Omistajan olo vaikuttaa koiraan enemmän kuin koiran olo omistajaan. Kuva: Vesa-Matti Väärä
Omistajan olo vaikuttaa koiraan enemmän kuin koiran olo omistajaan. Kuva: Vesa-Matti Väärä

Omistajan luonteella on enemmän vaikutusta koiran stressiin kuin sen omalla luonteella.

Sanotaan, että koirat ja niiden omistajat alkavat muistuttaa toisiaan. Asiassa on perää, vahvistaa tuore tutkimus.

Omistajan ahdistus vaikuttaa myös koiraan, itävaltalaiset tutkijat osoittivat. Toisaalta hyväntuulinen ja luottavainen lemmikki voi tehdä isäntänsä tai emäntänsä rennommaksi.

Yli 130 koiraa ja omistajaa kävi läpi koesarjan, jossa havainnoitiin parivaljakon fysiologisia reaktioita pelottavan, mustapukeisen ihmisen kohtaamiseen ja haastavaan tehtävään.

Molemmilta mitattiin sydämen sykettä, stressihormoni kortisolin määrä ja niiden vaihteluita. Suuri vaihteluväli kertoo tehokkaasta sopeutumisesta haasteisiin ja palautumisesta stressaavan tilanteen jälkeen.

Sekä koiran että ihmisen luonteesta arvioitiin kyselyiden avulla viittä persoonallisuuspiirrettä. Ne olivat neuroottisuus, ulospäinsuuntautuneisuus, avoimuus kokemuksille, sovinnollisuus ja tunnollisuus.

Tulos oli, että koirat ja niiden omistajat vaikuttivat toistensa stressinsietoon. Ihminen oli kuitenkin parivaljakon vaikutusvaltaisempi osapuoli.

Koiran luonne, sellaisena kuin omistaja sen kyselyssä kuvasi, ei näyttänyt suoraan vaikuttavan koiran stressiin. Sen sijaan omistajan luonteella oli vaikutusta sekä omaan että koiran stressihormonin vaihteluun, tutkijat raportoivat Plos Onessa.

Omistajan sovinnollinen luonne ennusti hyvää molemmille. Neuroottisten ja ahdistuneiden omistajien koirat selvisivät stressitilanteista heikommin kuin muut.

”Tuloksemme sopivat yhteen arkikokemuksen kanssa. Omistaja ja koira ovat kiinteä pari ja vaikuttavat toistensa stressinhallintaan”, sanoi Iris Schoberl Wienin yliopistosta BBC:n tiedeuutisille.

Koirat aistivat Schoberlin mukaan herkästi omistajansa tunnetiloja ja mukautuvat niihin.

Vatsahappojen häviäminen sai enterokokkibakteerit rehottamaan koe-eläinten suolistossa ja tulehduttamaan maksaa.

Niin sanotut protonipumpun estäjät ovat tehokkaita ja yleisesti käytettyjä närästyslääkkeitä, joilla on vain vähän sivuvaikutuksia. Suomessa näitä ppi-lääkkeitä myydään muun muassa kauppanimillä Somac ja Nexium.

Niiden teho perustuu siihen, että ne estävät vatsahappoja alun pitäenkin muodostumasta, kun taas antasidit eli happolääkkeet vain neutraloivat vatsan liikahappoisuutta.

Yhdysvalloissa tehdyissä hiirikokeissa on nyt saatu tuloksia, jotka viittaavat siihen, että näiden närästyslääkkeiden käyttö voi pahentaa alkavia maksavaurioita.

Protonipumpun estäjät vaikuttavat suoliston bakteerikantaan ja synnyttävät sitä kautta maksatulehdusta, osoittaa Nature Communications -lehdessä julkaistu uusi tutkimus.

San Diegon yliopiston tutkijat ottivat hiiriä, joille oli aiheutettu alkoholimaksasairaus tai rasvamaksa.

Sitten he estivät hiiriltä mahahapon erityksen joko omepratsoli-lääkkeellä tai geenejä peukaloimalla. Verrokkina oli tavallisia hiiriä.

Ulostenäytteistä tutkijat katsoivat, miten bakteeritasapaino muuttui hiirten suolistossa. Kun vatsahapon eritys estettiin, enterokokkibakteerit lisääntyivät hiirten suolistossa.

Hiirillä oli alkujaan kolmenlaista maksasairautta, joista kaikki alkoivat edetä nopeammin ja tutkijat paikansivat vaikutuksen juuri enterokokkien lisääntymiseen.

Selvittääkseen närästyslääkkeiden vaikutuksia myös ihmisillä tutkijat keräsivät tietoa yli 4 800 kroonisesta alkoholinkäyttäjästä. Näistä 1 024 käytti säännöllisesti ppi-lääkkeitä, 745 henkilöä oli toisinaan käyttänyt ppi-lääkkeitä ja loput 3 000 eivät koskaan olleet käyttäneet näitä närästyslääkkeitä.

Protonipumpun estäjiä käyttävillä alkoholisteilla oli ulosteessaan säännonmukaisesti enemmän enterokokkibakteereja kuin muilla.

Samoin kymmenen vuoden riski sairastua alkoholimaksasairauteen oli näillä henkilöillä 20,7 prosenttia, kun taas niillä, jotka eivät käyttäneet ollenkaan ppi-närästyslääkkeitä, riski oli 12 prosenttia.

Toisin sanoen alkoholin väärinkäyttö yhdessä närästyslääkkeiden säännöllisen käytön kanssa nosti alkoholimaksasairauden riskiä noin kahdeksan prosenttia.

Tutkijat huomauttavat, että vaaditaan kuitenkin vielä satunnaistettuja ja kontrolloituja kliinisiä tutkimuksia, ennen kuin närästyslääkkeiden vaikutus maksasairauksiin voidaan luotettavasti todistaa ihmisillä.

On mahdollista, että tutkijat eivät pystyneet huomioimaan kaikkia sekoittavia tekijöitä tutkimuksessaan.

Hiirimallien perusteella näyttää kuitenkin siltä, että närästyslääkkeet voivat pahentaa alkavaa maksasairautta. Tiedetään, että suoliston bakteerikannan muutokset vaikuttavat ihmisen terveyteen monella tapaa, ja närästyslääkkeet aiheuttavat muutoksia suoliston bakteerikantaan.

Koe sadoilla ihmisillä paljasti, että monotonisella äänellä tervehtiviä ihmisiä pidetään epäluotettavina.

Ensivaikutelma on tärkeä. Oletamme ihmisestä paljon jo pelkästään olemuksen, kädenpuristuksen tai vaikka puhetavan perusteella.

Kanadalais-britannialainen tutkimusryhmä havaitsi muutama vuosi sitten, että ihmiset tekevät yllättävän monta päätelmää toisen luonteesta jo pelkästään sen perusteella, miten henkilö sanoo tervehdyksen ”hello”.

Tutkimuksessa havaittiin muun muassa, että koehenkilöt yhdistivät matalammat miesäänet hallitsevuuteen. Naisilla päin vastoin korkeampia ääniä pidettiin merkkinä hallitsevasta luonteesta.

Koehenkilöt luokittelivat myös ääniä sen mukaan, miten luotettavina tai epäluotettavina he niitä pitivät.

Sama ryhmä selvitti jatkotutkimuksessa, mikä tarkalleen puheäänen sävyssä ja korkeudessa synnyttää ihmisille mielikuvan luotettavuudesta.

Tutkimukseen värvättiin puolentuhatta koehenkilöä, miehiä ja naisia, jotka saivat jälleen kuunnella liudan eri henkilöiden eri tavoin lausumia ”hello”-tervehdyksiä ja tehdä arvioita äänestä.

Selvisi, että luotettavimman kuuloinen tervehdys on sellainen, jossa ääni on aluksi korkea, laskee sitten hieman ja nousee taas lopuksi.

Tasaisella, monotonisella äänellä lausutut tervehdykset kuulostivat koehenkilöiden mielestä järjestäen epäluotettavilta.

Tutkimuksen perusteella ei toki voida sanoa, pitävätkö ihmisen ennakkoluulot puhujan luonteesta paikkansa. Tutkijat eivät tiedä, miksi hieman laulava äänensävy saa ihmisen kuulostamaan luotettavalta.

Psykologi Philip McAleer Glasgowin yliopistosta arvioi Science-lehdessä, että kenties elävämpi äänensävy antaa kuvan persoonallisesta ihmisestä.

Matala murina on monella eläimellä varoitusääni, kun taas korkeat haukahdukset liittyvät leikkiin. Evolutiivisesti ajateltuna käy myös järkeen, että ihmiset tekevät toisen äänestä hyvin nopeita päätelmiä.

”Se voi olla olennaista selviytymisen kannalta. Jos joudut kuuntelemaan toisen puhetta viisi minuuttia päättääksesi, voiko henkilöön luottaa, saatat olla jo kuollut”, McAleer pohtii.

Tuloksista saattaa olla hyötyä, kun suunnitellaan yhä inhimillisemmän kuuloisia tietokoneääniä ja puheavustajia esimerkiksi kännyköihin. Tutkimus julkaistiin avoimessa Plos One-verkkolehdessä.

Tutkimuksen testi on toistaiseksi verkossa saatavilla, joten äänien luotettavuutta voi itsekin testata samalla kokeella, jonka koehenkilöt tekivät. Sitä voi kokeilla täällä.