Seeprakalakoiraan koolla on yllättävän suuri vaikutus lisääntymismenestykseen. 

Tavallisesti ajatellaan, että eläimillä poikasten määrä ja elinkelpoisuus riippuvat lähinnä emon koosta, ja että koiraan osuus rajoittuu siittiöiden mukanaan tuomiin geeneihin. Nyt kävi ilmi, että urosten koko näyttää sittenkin vaikuttavan niiden lisääntymismenestykseen.

Tuore Berliinin Leibniz-instituutissa ja Helsingin yliopistossa tehty tutkimus osoittaa, että ainakin seeprakaloilla koiraan koolla on huomattava vaikutus poikastuotantoon.

Leibniz-instituutin laboratorioissa tehdyssä tutkimuksessa erikokoisten seeprakalojen annettiin kutea keskenään. Parien lisääntymismenestystä arvioitiin mittaamalla mätimunien määrä, koko ja hedelmöittyminen sekä kuoriutuneiden poikasten määrä ja koko.

Naaraan ja koiraan kokojen merkitystä näissä mitatuissa ominaisuuksissa tutkittiin tilastollisin menetelmin.Ennakko-oletusten mukaisesti kookkaat naaraat tuottivat enemmän ja laadukkaampia poikasia. Yllätyksekseen tutkijat havaitsivat, että myös koiraan koolla oli huomattava vaikutus lisääntymismenestykseen.

Isot koiraat olivat parempia lisääntymään kuin pienet, mutta toisaalta kaikkein suurimmat koiraat olivat muita huonompia lisääntymiskumppaneita.

Suurimmat yksilöt ahdistelivat naaraita niin kiihkeästi, että naaraiden kutuhalut vähenivät.

Tutkijoiden mukaan tulokset kertovat, että luonnossa parinmuodostus ei aina suosi fyysisesti kyvykkäimpiä yksilöitä, vaan parilta pitää myös löytyä yhteistä kemiaa, aivan kuten ihmisiltäkin. Mahtavin alfauros ei välttämättä saavuta naaraiden suosiota ja pääse jatkamaan sukua.