Uusi tutkimus haastaa viimeaikaiset käsitykset nisäkkäiden juurista.

Dinosaurusten jaloissa juoksi fossiiliaineiston perusteella pikkuruisia nisäkkäitä, jotka luistaan päätellen olivat enimmäkseen päästäismäisiä otuksia. Viime vuosien molekyylikello-analyysien perusteella nisäkkäiden suuri monimuotoistuminen kuitenkin alkoi jo dinosaurusten aikana. Esimerkiksi toissa vuonna Sciencessa julkaistun ison molekyylivertailun mukaan istukallisten nisäkkäiden viimeinen yhteinen kantamuoto eli jo lähes sata miljoonaa vuotta sitten: yli 30 miljoonaa vuotta ennen kuin dinosaurukset noin 66 miljoonaa vuotta sitten hävisivät.

Tuore laaja tutkimus haastaa tämän käsityksen. Istukallisten nisäkkäiden viimeinen yhteinen kantamuoto eli vasta dinosaurusten kuoleman jälkeen, noin 65 miljoonaa vuotta sitten, väittää yhdysvaltalais-kanadalainen tutkijaryhmä Sciencessa. Tämän jälkeen istukalliset nisäkkäät, joihin ihminenkin kuuluu, alkoivat monimuotoistua hyvin nopeasti.

Tutkimus yhdisti sekä luu- että molekyylitietoja. Tutkijat määrittelivät noin 4 500 anatomista ominaisuutta, joita he vertasivat fossiileista ja elävistä nisäkkäistä matemaattisin anlyysimenetelmin. Lopulliset tuloksensa he laskivat vertaamalla tätä dataa molekyylivertailujen tuloksiin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tulos ei vakuuta kaikkia. Tutkimus on anatomisen aineiston vertailussa ennennäkemättömän perusteellinen, kehuu Sciencen kommentaattori, nisäkkäiden evoluutioon erikoistunut professori Anne Yoder yhdysvaltalaisesta Duke-yliopistosta. Mutta Yoderin mukaan tutkimuksessa käytetyt menetelmät analysoivat luotettavammin nisäkäsryhmien sukulaisuussuhteita kuin niiden polveutumisajan pituutta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Eli tämän perusteella ei vielä kannattane repiä polveutumiskaavioita, jotka ulottuvat istukallisten nisäkkäiden osalta dinosaurusten aikaan. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla