Kalliopiirrosten koirat muistuttavat nykyistä kaanaankoiraa. Se on yksi maailman vanhimmista koiraroduista. Kuvat Alexandra Baranova/CC ja Maria Guagnin et al.
Kalliopiirrosten koirat muistuttavat nykyistä kaanaankoiraa. Se on yksi maailman vanhimmista koiraroduista. Kuvat Alexandra Baranova/CC ja Maria Guagnin et al.
Metsästäjästä koiriin kulkevat nauhat on tulkittu lieaksi. Kuva: Maria Guagnin et al.
Metsästäjästä koiriin kulkevat nauhat on tulkittu lieaksi. Kuva: Maria Guagnin et al.

Koirat kulkivat metsällä lieassa jo 9 000 vuotta sitten.

Saudi-Arabiasta on löytynyt luultavasti maailman vanhin koiria esittävä kalliopiirros. Jos kuvan ikä, 9 000 vuotta, osoittautuu luotettavaksi, ihminen on pitänyt koiraa tärkeänä omaisuutena aiemmin kuin on luultu.

Kaiverruksessa koirat ympäröivät metsästäjää, jolla on kädessään jousi. Metsästäjän lanteilta lähtee liekaa muistuttava nauha kahden koiran kaulaan. Juuri tämä viittaa siihen, että koiria on pidetty kiinni.

Tähän asti vanhimmat todisteet näin tiiviistä yhteydestä ovat egyptiläisitä seinämaalauksista 5 500 vuoden takaa, sanoo Angela Perri, saksalaisen Max Planck -instuutin arkeologi Science-lehdessä. Perri teki löydön yhdessä kollegansa Maria Guagninin kanssa.

Tutkijoiden mukaan liekojen avulla arvokkaat vainukoirat on saatettu pitää ihmisten lähellä suojassa. Kytkeminen voi liittyä myös koirien koulutukseen. Hihnan kytkeminen metsästäjän lantiolle käy järkeen, koska se jättää kädet vapaiksi jousella ampumista varten.

Metsästäjä-keräilijät saapuivat nykyiseen Saudi-Arabiaan Shuwaymisin alueelle noin 10 000 vuotta sitten. He jättivät elämästään jälkipolville suuren määrän kalliopiirroksia. Vanhimmat kuvat esittävät naisfiguureja. Noin 7 000–8 000 vuotta sitten maanviljelyn alettua kallionseinämiin pääsivät temmeltämään lampaat, vuohet ja muut hyötyeläimet.

Todiste koirien ja ihmisten yhteiselosta tunnistettiin näiden ajanjaksojen välistä. Useissa kalliopiirroksissa esiintyy selvästi nykyistä kaanaankoiraa muistuttavia koiria metsästämässä villiaaseja, vuorikauriita ja gaselleja yhdessä ihmisen kanssa.

Koirat on kuvattu varsin tarkasti. Niiden yksilölliset turkin kuviot, sukupuoli ja asento on selvästi pyritty tallentamaan piirrokseen. Ihmiset siis kuvasivat piirroksissa tuttuja koiriaan.

Ne olivat todella tärkeitä, rakastettuja kumppaneita, kommentoi Science-lehdessä australialainen arkeologi Paul Tacon, joka ei itse osallistunut tutkimukseen.

Kalliopiirroksia ei voitu ajoittaa suoraan. Tutkijat päättelivät niiden iän muun muassa kallion kuluneisuuden ja kuva-aiheiden järjestyksen perusteella. Kuvien ikää täsmättiin myös siihen, milloin ihmisten tiedetään Shuwaymisissa ryhtyneen kasvattamaan karjaa.

Kuvien tarkka ajoitus vaatisi pohjakseen vertailukohtaa jostain hyvin tunnetusta arkeologisesta kohteesta. Sellaisia ei kuitenkaan alueella ole, joten tehtävä on hankala. Paul Tacon huomauttaa kuitenkin, että Perrin ja Guagninin laatima kronologia on ”vankalla pohjalla”.

Vaikka koirapiirrokset osoittautuisivat hieman tuoreemmiksi kuin nyt arvioidaan, kyse on silti ensimmäisistä kalliopiirroksista, joissa koiran ja ihmisen läheinen side on selvä.

Tutkimuksen julkaisi Journal of Anthropological Archaeology

Käyttäjä4499
Seuraa 
Viestejä3545
Liittynyt21.7.2017

Koirasta tuli tärkeä kaveri varhain

Punde kirjoitti: Ei se Bentley video kamerasta vaivaannu, Tuli mieleen pari koiraa, joiden näin saavan hepulin jos ihminen piti kameraa, tai mitä tahansa sen kokoista laitetta. Toinen koirista, pientä rotua, olisi käynyt vaikka laitteen pitäjän kimppuun. (Koira oli tuotu Afrikasta, ja se oli kuulemma viettänyt pentu-aikansa sotilaiden parissa.) Ehkä Bentley kuitenkin vain pyysi leikkiseuraa, tuskin pennut "käskevät" mitään... kamerahan on juurtunut mamman käteen. Aina siinä välissä, ja mamman...
Lue kommentti

Eurooppalaiset miehet taas ovat kolme kertaa todennäköisemmin mustatukkaisia kuin naiset.

Herrasmiehet pitävät vaaleaveriköistä, kuuluu kuuluisan Marilyn Monroe -elokuvan nimi. Ilmeisesti todella pitävät. Muuten olisi vaikea selittää, miksi vaaleahiuksisuus on naisilla luontaisesti paljon yleisempää kuin miehillä.

Miehillä taas on huomattavasti todennäköisemmin mustat hiukset. Se voi puolestaan selittyä naisten viehtymyksellä tummahiuksisiin miehiin.

Tätä päätyi ihmettelemään tutkijaryhmä, joka selvitti laajassa tutkimuksessa hiusten väriin vaikuttavia geenejä.

Nature Genetics -tiedelehdessä ilmestyneessä tutkimuksessa monikansallinen ryhmä onnistui kartoittamaan 124 uutta geeniä, jotka vaikuttavat hiusten väriin. Aiemmin hiusväriin vaikuttavia geenejä oli löydetty noin tusina.

Tutkimus on toistaiseksi laajin aiheesta tehty: siinä tutkittiin yhteensä 300 000 eurooppalaistaustaisen ihmisen geeniperimää Euroopassa ja Amerikassa.

Tutkimuksessa paljastui monta mielenkiintoista asiaa. Ensinnäkin naisilla vaaleat hiukset ovat kaksi kertaa yleisemmät kuin miehillä. Miehet taas ovat kolme kertaa todennäköisemmin mustatukkaisia kuin naiset.

Tämä pätee sekä perimältään eurooppalaistaustaisiin ihmisiin sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa. Löydös oli tutkijoille yllätys.

Tutkijat hakevat syytä parinvalinnasta.

”Osa voi johtua evoluutiosta, sillä vaaleahiuksiset naiset saavat miehiä helpommin, ja vastaavasti tummahiuksiset miehet menestyvät paremmin parisuhdemarkkinoilla vaaleahiuksisiin miehiin verrattuna”, sanoo geneettisen epidemiologian professori Tim Spector Lontoon King’s Collegesta BBC-uutiskanavan haastattelussa.

Hiusten väriin kohdistuu siis sukupuolivalintaa, mikä auttaa pitämään ominaisuutta yleisenä populaatiossa. Spector kuitenkin korostaa, että tämä on spekulointia.

Itse geeneissä ei nimittäin näytä olevan eroa. Jostain syystä ne kuitenkin ilmenevät eri tavalla miehissä ja naisissa.

Vaaleatukkaisia poikia syntyy yhtä paljon kuin tyttöjä, mutta vaaleahiuksisuutta aiheuttavat geenit kytkeytyvät useammin pojilla pois päältä heidän kasvaessaan ja väri tummuu.

Tätä kutsutaan epigenetiikaksi. Ei tiedetä, miksi geenien ilmeneminen muuttuu tällä tavalla. Siihen vaaditaan jatkotutkimusta. Tutkijoita kiinnostaisi sekin, onko taustalla jokin nykyajan kulttuurillinen muutostekijä.

Ihmisen geenit ovat soluissa kiveen hakattuja, mutta epigeneettinen taso on altis ympäristön aiheuttamille muutoksille.

Minijehova
Seuraa 
Viestejä1479
Liittynyt10.10.2011

Naiset ovat paljon useammin blondeja kuin miehet

" Itse geeneissä ei nimittäin näytä olevan eroa. Jostain syystä ne kuitenkin ilmenevät eri tavalla miehissä ja naisissa. Vaaleatukkaisia poikia syntyy yhtä paljon kuin tyttöjä, mutta vaaleahiuksisuutta aiheuttavat geenit kytkeytyvät useammin pojilla pois päältä heidän kasvaessaan ja väri tummuu." Hiusten väri voi vaihtua montakin kertaa elämän aikana. Esimerkiksi ihan vauvana tumma, lapsena vaalea ja tummuu taas vanhetessa, kunnes vaalenee ja lopulta harmaantuu tai putoaa. Tuota värinvaihtelua...
Lue kommentti

Ah, this is obviously some strange usage of the word 'safe' that I wasn't previously aware of.

Tutkijan mielestä presidentti Donald Trumpkaan ei vaikuta tietävän paljon, vaikka laukookin vankasti mielipiteitään. Kuva: Paul D. Williams/The White House
Tutkijan mielestä presidentti Donald Trumpkaan ei vaikuta tietävän paljon, vaikka laukookin vankasti mielipiteitään. Kuva: Paul D. Williams/The White House

Niin sanottu ylivertaisuusvinouma saa epäpätevän ihmisen yliarvioimaan omaa osaamistaan ja pätevän vähättelemään itseään.

Mitä vähemmän ihminen asiasta tietää, sitä enemmän hän luulee tietävänsä. Asioista oikeasti perillä olevat taas saattavat olla taipuvaisia vähättelemään omaa osaamistaan.

Tähän psykologiassa tunnettuun ylivertaisuusvinoumaan eli Dunning–Krugerin vaikutukseen törmää esimerkiksi internetin kommenttipalstoilla. Uusi tutkimus osoittaa, että se vaikuttaa myös poliittisessa ajattelussa.

Politiikan tutkimuksen apulaisprofessori Ian Anson Marylandin yliopistosta havahtui tutkimaan asiaa seuratessaan sosiaalisessa mediassa käytyjä keskusteluja Yhdysvaltain vaalien aikaan. Anson ja muut tutkijat kiinnittivät huomiota siihen, että sosiaalisessa mediassa paljon seuraajia saaneet kommentaattorit esittivät vaalikamppailusta varsin voimakkaita ja itsevarmoja näkemyksiä.

”Vaalien jälkeen jotkut alkoivat puhua jopa Dunning–Kruger-presidentistä, sillä Donald Trump laukoo voimakkaita mielipiteitä asioista, joista ei kuitenkaan vaikuta tietävän paljon mitään”, Anson sanoo Psypost-verkkolehdessä.

Anson huomasi, että ylivertaisuusvinouman vaikutusta ei juurikaan ollut selvitetty politiikan tutkimuksessa. Häntä kiinnosti myös, ovatko erityisen vahvasti johonkin poliittiseen siipeen sitoutuvat ihmiset alttiimpia sille.

Anson kehitti yksinkertaisen koeasetelman testatakseen asiaa. 2600 täysi-ikäistä amerikkalaista vastasi verkkokyselyyn, jossa kartoitettiin heidän tietojaan Yhdysvaltojen politiikasta. Lomakkeessa kysyttiin esimerkiksi, kuka on Yhdysvaltain energiaministeri, kumpi puolue hallitsee tällä hetkellä edustajainhuonetta ja mihin hankkeisiin hallitus käyttää vähiten rahaa.

Koehenkilöitä pyydettiin samalla arvioimaan, miten hyvin he kokevat olevansa perillä politiikasta.

Todellinen osaaminen osoittautuikin kuviteltua vähäisemmäksi. Mitä huonommat tiedot politiikasta ihmisellä testin mukaan oli, sitä paremmaksi hän omat tietonsa arvioi. Ylipäänsä koe osoittautui valtaosalle vaikeaksi.

”Moni amerikkalainen vaikuttaa todella itsevarmalta omista tiedoistaan, koska he eivät tiedä itse, kuinka vähän he oikeastaan tietävät.”

”Vaikutus näyttää myös vahvistuvan, kun ihmiset kohtaavat toisen poliittisen laidan edustajia”, Anson kertoo.

Kokeen toisessa osassa jompaankumpaan poliittiseen laitaan vahvasti samaistuvat osallistujat pantiin pisteyttämään muiden vastauksia. Heille annettiin valmiiksi täytetty lomake, jonka kerrottiin olevan toista poliittista laitaa edustavan henkilön täyttämä. Vakaumukselliset republikaanit siis luulivat arvioivansa vankkojen demokraattien vastauksia ja toisin päin.

Vinouma vaikutti tässäkin. Mitä huonommin henkilö oli itse pärjännyt testissä, sitä todennäköisemmin hän pisteytti muiden testivastaukset puhtaasti omien poliittisten luulojensa mukaan.

”Tulokset viittaavat siihen, että amerikkalainen poliittinen keskustelukulttuuri on laajasti epäonnistunut. Kun yhden laidan edustaja kohtaa omaan puolueeseensa kuulumattoman, on varsin todennäköistä, että hän arvioi sekä omansa että toisen ihmisen poliittisen ymmärryksen väärin. Ja usein vielä niin, että hän pitää itseään pätevämpänä”, Anson sanoo.

Ansonin tutkimus julkaistiin Political Psychology -lehdessä.