyy selvästi muinaisten ihmisten kallofossiileissa.

Hockett myös päätteli, että ihmisen purenta olisi muuttunut maanviljelyksen keksimisestä. Viljan syönti olisi vähentänyt tasapurentaa ja helpottanut siten f:n ja v:n ääntämistä. Siksi nämä äänteet olisivat verraten uusia ihmisen historiassa.

Ajatuskulku ei kuitenkaan uponnut ajan tiedeyhteisöön. Kriitikoiden mukaan kuluttava ravinto vaikutti vain osittain purentaan ja tasapurenta harvinaistuu ihmisillä vasta paljon sen jälkeen, kun maanviljelys keksittiin. Niinpä hypoteesi kuopattiin.

Nyt Zürichin yliopiston kielitieteilijä Damian Blasi ja hänen työtoverinsa osoittavat, että Hockett oli sittenkin oikeilla jäljillä. Tämä ei saa iloita teoriansa uudesta tulemisesta, sillä hän kuoli jo vuonna 2000.

Sveitsiläisryhmän biomekaaniset mallinnukset osoittavat, että tasapurenta tekee hankalammaksi v:n tai f:n sanomisen. Normaalilla yläpurennalla nämä äänteet tuottaa 29 prosenttia vähäisemmin ponnistuksin kuin tasapurennalla.

Esimerkiksi lihas, joka lähentää alahuulta ylähampaita kohden, joutuu pinnistämään enemmän, jos ihmisellä on tasapurenta.

Yläpurenta lisää sen mahdollisuutta, että puhuja tuottaa vahingossa hammashuuliäänteen, vaikka tarkoitus oli sanoa jotain muuta. Tällaiset vahingot voivat vähitellen muuttaa puhuttua kieltä.

Maanviljelyksen ja uusien ruoanvalmistustekniikoiden mukana koittaa pehmeämmän ruoan aika. Jyviä ei syödä sellaisenaan, vaan niistä tehdään velliä tai puuroa. Ihmiset alkoivat syödä myös muhennoksia ja keittoja sekä maitoa, juustoa ja jogurttia.

Hampaat eivät enää olleet niin kovalla koetuksella ja muutos yläpurentaan alkoi. Este v:n ja f:n ääntämiselle poistui.

”Muutos purennassa valmisti tietä puhuttujen kielten hammashuuliäänteille”, Blasi sanoi Science-lehden puhelimitse järjestämässä tiedotustilaisuudessa.

”Voimme luotettavasti sanoa, että uusien äänteiden luokkaa ei ollut olemassa 10000 vuotta sitten.”

Tutkijat korostavat, että uudet äänteet päätyivät kieliin useiden sukupolvien aikana.

”Todennäköisyys tuottaa hammashuuliäänteitä kasvaa hieman ajan oloon. Jotkin kielet omaksuivat niitä mutta eivät kaikki”, kertoi tutkimusryhmään kuuluva Steven Moran Zürichin yliopisosta.

Nykyään noin puolessa maailman kielistä on hammashuuliäänteitä.

Tutkijat osoittavat, että metsästäjä-kerääjien kielissä niitä on vain 29 prosenttia siitä, mitä ravinnontuotantoa harjoittavien yhteiskuntien kielissä.

Alkuperäiskansojen kieliin hammashuuliäänteet on myös voitu sada lainoina länsieurooppalaisista kielistä. Näin on käynyt esimerkiksi Grönlannissa ja joissain eteläisessä Afrikassa puutuissa kielissä.

Tutkijat tarkastelivat lisäksi maanviljelyksen, ruoanvalmistusmenetelmien ja kielellisten muutosten yhteyksiä indoeurooppalaisen kieliperheen historiassa.

Fossiiliaineiston perusteella yläpurenta vakiintui Pakistanissa 4300 vuotta sitten, Euroopassa 3600 vuotta sitten ja keskisessä Intiassa 2400 vuotta sitten.

Viljelykasvien ja maitotuotteiden käsittelystä on todisteita eri puolilla kieliperheen aluetta jopa 7500 vuoden takaa.

Ratkaisevaa ruokavalion muutoksessa oli etenkin taito jauhaa myllyssä jyviä.

Analyysi osoitti, että samalla kun myllyt ja muut uudet ruoanvalmistusmenetelmät valtasivat alaa ja ihmiset saivat yhä enemmän syödäkseen pehmeää ruokaa, hammashuuliäänteen yleistyivät indoeurooppalaisissa kielissä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla