Vain muutama prosentti aikuisesta solusta kloonatuista eläimistä näkee päivänvalon. Moni kloonialkio tuhoutuu mystisesti jo varhaisvaiheessa. Selitys saattaa piillä siinä, etteivät kaikki kehityksen säätelyn kannalta tärkeät geenit aktivoidu lainkaan, ...

Vain muutama prosentti aikuisesta solusta kloonatuista eläimistä näkee päivänvalon. Moni kloonialkio tuhoutuu mystisesti jo varhaisvaiheessa. Selitys saattaa piillä siinä, etteivät kaikki kehityksen säätelyn kannalta tärkeät geenit aktivoidu lainkaan, väittää yhdysvaltalaistutkimus, jonka julkaisi Development –lehti.

Kloonit ovat yleensä tulosta somaattisen solun tumansiirrosta. Siinä aikuisen eläimen tavallisen solun tuma siirretään munasolun tuman paikalle ja lopputulos istutetaan kohtuun. Helmikuussa kuollut Dolly-lammas tehtiin tällä tekniikalla. Toinen vaihtoehto on turvautua kantasoluihin. Niistä kloonattujen yksilöiden selviämisprosentti on korkeampi. Kloooniguru Rudolf Jaenisch kollegoineen halusi selvittää, mistä ero johtuu. Ryhmä tunnisti noin 60 geeniä, jotka ilmentyvät tavallisissa hiiren alkioissa. He kiinnittivät erityistä huomioita geeneihin, jotka toimivat samalla lailla kuin Oct4-geeni. Sen on aiemmin havaittu reistaavan klooneilla. Oct4 piiskaa alkiota tuottamaan pluripotentteja eli lähes kaikkivoipia kantasoluja, jotka pystyvät muuttumaan elimistön eri soluiksi ja kudokiksi.

Seuraavaksi Jaenisch kumppaneineen kloonasi kahdenlaisia hiiriä: toiset tehtiin somaatitista soluista, loput kantasoluista. Jälkimmäissä ryhmässä kaikki tärkeät kehitysgeenit aktivoituivat. Somaattisesta soluista alkuunpantujen kloonien geeneistä vain 62 prosenttia heräsi toimimaan.

Kloonauksesta ja alkioista lisää Tiede.netin verkkoartikkeleissa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla