Bhimbetkan luolassa Intiassa kaiku tuottaa ukkosmaista jylyä. Ehkä siksi seinässä juoksee iso lauma eläimiä. Kuva: Steven Waller
Bhimbetkan luolassa Intiassa kaiku tuottaa ukkosmaista jylyä. Ehkä siksi seinässä juoksee iso lauma eläimiä. Kuva: Steven Waller

Kaiku loi illuusion henkiolennoista, jotka vastasivat tiedusteluun.

Nykytaiteilijat ovat tarkkoja siitä, miten töitään esille panevat. Yhtä lailla entisaikain ihmiset kiinnittivät huomiota ympäristöön, tekivät he sitten maalauksia luolien seiniin tai piirroksia, petroglyfejä, kanjonien kylkiin tai kallioiden laelle.

Kivikauden ihmisille erityisen tärkeä kriteeri kuvien tekopaikkaa valittaessa oli ympäristön äänimaailma, uskoo Steven Waller, yhdysvaltalainen arkeologisten kohteiden akustiikkaan erikoistunut tutkija.

Tuohon maailman aikaan ihmiset eivät tienneet, että ääni on ilmassa etenevää aaltoliikettä, joten he eivät myöskään tienneet, että sopivan esteen, kuten kiviseinän, kohdatessaan ääni voi heijastua takaisin. Niinpä he pitivät kaikua yliluonnollisten olentojen puheena.

Kun ihmiset huhuilivat luolan suulla ja kuulivat vastahuhuilua, he uskoivat, että äänessä olivat henget. Tästä inspiroituneena ihmiset saattoivat maalata seiniin kuvia eläimistä, joiden hahmossa uskoivat henkien liikkuvan, Waller kuvaili esitelmöidessään Yhdysvaltain akustiikan seuran vuosikongressissa Indianapoliksessa.

Vaikuttavana inspiraattorina toimi myös ukkonen.

Etenkin monien Euraasian kansojen uskomustarinat kertovat, että ukkonen syntyy, kun taivaan laella juoksee kaviojalkaisia ukkosenjumalia. Luolassa samankaltaisen äänen saa aikaan, kun taputtaa käsiään. Silloin kaiut kimmahtelevat eri suuntiin, sekoittuvat toisiinsa ja laajenevat ukkosen omaiseksi jylinäksi.

Wallerin tulkintaa tukevat hänen tekemänsä akustiset mittaukset. Niiden mukaan hyvissä kaikuluolissa on usein vaikuttavia panoraamoja isokokoisten eläinten laumoista.

Äänen ja kuvan maaginen kytkös pätee myös kalliopiirroksiin. Waller on jopa paikantanut entuudestaan tuntemattomia petroglyfejä kaikuja seuraamalla.

Wallerin mukaan esihistoriallisten kulttuurien tutkijat ovat vähätelleet äänimaailman merkitystä. Jopa Stonehengen kaltaisten seremoniallisten keskusten pystytystä saattoivat ohjata akustiset illuusiot.

Wallerin kokeiden perusteella Stonehengen kivet toistavat interferenssi-ilmiötä, jossa ääniaallot vaimentavat tai vahvistavat toisiaan.